Siirry sisältöön
Haku
24.3.2025 Vapaasti kaupasta

Voisiko OECD olla taloudellinen NATO?

Osa jäsenistä on huolissaan, että OECD:tä käytettäisiin suurvaltakilpailun välineenä.

Pasi-Heikki Vaaranmaa Jari Härkönen
Pasi-Heikki Vaaranmaa katsoo kohti kameraa.

Pariisin 16. kaupunginosassa, Avenue Fochin päässä, kohoaa betonibrutalistinen rakennus, jossa nykyään sijaitsee Dauphine-yliopisto. Rakennus toimi NATOn päämajana 1960-luvulle.
Se sijaitsi hieman yli kilometrin päässä taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:stä, josta sitä perustettaessa kaavailtiin NATOn taloudellista ulottuvuutta. Ideasta ei lopulta tullut mitään, ja varsinainen puolustusliittokin muutti myöhemmin päämajansa Brysseliin.

Teema on kansainvälisten jännitteiden maailmassa kuitenkin taas ajankohtainen. NATOn artiklassa 2 puhutaan ”ristiriitojen poistamisesta kansainvälisistä taloussuhteista” ja rohkaistaan ”taloudellisen yhteistyön edistämiseen”. OECD periaatteessa pyrkii molempiin, mutta ajatus OECD:stä ”taloudellisena NATOna” jakaa vahvasti mielipiteitä.

Osa jäsenistä on huolissaan, että OECD:tä käytettäisiin suurvaltakilpailun välineenä. Että pyrittäisiin politiikkatoimiin tai standardien laadintaan, jotka kohdistuisivat yksittäisiin OECD:n ulkopuolisiin maihin. Liian eksklusiivinen OECD saattaisi karkottaa maita, joita tarvittaisiin yhteistyöhön globaaleihin haasteisiin vastaamiseksi.

Mitä samanmielisten maiden yhteisö voisi sen sijaan tehdä?

Pitkälti samaa kuin ennen. Tuottaa relevanttia tutkimusta politiikanteon tueksi. Laatia talous- ja yhteiskuntapolitiikan standardeja, joita yritettäisiin saada mahdollisimman laajasti käyttöön OECD:n ulkopuolellakin. Saada järjestöön uusia jäseniä, jotka lisäisivät järjestön taloudellista painoarvoa ja vaikuttavuutta.

Samalla OECD-jäsenten tulisi pyrkiä siihen, että niiden kansallisista politiikkatoimista ei aiheutuisi taloudellista harmia toisille jäsenille tai vääristymiä kansainväliseen kauppaan. Taloudellisen turvallisuuden vahvistaminen, tuotanto- ja toimitusketjujen haavoittuvuuksien korjaaminen ja vihreän siirtymän edistäminen edellyttävät koordinointia ja win-win-ajattelua. Parhaimmillaan tällainen tukee myös NATO artikla 2:n tavoitteita ilman, että työ kärsisi vääristä mielleyhtymistä.