Voiko verkkoa hallita?
Internet on muodostunut suhteellisen lyhyessä ajassa yhteiskunnan toiminnalle kriittisen tärkeäksi – sitä voisi verrata vaikkapa sähkön- tai vedenjakeluun. Talouskasvulle ja innovaatioille internetin merkitys on kiistaton; internet-talouden osuus Suomen BKT:stä on arvioista riippuen noin kymmenen prosentin suuruusluokkaa.
Internetin käyttäjämäärän ja käyttötarkoituksen kehitys on ollut huimaa ja jatkuu edelleen vauhdilla. Jo yli 40 prosenttia maailman väestöstä käyttää internetiä. Samaan aikaan kun kehitysmaissa vielä otetaan ensi askeleita internetin käytössä, on kolmas teollinen vallankumous jo vaivihkaa käynnissä ja se ulottuu kaikille elämän osa-alueille.
Siinä missä internet vielä kymmenkunta vuotta sitten oli pääasiallisesti uusi markkinakanava ilman merkittävää sähköistä asiointia tai sosiaalista mediaa, on se kuluttajille tänä päivänä ensisijainen viestintä-, ostos- ja asiointikanava, joka on muun muassa mullistanut perinteiset mediat ja haastanut kivijalkakaupat.
Tulevaisuudessa internet-liikenteestä yhä suurempi osa on koneiden ja laitteiden välistä keskinäistä viestintää, jossa automaatio on korvannut ihmiset. Tässä piilee mahdollisuuksia suomalaisyrityksille.
Tärkeä vuosi 2015
Internet on autonomisista verkoista muodostuva verkko, jota ei sanan varsinaisessa merkityksessä voi hallita. Internetin hallinnalla tarkoitetaankin suppeassa mielessä vain nimipalvelujärjestelmän teknistä hallinnointia ja verkon toimintavarmuuden kannalta kriittisen tärkeinä pidettäviä resursseja. Nimipalvelulla verkkotunnus eli internet-osoite kytketään internetiin.
Internetin hallinta ei ole juurikaan noussut otsikoihin – ja hyvä niin – sillä se on merkki siitä, että kaikki toimii. Internetiä on kyetty hallinnoimaan tavalla, joka on taannut sen toimintavarmuuden ja kehittämisen – tai ainakin minimoinut kehitystä jarruttavan vaikutuksen.
Vuosi 2015 on internetin ja digitalisaation tulevaisuudelle erityisen tärkeä. Internetin toimintavarmuuden kannalta kriittisen tärkeinä pidettyjen resurssien (niin kutsutut IANA-toiminnot) hallintaan ollaan tekemässä historiallista muutosta, kun Yhdysvallat siirtää IANA-toiminnot globaalin monitoimijayhteisön haltuun.
Loppuvuodesta valtiot kokoontuvat YK:ssa arvioimaan, kuinka kymmenen vuotta sitten järjestetyn tietoyhteiskunta-huippukokouksen (World Summit on the Information Society, WSIS) toimeenpanossa on edistytty. Toimenpiteistä huolimatta digitaalista kuilua teollisuus- ja kehitysmaiden välillä ei ole kyetty kaventamaan, vaan kehitys on pikemminkin ollut päinvastainen ja siihen yritetään etsiä lääkkeitä.
YK:n jäsenkunnassa on eriäviä näkemyksiä internetin hallinnasta. Osa maista on vahvasti sitä mieltä, etteivät ne voi toteuttaa rooliaan yhteiskunnassa täysimittaisesti niin kauan, kun maat eivät itsenäisesti hallinnoi kansallista internet-segmenttiään, johon kuuluvat esimerkiksi maapäätteet (kuten .fi).
Perimmäisenä tavoitteena ei ole digitalisoida yhteiskuntaa entisestään, vaan halu rajoittaa ilmaisunvapautta ja tiedonsaantia. Internet on sosiaalisen median kautta haastanut autoritääriset hallitukset ja jopa kaatanut niitä, minkä seurauksena keskustelu internetin hallinnasta on mustavalkoistunut taisteluksi avoimen ja rajoitetun internetin välillä. Länsimaat tukevat nykyiseen monitoimijamalliin perustuvaa hallintaa, koska vapaan internetin ja talouskasvun välillä nähdään olevan vahva yhteys.
Mahdollisuuksia yrityksille
Suomella on kaikki mahdollisuudet kehittyä teollisen internetin kärkimaaksi. Tekniset edellytykset internetiin perustuvan liiketoiminnan kehittämiseksi ovat maailman huippuluokkaa, minkä lisäksi meillä on osaamista muun muassa mobiiliteknologiassa sekä koneiden ja laitteiden hyödyntämissä antureissa.
Perinteisten teollisuusyritysten tulee lähteä heti alussa mukaan muutokseen palvelusektorin
toimijoiksi. Kasvava osa viennistämme on tavaroiden ja palveluiden yhdistelmää, ja erään arvion mukaan noin puolet teollisuuden työvoimasta työskentelee jo nyt palvelutehtävissä. Tuotteisiin liittyvät palvelut toimitetaan usein digitaalisesti, kuten esimerkiksi laitteiden etähuolto. Vientipotentiaalia löytyykin erityisesti digitaalisista palveluista.
Tuotteiden ja niihin liitettyjen palvelukonseptien etäseurannassa fyysisellä sijainnilla ei ole väliä – kunhan tietovirrat kulkevat luottamuksellisesti ja vapaina. Teollisten yritysten digitalisaatiokehityksen lisäksi Suomessa on saanut runsaasti huomiota suosiollinen maantieteellinen asemamme sekä vakaa ja ennakoitava toimintaympäristö digitaalisen liikenteen solmukohtana ja lentoliikenteen tapaan ”porttina Aasiaan”.
Suomi on investoinut Saksaan menevään merikaapeliin, joka on määrä ottaa käyttöön vuoden 2016 alkupuolella. Arktisille vesille mahdollisesti laskettava kaapeli Euroopasta Aasiaan kulkisi Suomen kautta. Tämä loisi edellytykset sille, että Suomeen voisi kehittyä kokonainen klusteri datakeskus-investointien ympärille.
Suomi on pieni kansantalous ja markkina-alue myös digitaalisesti, minkä vuoksi elämme digitaalisesta vapaakaupasta. Tänne ei investoida kotimarkkinan vuoksi, vaan Suomeen investoidaan sen vuoksi, että nykypäivän kauppatavara, eli data, ylittää rajat vapaasti ja ilman kauttakulkumaksuja. Yritysten tulee voida toimia siellä, missä se on niiden kannalta järkevintä, eikä niin, että paikalliset vaatimukset ja isojen maiden markkinat määräävät, missä niiden tulee sijaita.
Digitaaliset kysymykset ovat keskeinen osa kauppapolitiikkaa jo nyt. Kahdenväliset ja alueelliset kauppaneuvottelut – kuten TTIP – pyrkivät parantamaan yritysten toimintaa helpottamalla markkinoillepääsyä. Niissä voidaan sopia pelisäännöistä koskien muun muassa henkilötietojen käsittelyä EU:n ja Yhdysvaltojen välillä. Kahden merkittävän talousalueen väliseen sopimukseen kirjatuilla pelisäännöillä on myös mahdollista edistää asioiden kehittymistä monenvälisissä neuvotteluissa. Kauppaneuvotteluissa tehdyillä sitoumuksilla voidaan lisäksi edistää internetin säilymistä avoimena, luotettavana ja vapaana.
Monitoimijayhteistyö mahdollistajana
Suomessa käydään aiheellista keskustelua uusien muun muassa ICT-alaan liittyvien investointien houkuttelemisesta maahamme, mutta valitettavan vähän keskustellaan ulkoisen toimintaympäristön uhkatekijöistä. On elintärkeää, ettei nykyiseen hallintomalliin tehdä muutoksia sellaiseen suuntaan, joka siirtää päätöksentekoa valtioidenvälisiin prosesseihin.
Luottamus internetissä tapahtuvaan toimintaan on kaiken avain ja se voidaan säilyttää vain kaikkien osapuolten välisen keskustelun ja yhteistyön kautta. Kaikkea verkkoliikennettä tulee kohdella mahdollisimman yhdenvertaisesti. Lisäksi tulee pyrkiä säilyttämään rajat ylittävän tiedon vapaus sekä se, ettei yrityksiin ja niiden hallinnoimaan dataan kohdisteta tarpeettomia lokalisaatiovaatimuksia. Tällaiset ajatukset heikentävät internetin toimintalogiikkaa ja voivat asettaa verkon toimintavarmuuden kyseenalaiseksi. Tarvitaan avointa keskustelua asioiden ymmärtämiseksi ja luottamuksen kasvattamiseksi.
Keskeinen keino edistää digitalisaatiosta hyötymistä on osallistua internetin hallinnasta käytävään keskusteluun, jossa kaikilla sidosryhmillä on yhtäläinen mahdollisuus tuoda näkemyksiään julki ja tätä kautta edistää hyviä käytäntöjä sekä periaatteita.
Suomessa tällaisen avoimen keskustelun käyminen on luontaista. Kansallisesti Finnish Internet Forum (FIF) tarjoaa alustan keskustelulle ajankohtaisista kysymyksistä. Kaikille avoin ja maksuton, vuodesta 2010 lähtien pidetty FIF järjestetään yhteistyössä viranomaisten, kansalaisyhteiskunnan, liike-elämän, akateemisen maailman ja eduskunnan kanssa. Tänä vuonna FIF keskusteli teollisen internetin Suomelle tuomista mahdollisuuksista sekä palvelunestohyökkäyksistä.
Käynnissä on suuri murros, joka tulee muuttamaan maailmaa ennennäkemättömällä tavalla. Internetin hallinnan osalta vuosi 2015 on erityisen tärkeä. Suomi jatkaa työtä monitoimijayhteistyöllä hallittavan internetin toimintavarmuuden ja avoimuuden edistämiseksi. Luottamus eri toimijoiden välillä on keskeistä. Yritysten tulisi aktiivisesti osallistua kansalliseen keskusteluun ja pyrkiä seuraamaan – edes jossain määrin – kansainvälistä keskustelua. Monitoimijamalli antaa tähän erinomaisen mahdollisuuden.
Internet kehittyy monitoimijamallilla
Internet on kasvanut pienestä, akateemisesta tutkimusverkosta tärkeäksi osaksi talouselämää, yhteiskuntaa ja ihmisten jokapäiväistä elämää. Internet on muuttanut elämäntapaamme ja tapaamme kommunikoida. Kuten edellä oleva artikkeli toteaa, on internetin vaikutus talouskasvulle ja innovaatiolle kiistaton. Internetistä on tullut ihmisille korvaamaton, ja se on elinehto koko talouselämälle.
Yhteiskunnan digitalisoituminen kasvattaa internetin merkitystä entisestään. Internetin seuraava aalto on teollinen internet (Internet of Things), jossa ihmisten lisäksi esineet ja asiat ovat yhteydessä verkkoon, eli fyysinen maailma muuttuu osaksi internetiä. Internetin kasvu ei ole enää riippuvainen ihmisten määrästä vaan kasvu perustuu esineiden, koneiden ja asioiden määrään. Esimerkiksi Nokia on arvioinut, että internetiin liittyneiden laitteiden määrä tulee kasvamaan 10–100 -kertaiseksi ihmisten lukumäärään verrattuna.
Tämä muutos tuo uusia haasteita Internetin rakenteisiin. Välitön haaste on siirtyminen uuteen, kuudenteen internetin protokollaversioon (IPv6), kun nykyisen IP-version osoiteavaruus on jo loppunut. Teollisen internetin mahdollistama esineiden ja asioiden liittäminen internetiin lisää myös internetin ja siihen liittyvien laitteiden turvallisuus- ja luotettavuusvaatimuksia.
Olemme uuden aikakauden alussa. Voimme nähdä jo mahdollisuudet, mutta emme vielä tarkkaan tiedä, millaiseksi uusi aikakausi käytännössä muotoutuu. Koska tulevaisuuden teknologioiden ja käyttötarkoitusten muotoutumista on mahdoton ennustaa, on internetin kehityksen edellytyksenä aina ollut internetin avoimuus. Avoimuus on edellytys internetin jatkuvalle kasvulle ja uusien käyttötapojen mahdollistamiselle.
Internet on kehittynyt koko olemassaolonsa ajan. Näin ollen myös internetin hallinnon on tuettava jatkuvaa kehitystä. Internetin hallinto onkin muotoutunut monitoimijamalliin, joka tukee hyvin jatkuvaa kehitystä. On ymmärretty, että yrityksessä hallita jatkuvasti kehittyvää organismia, pitää kaikkien kehityksestä vastuussa olevien tahojen olla mukana hallinnossa. Monitoimijayhteisön muodostavat tahot, jotka vastaavat internetin teknologian ja käytön kehityksestä ja käytöstä; eli julkinen ja yksityinen sektori, internetin tekninen yhteisö ja kansalaisjärjestöt.
Internetin hallinto on organisoitu hajautetusti. Eri toiminnoista vastaavat niihin erikoistuneet organisaatiot, jotka muodostavat kuhunkin alueeseen erikoistuneita monitoimijayhteisöjä. Esimerkkeinä näistä ovat standardit (IETF), osoitteet (RIR) ja nimien hallinta (ICANN). Jokaisella organisaatiolla on oma tehtävänsä osana kokonaisuutta. Lisäksi Internet Governance Forum (IGF) on muotoutunut koko monitoimijayhteisön yhteiseksi kokoontumispaikaksi. Globaalien organisaatioiden lisäksi paikallisen monitoimijamallin soveltaminen on hyvin tärkeää. Kuten artikkelissa oli mainittu, on Suomessa internetiin liittyvässä yhteistyössä jo pitkään sovellettu monitoimijamallia, esimerkiksi Finnish Internet Forum (FIF).
Tämän koko yhteisön uskottavuuden perustana on riippumattomuus ja luottamus siihen, että kaikilla monitoimijayhteisön jäsenillä on yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa Internetin hallintaan. Yhdysvaltojen korostetuksi mielletty asema on ollut joitain tahoja hiertävä asia, ja ICANN on jo siirretty Yhdysvaltain alaisuudesta toimimaan puhtaasti monitoimijamallin mukaisesti . Vaikka IANA-toiminto sinänsä on puhtaasti administratiivinen kuten Yhdysvaltain roolikin, on IANA-toiminnon suorittamisella Yhdysvaltain valtion sopimuksen alla suuri symbolinen merkitys. Juuri tämä symbolinen arvo antaa suuren merkityksen IANA-toimintojen odotetulle siirrolle monitoimijayhteisölle.
JONNE SOININEN
Head of Software Industry Initiatives, Nokia Networks
johtokunnan jäsen, ICANN