Valvontatyö nivoutuu tiukemmin pakotteisiin ja Venäjän rooli järjestelmässä on arvioitava uudelleen, kertoo vienti­valvontayksikön päällikkö Teemu Sepponen ulkoministeriöstä.

Miksi ja miten vientivalvontaa tehdään? 

Tavoitteena on estää joukkotuhoaseiden leviämistä, muuta epätoivottavaa vientiä ja vientituotteiden ei-toivottua käyttöä. Eli tavoitteena on myös edistää suomalaisten tuotteiden ja teknologian vastuullista vientiä. Valvontaa tehdään kansainvälisten järjestelyiden ja yhteistyön avulla. Käytännön työ on sääntöjen ja normien laatimista, yritysten kanssa yhteydenpitoa ja hakemusten huolellista, mutta tehokasta käsittelyä. Kansainväliset järjestelyt tekevät valvontalistoja, jokainen jäsenvaltio päättää itse, että annetaanko lupa vientiin vai ei. EU-maiden välilläkin voi olla eroa linjauksissa. 

Mikä on vientivalvonnan ja pakotteiden välinen suhde? 

Vientivalvonta on sidoksissa kauppapolitiikkaan, kun pakotteet taas ovat ulko- ja turvallisuuspoliittinen kieltoväline. Molemmissa olisi aina tärkeää saada mukaan mahdollisimman monta maata. Lisäksi sääntöjen pitäisi olla kaikille osallistujille mahdollisimman samanlaiset eli epäselvyyksiä ja tulkinnanvaraisuuksia pitää välttää. Vientivalvonnan merkitys on nousussa sekä poliittisesti että elinkeinoelämässä. Venäjän vastaisista pakotteista suuri osa toteutetaan vientivalvonnan työkaluin. On laajoja tuotelistoja, joilla vienti Venäjälle on kiellettyä, mutta joihin tiettyjen edellytysten täyttyessä voi hakea myös poikkeuslupia. 

Voiko Venäjä enää olla mukana vientivalvontajärjestelyissä? 

Venäjä tuli jäseneksi kansainvälisiin vientivalvontajärjestelyihin kylmän sodan jälkeen, ja on kolmessa neljästä niistä mukana. On iso kysymys, miten tehdä yhdessä turvallisuuteen vaikuttavia sääntöjä valtion kanssa, joka on täysin oikeudetta hyökännyt toiseen valtioon. Kysymys liittyy myös monenkeskiseen yhteistyöhön ylipäätään. Haluamme olla vaikuttava jäsen kaikissa vientivalvonnan kansainvälisissä järjestelyissä, myös siinä tapauksessa, että näitä järjestelyjä muutetaan. Tilanteessa tehtävämme on varmistaa Suomen asema.

Onko Suomen vientivalvonnassa erityispiirteitä? 

Linjamme on melko tiukka. Esimerkiksi jokaisessa vientivalvontapäätöksessä otetaan yhtenä tekijänä huomioon ihmisoikeudet, ihan vastaavasti ei kaikissa muissa maissa tehdä. Suomen vientivalvonta on myös hyvin avointa, annamme median kysyessä tietoja julkisuuteen, tietyiltä osin jopa yksittäisten päätösten tasolla. Lisäksi meillä on hyvä yhteistyö joka suuntaan, esimerkiksi kotimaassa tärkeää toimeenpanotyötä tekevän Tullin kanssa, ja vientiyrityksiin pidetään tiiviisti yhteyttä. 

Toimiiko valvonta?

Suomessa valvonta on tehokasta ja yritykset ovat siihen hyvin sitoutuneita. Korkean riskin tapaukset tarkastellaan huolellisesti ja matalan riskin tapauk­set käsitellään nopeasti ilman liikaa byrokratiaa. 

Vientivalvonta on kansainvälistä toimintaa ja toimivuus on kiinni siitä, miten laajasti ja tehokkaasti sitä maailmassa toteutetaan. Siinä Suomen kokoisen maan vientituotteiden merkitys on usein aika pieni, mutta nousussa, koska Suomessa kehitetään korkeaa teknologiaa. Suomi on viime vuosina saavuttanut huomattavasti kokoaan enemmän vaikutusvaltaa vientivalvonnan sääntöjen laadinnassa, vaikutta­malla EU:ssa sekä yhteistyöllä Yhdysvaltain kanssa. EU on meille keskeinen viitekehys, valvontaa tehdään sekä EU-lainsäädännön että sitä täyden­tävien Suomen lakien mukaisesti. 

Mikä on yrityksen vastuu, mikä taas viranomaisen? 

Yritysten on tunnettava asiakkaansa ja tuotteensa, se mitä niillä voi tehdä. On vältettävä vientirajoitusten rikkomista vahingossakaan, yrityksillä on vastuu tuntea lainsäädäntö. Täytyy ymmärtää mihin tuotteet päätyvät ja varmistaa, että niille tarvittaessa haetaan vientilupaa. Yrityksellä on myös vastuu siitä, että pakotteiden vastaisesti ei viedä. Viranomainen taas käsittelee lupahakemukset huolellisesti, arvioi riskit ja tekee siltä pohjalta päätökset. Suuri osa viranomaisen työstä on yritysneuvontaa, joka nyt on ruuhkautunut Venäjä-pakotteiden vuoksi. Monet elinkeinoelämän järjestöt tukevat valvontaa omalla neuvonnallaan ja auttavat myös tavoittamalla suurempia määriä yrityksiä. 

Miksi tuotteita silti päätyy vääriin käsiin tai käyttöön? 

Suomalaisia tuotteita onneksi harvoin, vientivalvonta lähtökohtaisesti toimii. Silti valvonta tulee julkisuuteen lähes pelkästään ikävien tapausten kautta. Esimerkiksi koko EU:n tasolla tapahtuu jo paljon enemmän epäonnistumisia. Niille on erilaisia syitä: Ei ole käytettävissä olleiden tietojen perusteella huomattu riskiä tai viranomaisia on johdettu harhaan. Joskus tuote onkin kulkeutunut eteenpäin, jolloin kyse on voinut olla rikollisesta toiminnasta, esimerkiksi pakotteiden kiertämisestä. Tuotteella voi olla pitkä elinkaari, jopa vuosikymmeniä, ja joskus tuotteita voi pitkän liikkumisketjun jälkeen löytyä väärästä paikasta. On tapauksia, joissa tuote ei ole alun perin ollut valvonnan alainen, ja on ollut yksinkertaisesti mahdotonta estää päätyminen väärään käyttöön tai paikkaan. Sekin pitäisi mielestäni ottaa huomioon yrityksiä tai viranomaisia arvostellessa.

Kansainväliset vientivalvontajärjestelyt:

  • Wassenaarin järjestely (The Wassenaar Arrangement); tavanomaiset aseet ja kaksikäyttötuotteet 
  • Ydinalan valvontajärjestely (The Nuclear Suppliers Group, NSG); Ydinala 
  • Australia-ryhmä (The Australia Group, AG); kemialliset ja biologiset aineet
  • Ohjusteknologian valvontajärjestely (The Missile Technology Control Regime, MTCR); ohjustekniikka

Vientilupaviranomaiset Suomessa:

  • Puolustustarvikkeet: Vientilupaviranomainen: puolustus­ministeriö. 
  • Siviiliaseet: Vastuuviranomainen: Poliisihallitus. Ulkoministeriö antaa lausunnon. 
  • Kaksikäyttötuotteet (voidaan käyttää siviili- tai sotilaskäyttöön): Vientilupaviranomainen: ulkoministeriö.

Lotta Nuotio

Kimmo Räisänen

Jaa:

<span class="byline text-vihrea2 uppercase"><span class="author vcard text-vihrea2 uppercase font-weight-bold" metaname="author">Sanna Lindgren</span></span>06.12.2021

Luetuimmat