Maailmantalouden ylikuumeneminen ei ole todennäköistä, vaan tilannearviosta on paljonkin väärinkäsitystä. Koronavirus on aiheuttanut todella syvän kuopan maailmantalouden kokonaistuotantoon ja useat maat ovat nousemassa vasta lähtötasolle. Kyseessä on siis enemmänkin elpyminen.
Tämän vuoden todella suuret kasvuprosentit ja inflaatio useassa maassa aiheuttavat hämmennystä. Kyseessä on kuitenkin väliaikainen ilmiö ja ensi vuonna todennäköisesti talouskasvu ja inflaatiovauhti vaimenevat. Kun kuopasta on noustu, tahti taantuu.
Elpyminenkin on hyvin eritahtista, monissa kehittyvissä maissa tilanne on todella vaikea. Siksi on hankala arvioida koko maailmantalouden elpymisaikatauluja. Pandemia ei ole ohi ja virusmuunnokset voivat myös hidastaa elpymistä.
Ratkaisevaa on, miten talouspolitiikassa – erityisesti raha- ja finanssipolitiikassa – onnistutaan. Elvytystä tarvitaan, jotta pitkäkestoiset pandemiasta johtuvat vauriot jäisivät mahdollisimman pieniksi. Sitä pitää jatkaa vain juuri sen aikaa kuin tarvitaan. Heti kun mahdollista, talouspolitiikan tukea pitäisi asteittain hieman pienentää vaarantamatta elpymistä. Tukea on kohdistettava tarkasti niille, jotka sitä tarvitsevat.
Pandemian ja talouspolitiikan toimien lisäksi talouden tulevaisuuteen vaikuttaa myös se, miten ihmiset alkavat kuluttaa kertyneitä säästöjään. Elpymistä tukee, jos rahaa aletaan käyttää.
Todennäköisesti talouspolitiikkaa kiristetään asteittain ja talouden kuumenemista vähän jarrutetaan sitä kautta. Pitäisi epäonnistua aika pahasti, että laajaan maailmantalouden ylikuumenemiseen päädyttäisiin. Suurempi vaara on mielestäni, että tuki lopetetaan liian aikaisin.
Hanna Freystätter
Rahapolitiikan ja kansainvälisen talouden toimistopäällikkö
Suomen Pankki