Samanaikaisesti kun Suomessa vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä, täällä valmistetut tuotteet voivat vähentää niitä merkittävästi myös muissa maissa. Tätä vaikutusta kutsutaan hiilikädenjäljeksi.

Maailman lämpötila nousee vääjäämättä, jäätiköt sulavat, kuivuus uhkaa viljelysmaita ja sadat miljoonat ilmastopakolaiset etsivät elinkelpoisia olosuhteita. Keskustelu ilmaston lämpenemisestä voi maalata tulevaisuudesta synkän kuvan ja aikaansaada ison ilmastoahdistuksen. Tulevaisuuden voi nähdä toisinkin.

– Ihmisen nerokkuus on kerta toisensa jälkeen todistanut, että mahdottomalta tuntuvia asioita pystytään ratkaisemaan, Tomas Hedenborg sanoo rauhoittavan kuuloisesti.

Tomas Hedenborg on juuri päättänyt nelivuotisen kautensa Euroopan teknologiateollisuuden kattojärjestön Orgalimin puheenjohtaja. Järjestö edustaa 130000 yritystä, joissa on 11 miljoonaa työntekijää. Uskoaan ilmastohaasteen ratkaisukykyyn hän perustelee sillä, että ihmisten kyky kehittää uusia ratkaisuja ja teknologia ovat nostaneet ihmiskuntaa pois köyhyydestä ja luoneet pohjan nykyiselle hyvinvoinnille.

– Teknologia ja teollistuminen ovat tämän ilmasto-ongelman aiheuttaneet, mutta teknologia on myös ainoa keino, jolla pystymme tästä ongelmasta selviytymään, Hedenborg kiteyttää.

Euroopasta edelläkävijä

Tomas Hedenborgin mielestä muuta keinoa ei edes ole. Hänen mukaansa on utopistista ajatella, että ihmiset suostuisivat alempaan elämänlaatuun. Vaurastuva osa maailman väestöstä ei luovu tavoitteesta, että he pääsisivät nauttimaan samanlaisesta hyvinvoinnista kuin me. Tämä ei Hedenborgin mukaan tarkoita sitä, etteivätkö ihmiset voisi tehdä omilla valinnoillaan merkittäviäkin asioita.

– Sen varaan ilmastoneutraliteetin saavuttamista ei kuitenkaan voida laskea, hän summaa.

Rikkaan maan ihmisiltä tuleva vaatimus kehittyvien maiden päästövähennyksistä hyvinvointitavoitteista tinkimällä taitaisi sitä paitsi olla kohtuuton ja itsekäs. Tällä hetkellä esimerkiksi intialaisen keskimääräiset kasvihuonekaasupäästöt ovat vain noin viidesosa suomalaisen päästöistä. Eikä parempi elintaso kehittyvän maan asukkaalle välttämättä tarkoita lomalentoa kaukomaille vaan esimerkiksi pesukoneen hankkimista arkea helpottamaan.

Tomas Hedenborg toimi jäsenenä EU-komission asettamassa työryhmässä, joka käsitteli raportissaan eurooppalaisen teollisuuden mahdollisuuksia vastata ilmastohaasteeseen. Siinä tavoite hiilineutraliteetin saavuttamiseksi asetettiin vuoteen 2035.

– Eurooppa voi olla edelläkävijä, näyttää muulle maailmalle suuntaa ja tarjota teknologioita. Samalla voidaan korostaa eurooppalaisia arvoja. Tiedämme, että kaikkia hiilineutraliteetin saavuttamiseksi tarvittavia teknologioita ei ole vielä olemassa. Se, että luodaan kunnianhimoinen tavoite, on kuitenkin yksi tapa syöttää koneistoa päämäärään pääsemiseksi.

Hedenborg muistuttaa, että kun haaste on asetettu riittävän selkeästi ja motivoivia tekijöitä on tarpeeksi, ihmeitä on aiemminkin saatu aikaiseksi. Esimerkiksi elämää maapallolla uhkaava otsonikato saatiin pysäytettyä, kun maailman maat sopivat vuonna 1987 Montrealin sopimuksessa otsonikatoa tuhoavien aineiden käytön lopettamisesta ja samanaikaisesti panostettiin voimakkaasti korvaavien teknologioiden kehittämiseen. Nyt otsonikerros on suurelta osin palautunut.

Tuotetaanko Suomessa vai muualla?

Onko Suomi sitten osa ongelmaa vai ratkaisua? Vastaus lienee: sekä että.

Suomen kasvihuonekaasupäästöt ovat noin 56 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Päästöjen väheneminen on ollut huomattavaa, sillä nykyiset päästöt ovat 21 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990. Vielä vuonna 2010 kokonaispäästöt olivat noin 75 miljoonaa tonnia.

Parempaan on kuitenkin pystyttävä, ja hallitus on asettanut kansainvälisesti kunnianhimoisen tavoitteen päästä hiilineutraaliuteen vuoteen 2035 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää toimia yhteiskunnan kaikilla sektoreilla.

Esimerkiksi teollisuuden prosessien ja tuotteiden käytön vuotuiset päästöt ovat nykyisin noin 5,9 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Hallituksen tavoitteeseen liittyen vientialat valmistelevat parhaillaan toimialakohtaisia tiekarttoja kohti vähähiilistä tuotantoa yhteistyössä työ- ja elinkeino­ministeriön kanssa.

Hiilineutraaliustavoite tulisi lähemmäs ja numerot saataisiin Suomen osalta näyttämään paremmilta, jos täältä yksinkertaisesti vähennettäisiin tai lopetettaisiin päästöjä aiheuttavaa teollisuutta. Mutta olisiko se ilmaston kannalta järkevää?

Kilpailuolosuhteet reiluiksi

Esimerkiksi Outokummun ruostumattoman teräksen tuotanto Torniossa kuluttaa noin 3,5 prosenttia Suomen koko sähkönkulutuksesta, joten ilman sen tuotantoa maan energiankulutus olisi pienempi ja myös kasvihuonekaasupäästöt vähäisemmät. Tarkastelukulmaa laajentamalla tilanne kääntyisi kuitenkin päälaelleen.

Outokummun Tornion tehtaiden lopputuotteista yli 95 prosenttia päätyy vientiin. Yhtiön kestävästä kehityksestä vastaava johtaja Kari Tuutti kertoo, että Outokummun hiilidioksidipäästöt ovat noin 0,77 tonnia tuotettua tonnia kohden, kun globaali keskiarvo on noin kolme tonnia. Indonesialaisen NPI-teräksen päästöt ovat peräti 9,9 tonnia tuotettua tonnia kohden.

– Ympäristönsuojelun kannalta on erittäin tärkeää varmistaa suomalaisen ja eurooppalaisen terästuotannon kilpailukyky, jotta tuotanto ei valu maihin, joissa sama teräs tuotettaisiin huomattavasti saastuttavammin, Tuutti painottaa.

Iso merkitys on sillä, että Outokummun ruostumattomaan teräkseen käytetyistä materiaaleista yli 85 prosenttia on kierrätettyä. Se vähentää tuotannon energiaintensiivisyyttä ja päästöjä verrattuna kiinalaiseen ja indonesialaiseen teräkseen, joiden pääraaka-aineet ovat malmipohjaisia. Lisäksi Outokummun tuotanto perustuu vähähiilisen sähkön käyttöön.

Yhtiö pyrkii vielä parempaan ja tutkii parhaillaan mahdollisuuksia rakentaa uusi kuonasulatto, jonka energiankulutus olisi noin 30 prosenttia pienempi nykyisiin ferrokromin tuotantoprosesseihin verrattuna. Outokummun mukaan jo nyt sen teräksen valmistuksessa tarvittavan ferrokromin tuotanto Tornion tehtailla on maailman energiatehokkainta.

Tuutti kertoo, että energiakustannukset ovat terästuotannon suurin yksittäinen kuluerä, joten yhtiöllä on suuri motivaatio minimoida energian­kulutusta. Päästöjen pienentämisestä aiheutuu kuitenkin myös kustannuksia.

– Kun tietyissä osissa maailmaa päästömäärillä ei ole merkitystä, tulee tästä myös kauppa- ja ilmastopoliittinen ongelma. EU:ssa onkin nyt komission uuden puheenjohtajan suulla väläytetty hiilitullien mahdollisuutta, jotta varmistettaisiin tasavertainen kilpailuasetelma eurooppalaisten ja aasialaisten tuottajien välillä, Tuutti sanoo.

Saako metsää kaataa?

Entä sitten Suomen metsäteollisuus, joka tuo yli 20 prosenttia Suomen vientituloista. Viennin arvo oli viime vuonna 13,2 miljardia euroa.

Metsäteollisuuden rooli on nostettu ilmastokeskustelussa näkyvästi esiin, ja metsien hyödyntämiseen on esitetty myös kriittisiä näkökantoja.

Metsien luontoarvoja voidaan arvioida monella tavalla, mutta puumäärän kasvun kannalta Suomen metsätalous on ollut tuloksellista. Vuoden 1991 jälkeen metsistä on hakattu puuta yli 1,5 miljardia kuutiometriä, ja samalla metsävarat on saatu kasvamaan 1970-luvun 1,5 miljardista kuutiometristä nykyiseen 2,5 miljardiin kuutioon, joten puuhun sitoutunut hiilimäärä on kasvanut merkittävästi. Metsien kokonaispuumäärä on jatkanut kasvuaan, vaikka hakkuut yltävät jo lähes 80 miljoonaan kuutioon vuodessa.

Hakkuut ja muut metsien kasvuun liittyvät seikat kuitenkin vaikuttavat Suomen metsien hiilensidontakykyyn, joka on oleellinen hiilineutraaliuteen pääsemiksi. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan hiilinielut ovat tällä hetkellä 23,5 miljoonaa hiilidioksiditonnia ja vuonna 2035 enää 17,9 miljoonaa hiilidioksiditonnia, kun aiemmat arviot olivat huomattavasti suuremmat.

Toinen näkökulma Suomessa olevaan metsäteollisuuden tuotantoon on se, että jos maailmanmarkkinoiden kysyntään ei vastattaisi täällä valmistetuilla tuotteilla, siihen vastattaisiin kasvattamalla tuotantoa jossain toisaalla. Ilmaston kannalta sillä olisi merkitystä, onnistuttaisiinko näissä maissa kasvattamaan metsävaroja hakkuista huolimatta. Siinä vaihtoehdossa myös teollisuuden tuottamat tulot jäisivät pois Suomesta.

Iso businesspotentiaali

Suomen kasvihuonekaasupäästöt ovat noin 0,1 prosenttia globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä. Vaikka omien päästöjen vähentäminen on tärkeää, oleellista on myös se, miten Suomessa tuotetut laitteet ja kehitetyt teknologiat vähentävät päästöjä eri puolilla maailmaa.

Merkittäviä tuloksia on saatu aikaan, esimerkiksi Outotecin kaivosteknologia- ja laitoshankkeilla vältettiin kasvihuonekaasujen tuottamista viime vuonna 6,2 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia yhtiön oman ilmoituksen mukaan. Määrä on samaa suuruusluokkaa kuin Suomen koko teollisuuden tai kaikkien henkilöautojen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt.

Hiilineutraaliuden tavoittelu ja kestävän kehityksen mukainen toiminta luo kasvavan kysynnän puhtaille ja päästöttömille ratkaisuille. Sitran ja Frost & Sullivanin selvityksen mukaan Suomelle relevantti vuotuinen cleantech-markkina kasvaa 3 000 miljardiin dollariin vuoteen 2050 mennessä. Lisäksi vähäpäästöiseen liikenteeseen liittyy arviolta noin 4 700 miljardin dollarin vuosittaiset markkinat.

New Climate Economy on puolestaan laskenut, että kunnianhimoiset ilmastotoimet voivat parantaa globaalia taloutta 26 000 miljardin dollarin edestä vuoteen 2030 mennessä.

Luvut kertovat huikeista businessmahdollisuuksista, joihin tarttumalla voidaan taistella ilmastonmuutosta vastaan. Monilla riittää kuitenkin uskoa myös fossiilitalouden jatkolle. Saudi-Arabian öljy-yhtiön Aramcon arvoksi on nyt ajankohtaisessa pörssilistautumisessa arvioitu peräti 1 500 miljardia euroa. Siihen sijoittavilla on pakko olla vahva näkemys öljynkulutuksen jatkumisesta.

Työtä siis riittää hiilineutraaliuteen pääsemisessä.

Ilmastotoimissa on puhallettava yhteen hiileen

Yhdysvallat ilmoitti irtautuvansa Pariisin ilmastosopimuksesta, jolla lämpötilan nousu pyritään rajaamaan 1,5 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Ympäristöministeriön ympäristöneuvos Jarmo Muurman sanoo, ettei presidentti Trumpin näkyvästi tekemä päätös kuitenkaan heitä koko sopimusta romukoppaan.

– Muut maat ovat voimakkaasti sitoutuneet sopimukseen. Lisäksi Yhdysvalloissa osavaltiot, yritykset ja kansalaiset tekevät toimia ilmastopäästöjen vähentämiseksi, vaikka liittovaltio siitä irtautuisikin.

Muurman sanoo, että johtajuutta tarvitaan nyt muilta.

– EU:lla on tiettyä ilmastojohtajuutta. Se on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään ja ilmasto- ja energiapaketissa on sovittu siihen vievistä toimista. Ne eivät kuitenkaan ole vielä riittäviä, jotta lämpeneminen saataisiin rajattua 1,5 asteeseen. Mutta kyllä muuallakin askelia oikeaan suuntaan on otettu.

Kehitystä eri suuntiin

Suurimmat kasvihuonekaasujen päästäjät ovat Kiina, USA, EU ja Intia. Kiinan päästöt ovat noin 13 100 miljardia, USA:n 6 400 miljardia, EU:n 4 500 miljardia ja Intian 3 300 miljardia hiilidioksidiekvivalenttitonnia.

Tilanne muuttuu eri näköiseksi, jos tarkastellaan päästöjä henkeä kohti. Eniten päästöjä aiheuttaa qatarilainen, yli 40 tonnia vuodessa, ja myös muita arabimaita on listan kärjessä. Suomalaisen keskimääräiset päästöt ovat noin 10 tonnia, kun intialaisen jää alle viidesosaan siitä.

Maailman kokonaispäästöt ovat olleet edelleen kasvussa. Kiinassa päästöt kasvoivat vuoteen 2014 asti, minkä jälkeen tilanne tasaantui ainakin osittain talouskasvun hidastumisen johdosta. Intiassa päästöt ovat koko 2000-luvun kasvaneet, eikä tilanteessa ole vielä havaittu muutosta. Sen sijaan EU:ssa päästöjä on saatu pienennettyä, vaikka samanaikaisesti talous on kasvanut. Sama kehitys on ollut myös Suomessa.

– Isoa käännettä globaalilla tasolla ei ole tapahtunut. Nykytrendi on viemässä meitä 3–6 asteen keskilämpötilan nousulla, ellei Pariisin sopimuksesta pidetä kiinni ja maat toteuta annettuja lupauksia. Tehokkain keino saada muutosta aikaan olisi se, jos päästäisiin globaaliin hiilen hinnoitteluun. Mutta siihen on vielä matkaa, Jarmo Muurman sanoo.

Suomen kasvihuonekaasupäästöt 

  • noin 56 miljoonaa tonnia
  • osuus on noin 0,1 % globaaleista päästöistä
  • suomalaisten keskimääräiset kasvihuone­kaasupäästöt ovat yli 5 kertaa suuremmat kuin intialaisten

Sami Laakso

Outotec, Outokumpu ja Getty Images

Jaa:

<span class="byline text-vihrea2 uppercase"><span class="author vcard text-vihrea2 uppercase font-weight-bold" metaname="author">Lotta Nuotio</span></span>10.06.2021

Luetuimmat