Kansainvälisen työjärjestö ILO:n apulaispääjohtaja Mia Seppo näkee, että kolmikantaisuus on YK-järjestölle valtava etu. 

Vastaat ILO:ssa sosiaaliturvaan, työllisyyteen ja yritysvastuuseen liittyvistä teemoista. Mitkä ovat polttavimpia kysymyksiä juuri nyt? 

Yksi tärkeimmistä on ehdottomasti nuorisotyöttömyys. Kyseessä on valtava maailmanlaajuinen haaste, ja se koskee niin globaalia pohjoista kuin etelää. Toimenpiteet nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi vaativat siksi räätälöityjä ratkaisuja. Se, mikä toimii Suomessa, jossa väestö ikääntyy, ei toimi maissa, joissa merkittävä osuus väestöstä on hyvin nuorta. 

Toinen keskeinen kysymys liittyy oikeudenmukaisuuteen. Ennen nykyistä tehtävääni olin YK:n pääsihteerin nimetty edustaja Bangladeshissa koronapandemian aikana. Siellä minulle hahmottui, miten tärkeää on tuoda ihmiset sosiaaliturvan piiriin. Kysymys on erityisen kouriintuntuva Bangladeshin kaltaisissa maissa, joissa epävirallisen sektorin osuus taloudesta on suuri ja iso osa väestöstä jää täysin ilman turvaverkkoa. Kyse on paitsi oikeudenmukaisuudesta, myös huoltovarmuudesta ja siitä, miten maat ja niiden väestö kykenevät reagoimaan yllättäviin kriiseihin. Tällä hetkellä puolet maailman väestöstä – erityisesti globaalissa etelässä – on tästä näkökulmasta haavoittuvassa asemassa.  

Mitä nuorisotyöttömyydelle on tehtävissä? 

Tarvitaan suuria investointeja koulutukseen. Nekään eivät yksin riitä, vaan samalla on vauhditettava työmarkkinoiden kehitystä ja tuettava pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Erityistä huomiota täytyy kiinnittää epävirallisen talouden kitkemiseen – se hyödyttää myös nuoria. Kun ihmisiä tuodaan laillisen ja näkyvän talouden piiriin, maiden mahdollisuus hyvään hallintoon, verotulojen keräämiseen ja sitä kautta palvelujen rahoittamiseen paranee. Tästä syntyy myönteinen kierre, joka lisää hyvinvointia ja kehitystä. 

ILO on ainoa kolmikantainen YK-järjestö. Mitä etua on tuoda työn­tekijät,työnantajat sekä hallitukset samaan pöytään kansainvälisesti? 

ILO:n päätöksenteossa kaikilla osapuolilla on yhtä painava ääni. Tämä edesauttaa myös muita YK-organisaatioita tunnistamaan osapuolten välisen yhteisymmärryksen arvon. On totta, että kolmikantainen päätöksenteko ei ole aina helppoa. Sen suomalaiset tietävät. Elämme alati polarisoituvassa maailmassa, joten helppoa se ei ole kansainvälisestikään. Tästä huolimatta YK-tasolla kaikkien osapuolten hyväksymällä sopimuksella tai suosituksella on erityistä painoarvoa.   

Kolmikannassa on myös tärkeää huomioida ne, jotka eivät virallisissa pöydissä ole edustettuina. Tällainen ryhmä ovat esimerkiksi työttömät, jotka eivät ole järjestäytyneitä tai kuulu mihinkään työmarkkinaorganisaatioon. 

Mitä ajattelet EU:hun kaavaillusta yritysvastuudirektiivistä, johon maat ovat suhtautuneet hyvin eri tavalla? 

Aluksi on hyvä todeta, että ILO:n toimintaa globaalina järjestönä ohjaavat YK:n periaatteet sekä ILO:n kolmikantainen julkilausuma. Mitä tulee EU:n direktiiviin, vedenpitävää vastausta on vaikeaa antaa, koska se on uusi. Siitä ei kuitenkaan saisi tulla väline, joka suojelee Eurooppaa globaalin etelän kustannuksella. Euroopassa olisi tärkeää ymmärtää, miten tuonnin kriteerien kiristäminen vaikuttaa arvoketjuissa. Millaisia vaikutuksia direktiivillä voi olla tehtaassa työskentelevälle naiselle Kambodzhassa tai maanviljelijälle Senegalissa? Hyvä tarkoitus voi kääntyä itseään vastaan, jos kynnys tuonnille nostetaan niin korkeaksi, että globaali etelä suljetaan pois. On riski, että globaali eriarvoisuus kasvaa entisestään. 

Mitkä ovat direktiivin suurimmat ongelmakohdat? 

Direktiivi toisi mukanaan raskaat raportointivelvoitteet, joista globaalin etelän tuottajilla on vaikeuksia selviytyä. Tämä johtuu siitä, että köyhillä mailla ei ole samanlaisia yritysvastuustandardeja kuin Euroopassa, eikä yrityksillä resursseja raportoida niiden toteutumisesta. Vaatimustason nostamisen seuraukset voisivat lisätä epätasa-arvoa maailmassa, joka on pohjimmiltaan jo nyt eriarvoinen. On ymmärrettävä, millaisia vaikutuksia direktiivillä tai millä tahansa huolellisuusvelvoitetta koskevalla aloitteella on ihmisarvoisen työn tuloksiin maissa, joihin ne vaikuttavat. Ihmisarvoinen työ on ILO:n tavoitteiden ytimessä, ja aloitteiden tulisi sitä edistää.  

Voisiko yritysvastuu toteutua tavalla, joka ei eriarvoista globaalia etelää? 

Aidosti kestävien arvoketjujen tulee tietysti olla päämäärä. Mielestäni on silti oltava tarkkana, mitä niiden saavuttamiseksi ollaan valmiita tekemään. Tuottajat globaalissa etelässä tarvitsevat globaalilta pohjoiselta solidaarisuutta ja tukea standardien luomiseksi. Tärkeintä on ymmärtää, että työntekijöiden oikeudet ovat ihmisoikeus. Tästäkin näkökulmasta kolmikantaisuus on avainasemassa. Kestävyyden saavuttamiseksi tarvitaan paitsi työntekijöiden oikeuksista huolehtivia yrityksiä, myös päätöksentekijöitä, jotka lisäävät työmarkkinoiden toimivuutta ja ennakoitavuutta.  

YK:ta kritisoidaan hampaattomuudesta maailman kriiseissä. Onko sinulla uskoa monenkeskisen järjestelmän toimivuuteen? 

YK on juuri niin vaikutusvaltainen kuin sen jäsenmaat siitä tekevät. On äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että meillä on suuri tarve uudistaa kansainvälinen, monenkeskinen järjestelmä. YK on ehkä ensimmäisiä organisaatioita, jossa on laajasti tunnistettu tämä tarve. Haasteista riippumatta YK:lla on rooli, jota mikään muu instituutio maailmassa ei voi täyttää. 

Millainen on ollut polkusi johtotehtävään ILO:ssa? 

Työskentelin pitkään YK:n kehitysohjelmassa entisen Neuvostoliiton maiden kehityspolitiikan parissa. Ensimmäinen kenttäkokemukseni oli Tadžikistanissa heti syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen. Urani aikana olen työskennellyt niin YK:n päämajassa kuin kentällä Bangladeshin ja Keski-Aasian lisäksi Afrikassa. Tutuksi ovat tulleet muun muassa Sierra Leone, Malawi ja Zimbabwe. 

Kaapo Haapanen

Violaine Martin

Jaa:

<span class="byline text-vihrea2 uppercase"><span class="author vcard text-vihrea2 uppercase font-weight-bold" metaname="author">Pekka Vänttinen</span></span>25.03.2024

Luetuimmat