Yksi katto, tiimi ja tavoite
Kokouksen puheenjohtajana toiminut Suomen Hongkongin pääkonsuli Annikki Arponen asetti tavoitteet.
– Mitä terveisiä voimme lähettää Suomen taloudellisten ulkosuhteiden ohjelman laatijoille? Miten teemme jokaisen organisaation omasta Kiina-ohjelmasta Suomen Kiina-ohjelman?
Kokousosanottajien pääviesti taloudellisten ulkosuhteiden ohjelman laatijoille oli selkeä: Kiinan on syytä edelleen olla Suomen vahva painopistealue, minkä tulee heijastua resursseihin.
Viranomaisten vahva läsnäolo on merkittävä tekijä Kiinassa.
Toiseksi pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuus vaikuttaa ohjelmaan tulisi huomioida. Tärkeänä pidettiin myös kaikkien taloudellisten ulkosuhteiden parissa toimivien tahojen yhteistyön tiivistämistä ja tavoitteiden priorisointia.
Suurlähettiläs Lars Backström pohti Kiinan yleistä tilannetta Euroopan velkakriisin valossa.
– Kiina yli-investoi ja alikuluttaa. Mitä tapahtuu, kun Kiinassa siirrytään investoinneista kuluttamiseen – voiko Kiinakin joutua velkakriisiin? Pidemmän aikavälin haasteista huolimatta Kiinan talouskasvu on vahvaa. Kenties 9–10 prosentin kasvuun ei ylletä tänä vuonna, mutta luvut ovat joka tapauksessa toista luokkaa kuin valtaosassa muuta maailmaa.
Backström totesi Suomen ja Kiinan suhteiden olevan hyvä: – Vienti vetää edelleen ja luvut kasvavat, mutta kriisin vaikutusta tosin on vaikea vielä ennakoida.
Menestyksellinen vuosi
Vuosi 2011 on Kiinassa ollut suomalaisyrityksille huippuvuosi. Vienti on vahvassa kasvussa, Kiinassa toimivien yritysten määrä nousee. Yritykset menestyvät, ja myönteisen vireen odotetaan jatkuvan, vaikka epävarmuus lisääntyy.
Kiinan uuden viisivuotissuunnitelmassa priorisoidut seitsemän strategista alaa ovat tarkan tarkastelun alla. Etenkin ympäristöala, energia-ala, korkea teknologia ja ICT nähdään suomalaisten yritysten kannalta merkittävinä mahdollisuuksina.
Kiinan siirtyminen yleisesti korkeammalle teknologian tasolle ja koulutustason nostaminen tarjoavat monia mahdollisuuksia suomalaisyrityksille. Tosin samoja markkinoita tutkivat myös kilpailijat. Siksi muut kuin prioriteettialat, jotka kasvavat, voivat olla mielenkiintoisia kohteita.
Yritysten toimintaan vaikuttavat lähiajan haasteet liittyvät etenkin kustannustason nousuun. Lisäksi työvoiman saatavuus ja pysyvyys puhuttavat, ja työnantajien maineen merkitys korostuu entisestään.
Lainsäädännöllisistä asioista nostettiin esille muun muassa ulkomaalaisia työntekijöitä koskeva sosiaaliturvalaki ja ulkomaalaisiin yritysostoihin liittyvä turvatarkastusjärjestelmä. Näihin pyritään vaikuttamaan suurlähetystön toimesta eri tavoin. Myös suomalaisen kauppakamarin perustaminen on riippuvainen Kiinan viranomaisista.
Kiinan tavoite on vahvistaa sisämaan provinsseja ja niissä sijaitsevia miljoonakaupunkeja. Tämä edellyttää yrityksiltä lisää voimavarjoa, mutta avaa myös mielenkiintoisia mahdollisuuksia.
Yksi seurattava trendi on Kiinan kasvava keskiluokka, jonka matkailu-, koulutus- ja kulutustarpeisiin on suomalaisillakin toimijoilla paljon tarjottavana. Suomalaiset korkeakoulut ovat vahvasti hakemassa yhteistyökumppaneita Kiinassa samoin useat palveluyritykset.
Suomalaisyritysten menestys Kiinassa on edelleen riippuvainen perusasioista: on tunnettava markkinat, tarvitaan selkeä ansaintalogiikka ja on panostettava asiakaslähtöiseen tuotekehitykseen.
– Kiinaan on annettava parhaansa, ja tänne on lähetettävä yrityksen ykkösosaajat, totesi Finpron Pekingin vientikeskuksen vetäjä Eija Tynkkynen.
Suomi-talon perustuksia ruodittiin
Yhteistoiminta Pekingissä ja Shanghaissa nostettiin esille esimerkkeinä jo toimivista Suomi-taloista. Tehokas yhteistyö lähtee ulkoisesta tarpeesta, sillä nopeasti muuttuvassa liiketoimintaympäristössä asioita ei ehdi tekemään yksin.
Shanghain tapauksessa yhteistyö pohjautuu kunkin toimijan roolin ymmärtämiseen ja toisten tukemiseen. Hyvä tiedonvaihto on keskeistä – pitämällä yhteistä kalenteria ja kokoontumalla riittävän usein päästään parempaan suunnitelmallisuuteen ja tehokkuuteen.
Kokouksessa todettiin, että olisi tarvetta koota yhteen parhaat käytännöt Suomi-talo -konseptin selkeäksi mallintamiseksi, jolloin sitä olisi helppo monistaa muualla käytettäväksi. Riittävän suuri joustavuus olisi jätettävä, jotta konsepti voidaan räätälöidä paikallisten olosuhteiden mukaan. Paikalla olevien yritysten huomioiminen pidettiin tärkeänä, samoin kauppakamareiden ja muiden vastaavien toimijoiden sisällyttäminen rakenteisiin.
Konseptin kehittämisen välineinä ehdotettiin yhteistä tietohallintaa tai tiedonjakoalustoja. Yhdessä sopiminen ja sovittujen asioiden seurantaa pidettiin myös tärkeänä. Yhteinen palvelukartta voisi olla tapa selkeyttää toimintaa myös yrityksille ja muille ulkoisille sidosryhmille.
Myös Suomen päässä tapahtuvaan koordinaatioon ja julkisten tahojen yhteisen strategian merkitykseen kiinnitettiin huomiota. Suomesta käsin hoidettavan ja kentällä tapahtuvan toiminnan välillä tulisi olla selkeä yhteys.