Osana Sveitsin rajoitustoimia Geneven kansainväliset järjestöt ovat sulkeneet ovensa maaliskuun puolivälissä, niiden joukossa myös Maailman kauppajärjestö WTO. Sihteeristö siirtyi etätöihin, viralliset kokoukset lakkasivat ja epävirallisten määrä väheni murto-osaan. Keskeytys on venynyt nyt kahden kuukauden mittaiseksi.
Ei WTO-sihteeristö toki toimettomana ole ollut. Perustyö esim. kaupan rajoitusten seurannan suhteen on jatkunut, ja koronan kauppavaikutuksista on tehty hyviä raportteja. Sen sijaan WTO:n leipätyö, kauppasopimusten neuvottelu, on käytännössä halvaantunut.
Ongelmat ovat olleet osin teknologisia. Järjestöön kuuluu 164 jäsentä, ja viralliset kokoukset tulkataan samanaikaisesti kolmelle kielelle. Tekniset järjestelyt esimerkiksi videokokousten suhteen olivat alkuun työläitä, mutta ne on periaatteessa saatu toimimaan. Yhteyksien luotettavuus ja kaistan riittävyys ovat sinänsä aitoja haasteita, kuten myös tietoturvakysymykset. Teknologisten esteiden ohella WTO-työssä on kuitenkin ollut ennen muuta poliittisia ongelmia.
Osa jäsenistä on pitänyt tiukasti kiinni siitä, että virtuaalikokouksiin tulee tarjota tulkkaus, tai niihin ei kyetä osallistumaan ”täysipainoisesti”. Samoin on vaadittu, että virtuaalikokouksissa ei tehtäisi päätöksiä. Osa katsoo, että videokokoukset syrjivät köyhiä maita, jotka ”kärsivät digitaalisesta kuilusta”. Joissain komiteoissa on ratkottu asioita kirjallisella menettelyllä, mutta yleisneuvoston kaltaisten toimielinten kirjallista päätöksentekoa, varsinkin ”hiljaisuusmenettelyä”, on karsastettu.
Teknologiset ongelmat on lopulta helppo ratkaista. ”Digitaalinen kuilu” – jos sellaista oikeasti Genevessä on – voidaan kuroa umpeen. Asiakirjat on vuosia jaettu WTO:ssa pelkästään sähköisesti. Kirjallisten menettelyjen ei sen perusteella pitäisi olla ylivoimaisia. Fyysinen läsnäolo ei tuo automaattisesti lisäarvoa, eikä yhteisten ratkaisujen tekemiseen pitäisi sitä joka tilanteessa edellyttää. Riittää, että kaikille luodaan edellytykset osallistua ja vaikuttaa, tavalla tai toisella. Kaikki kunnia konferenssidiplomatialle, mutta sen muodollisuuksiin hirttäytyminen korona-aikana on järjetöntä.
Koronakriisi edellyttää yhteisiä ratkaisuja, ei käsien nostamista pystyyn sen merkiksi, että kokousmenettelyt eivät tähän taivu. WTO:n yleisneuvosto järjesti virtuaaliseen erityisistunnon perjantaina 15.5. epidemian vaikutuksista maailmankauppaan. Tässä yhteydessä mm. EU toi esiin pragmaattisten ratkaisujen tarvetta menettelyihin. WTO:n uskottavuuden kannalta on jatkossa päästävä sanoista tekoihin.
Kirjoittaja on kauppapolitiikan yksikön päällikkö ulkoministeriön taloudellisten ulkosuhteiden osastolla.