Miten Euroopan unioni muuttuu ja mikä maa tai maaryhmä kehitystä ohjaa, kun Britannia on lähtenyt omilleen?

Vaikka Britannian ero Euroopan unionista ei paljon naurata, aloitetaan vanhalla vitsillä. Sen mukaan jalkapallo on yksinkertainen peli, jossa 22 miestä jahtaa palloa 90 minuutin ajan – ja lopulta Saksa voittaa.

Onko niin, että EU:ssa 27 maata neuvottelee muutaman vuorokauden tiivisti jostain isosta asiasta –  ja lopulta tehdään niin kuin Saksa haluaa?

– Unioni pikemminkin ranskalaistuu, Helsingin yliopiston poliittisen talouden tutkija Antti Ronkainen sanoo. 

– Tämä näkyy komission keskeisissä henkilövalinnoissa ja esimerkiksi siinä, kuinka on alettu puhua strategisesta autonomiasta ja suvereenisuudesta. Saksa on myös joutunut antamaan periksi rahapolitiikassa, ja Euroopan keskuspankki on hylännyt Bundesbankin periaatteita. 

Samaan suuntaan kehityksen katsoo kulkeneen myös ulkoministeriön kauppapolitiikan yksikön päällikkö Pasi-Heikki Vaaranmaa

– Kauppapolitiikassa Saksaa vahvempi maa on Ranska. Sen asema EU:n sisällä on vahvistunut jo useamman vuoden, ja se vahvistuu lisää Britannian lähdön seurauksena.

Entä sitten toinen aikoinaan tutuksi tullut sanonta, jonka mukaan Suomen on tärkeää olla mukana niissä pöydissä, joissa Eurooppaa ja Suomea koskevia päätöksiä tehdään. Tämä argumentti tuli tutuksi muun muassa pääministeri Paavo Lipposen sanomana, kun suomalaisille perusteltiin miksi Euroopan yhteisöön on syytä liittyä. 

Riittääkö Britannian lähdön jälkeen EU:n päätöksentekoon pöytä kahdelle – Saksalle ja Ranskalle? Jyrki Katainen pitää pienen tauon ennen kuin vastaa.

– Suhtaudun asiaan pragmaattisesti. Jos Saksa ja Ranska eivät löydä keskenään unionia eteenpäin vievää dynamiikkaa, unioni ei kehity. Siksi on parempi, jos Saksan ja Ranskan johtajat löytävät edes rajallisesti yhteisiä näkemyksiä jonkin asian edistämiseksi, on se sitten vaikka vakaus- ja kasvusopimuksen uudistaminen tai sisämarkkinoiden kehittäminen, Katainen sanoo pääministeri- ja komissaarivuosien tuomalla kokemuksella.

Hän korostaa, ettei tämä tarkoita vain kahden ison maan päättävän asioista.

– Ei se niin mene. Ei asiat etene, jos muu Eurooppa ei seuraa, Katainen sanoo. Hän muistuttaa, etteivät Saksa ja Ranska ole aina lähtökohtaisesti samaa mieltä asioista. Siksikin on tärkeää, että muut jäsenmaat pyrkivät vaikuttamaan.

Yhteisen näkemyksen etsimistä

Katainen kertoo istuneensa tammikuussa 2019 World Economic Forumin tilaisuudessa samassa päivällispöydässä Saksan liittokansleri Angela Merkelin kanssa. Merkel totesi, että Saksan pää­asiallinen tehtävä EU:ssa on ylläpitää liikettä Ranskan kanssa ja löytää sen kanssa yhteinen sävel. Jos näin ei tapahdu, EU on jumissa.

– Merkel toivoi, että sisämarkkinoiden ja kauppapolitiikan osalta Pohjoismaat ja Itäisen Keski-Euroopan maat ottaisivat nykyistä merkittävämpää roolia.

Pasi-Heikki Vaaranmaa korostaa maan oman kannan esittämisen merkitystä.

– Silloinkin, jos Suomi olisi vähemmistössä joidenkin argumenttien suhteen, näkemysten esiintuominen auttaa komissiota tasapainon etsimisessä. Näin se näkee, että kyse ei voi olla pelkästään siitä mitä joku yksittäinen iso maa hakee, vaan pitää löytää balanssi jäsenmaiden erilaisten näkemysten pohjalta, Vaaranmaa selventää.

– Esimerkiksi kauppasopimuksista voitaisiin päättää EU:ssa määräenemmistöllä, mutta poliittisista syistä on järkevää, että pyritään löytämään kaikkien hyväksyttävissä oleva kokonaisuus. 27 maan kauppapolitiikassa tasapainon löytäminen on taitolaji.

Britannian kokoinen aukko

Jyrki Katainen sanoo suoraan, että brexitin myötä EU:hun jää aukko, vaikka Britannia olikin monissa asioissa marginalisoinut itsensä jo vuosia sitten EU-päätöksenteossa kokoaan pienemmäksi. Silti Britannialla on aina ollut vapaakauppaan perusmyönteinen asenne, ja se on ollut keskeinen sisämarkkinoiden kehittäjä. Nyt näiden hyödyistä muistuttaminen jää muiden harteille.  

– Se aukko täyttyy tavalla tai toisella. Joko toisten pitää alkaa lisätä vaikutusvaltaansa ja käyttää enemmän aikaa ja vaivaa saadakseen samanlaisen painoarvon sisämarkkinapolitiikkaan kuin Britannia. Toinen mahdollisuus on, että tyhjiö täyttyy muilla teemoilla. Se tarkoittaisi, että kauppapolitiikka tai sisämarkkinapolitiikka eivät ole yhtä vahvasti edustettuina EU-politiikoissa, vaan ne korvataan jollakin muulla tekemisellä.

Kataisen mielestä Suomen ja samaan viiteryhmään kuuluvien maiden pitää käyttää enemmän aikaa ja vaivaa itselleen tärkeiden asioiden, kuten kaupan avaamisen eteenpäinviemisessä ja puolustamisessa. 

– Ei se sen ihmeellisempää ole, mutta se vaatii kovaa työtä ja priorisointia sekä tiimiytymistä samanmielisten maiden kanssa.

Isoja muutoksia

Antti Ronkaisen mielestä brittien lähtö näkyy konkreettisesti esimerkiksi siinä, että EU:ssa päästiin sopimukseen koronaelvytyspaketista. Hän on varma, että jos Britannia olisi vielä ollut mukana, elvytyspakettia ei olisi tullut.

– Nyt niin sanottu nuuka nelikko, jonka liepeillä Suomikin oli, ei pystynyt tekemään paketista haluamaansa, kun isoimmat maat olivat päättäneet, miten tehdään.

Ronkainen kysyykin pitäisikö Suomen miettiä omia liittolaisuuksia uudelta kantilta.

– Olemmeko aina nuukassa nelikossa ja aina Saksan kanssa? Jatketaanko tätä perinnettä vai lähenisimmekö esimerkiksi rahaliiton ja ulkopolitiikan suhteen Ranskaa. Brexitin myötä peli on avoin.

Paljon muutakin on muuttunut. Ronkainen näkee, että unionin perusopinkappaleet, jotka liittyivät globalisaatioon, vapaakauppaan ja valtioiden rooliin ovat kaikki murskaantuneet. 

– Keskeisempi asia kuin elpymisrahasto, on se, että valtionapuja koskevat säädökset ja alijäämiä rajoittava vakaus- ja kasvusopimus on laitettu hyllylle, hän sanoo.

Samansuuntaisia näkemyksiä on esittänyt myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö, kun hän on huomauttanut, kuinka koronapaketissa päätetyt asiat voidaan saada tulkittua juridisesti pykälien mukaisiksi, mutta ne eivät siltikään vastaa sitä henkeä, jota pykäliä määriteltäessä tarkoitettiin ja mihin uskottiin, kun Suomea liitettiin 1990-luvulla talous- ja rahaliittoon.

– Ei tulkinnan tie jää tähän, sopimuksia joudutaan vielä tulevaisuudessa tulkitsemaan lisää. Esimerkiksi minkälaisena valtionapuja koskeva säännöstö palaa takaisin, minkälaiseksi vakaus- ja kasvusopimusta tullaan muuttamaan, Ronkainen pohtii.

Protektionismi nousussa

Maailma on muuttunut muutenkin kuin brexitin johdosta. Protektionismi on otettu kansainvälisen kaupan keinovalikoimaan, Kiinassa valtiokapitalismin rooli on lisääntynyt ja USA ajaa voimakkaammin omaa etuaan, myös monet kansainväliset instituutiot ovat heikentyneet. 

EU:n on Antti Ronkaisen mielestä edettävä Kiinan ja USA:n viitoittamalla tiellä protektionismin suuntaan.

– Maailman kylmeneminen pois monenkeskisyydestä ajaa kehitystä kohti protektionismia. Se on vain realiteetti, johon suuntaan mennään, kun taloudellista kasvua ei enää ole samalla tavoin kuin 1990-luvulla. Estetään esimerkiksi yrityskauppoja, joissa EU:n ulkopuoliset yritykset ostaisivat joitain strategisesti tärkeitä yrityksiä, Ronkainen näkee.

Hänen mukaansa Ranskan presidentti Emmanuel Macronilla on suuri visio, että unionissa tapahtuu neo-gaullistinen käänne. Siinä korostetaan vahvaa, suvereenia valtiota ja valtion monopoleja.

Yhä useammin EU:ssa toistuu kankea sanapari: strateginen autonomia. Sen mukaisesti Euroopasta ja sen yrityksistä pitäisi tulla voimakkaampia ja vähemmän ulkopuolisten olosuhteiden armoilla olevia. Tärkeää olisi lisätä eurooppalaisen korkean teknologian valmistusta ja tehdä tuotantoketjuista vähemmän haavoittuvia. 

Strateginen autonomia ei Jyrki Kataisen mielestä saisi tarkoittaa barrikadien rakentamista unionin rajoille ja kilpailun estämistä sisämarkkinoilla omien yritysten suojelemiseksi, vaan päinvastoin kilpailun lisäämistä myös teknologiamarkkinoilla EU:n sisällä. Myös Pasi-Heikki Vaaranmaa on sitä mieltä, että mitä paremmin Euroopassa sisämarkkinoilla kilpailu toimii, sitä kilpailukykyisempiä maailmalla eurooppalaiset yritykset ovat. 

– Jos sisämarkkinoilla heikennetään yritysten välistä kilpailua, se väkisin heikentää myös EU-yritysten kilpailukykyä ulkomailla, Vaaranmaa sanoo.

Millä tavalla varmistetaan, että eurooppalaiset yritykset pärjäävät unionin ulkopuolelta tulevaa epäreilua kilpailua vastaan? 

Jyrki Kataisen mukaan kiinalaisten tai yhdysvaltalaisten yritysjättien pelossa ei ole parempi, että meillä olisi eurooppalainen monopoli. 

– EU:n yksi tärkeimpiä tehtäviä on estää globaali valtiontukikilpailu. Jos kiinalainen valtiontuki on ongelma, ei se parane sillä, että sallitaan eurooppalaista valtiontukea. Ei-demokraattisessa yhteiskunnassa valtion taskut jonkun yrityksen tukemiseen ovat aina syvemmät kuin eurooppalaiset taskut. Me häviämme aina Kiinan valtiontuelle. Ja toisaalta ranskalaiset taskut ovat aina syvemmät kuin suomalaisten taskut. Tämä ei tukipolitiikalla ratkea. Meidän pitää pystyä estämään kolmansien maiden valtiontukien valuminen EU:n markkinoille, se vääristää kilpailua.

Kiinan haaste on iso ja Katainen perää vastavuoroisuutta. Eurooppalaisten yritysten olisi saatava samat toimintaedellytykset Kiinassa kuin kiinalaiset yritykset saavat Euroopassa. Nopeita ratkaisuja hän ei odota.

– Vastasin komissiossa EU–Kiina-taloussuhteista viisi vuotta. Täytyy tunnustaa, että komissiomme saavutukset olivat vähäisiä sillä saralla.

Onko EU:sta pelintekijäksi?

Palataan siihen, että britit ovat EU:n päätöksentekopöydästä poistuneet. Mihin suuntaan unioni on menossa? Näköaloja tulevaan avaa parhaillaan käynnissä oleva EU:n kauppapolitiikan tarkastelu, johon pyydetään myös sidosryhmien näkemyksiä EU:n kauppapolitiikan suunnasta koronan jälkeisessä maailmassa. Tarkastelun lopputuloksena on luvassa aloitteita sisältävä kauppastrategia. 

Jyrki Katainen muistuttaa, että EU on Britannian lähdöstä huolimatta maailman vaurain sisämarkkina. Hän näkee massiivisina talouteen ja maailmankauppaan vaikuttavina muutostrendeinä ilmastonmuutokseen sopeutumisen sekä datatalouden nousun. Niissä Euroopalla on iskun paikka ja mahdollisuus kasvattaa valtaansa.

– Jos EU on innovatiivinen kiinnostava markkinasäätelijä, joka luo ensimmäisenä maailmassa pelisäännöt ja standardit datataloudelle ja ilmastotaloudelle, silloin se on toiminnan keskiössä ja kaikki haluavat tulla tänne. Tässä Euroopalla on mielettömän suuri mahdollisuus.

Kenen joukossa seisot?

Euroopan unionissa maat ovat ryhmittyneet samanmielisten joukoksi. Kauppapolitiikassa ja sisämarkkinoihin suhtautumisessa perinteistä on ollut jako liberaaleihin ja konservatiivisiin maihin. 

Enää jakolinjat eivät perustu puhtaasti suhtautumiseen kaupan avautumiseen tai rajasuojaan vaan näkemykset muodostetaan aiempaa enemmän teemojen suhteen. 

Liberaalien maaryhmä

  • Suomi
  • Ruotsi
  • Tanska
  • Viro
  • Latvia
  • Hollanti
  • Itävalta
  • Luxemburg
  • Irlanti
  • Malta
  • Tšekki
  • Slovenia
  • Kroatia

Pohjoisten liberaalien leiri on ajanut johdonmukaisesti kunnianhimoisia tavoitteita EU:n vapaakauppaneuvotteluihin. Se korostaa avointa ja reilua sääntöperustaista kauppaa.

Liberaalien näkemyksen mukaan kaupan lisääminen on itseisarvo. EU:n intresseissä voi olla avata omia markkinoita ulkopuolelta tulevalle kilpailulle, ilman että EU:n pitäisi vaatia samantasoista vastavuoroisuutta. Näin omille markkinoille saadaan halvempia tuotteita.

Konservatiivit

  • Italia
  • Espanja
  • Belgia
  • Portugali
  • Kreikka
  • Kypros
  • Slovakia
  • Romania
  • Bulgaria
  • Liettua
  • Puola
  • Unkari 

Konservatiivi-leirin peruslähestymistapa kauppaan korostaa omia etuja puolustavia intressejä. Se edellyttää, että kauppasopimuksissa myönnytysten vastapainona EU:n täytyy saada yhteismitallisesti vastavuoroisia sitoumuksia sopimusten muilta osapuolilta. Ryhmittymän piirissä käytetään esimerkiksi käsitettä ”global envelope”. Siihen on koottu se, mihin pisteeseen saakka voidaan EU:n näkökulmasta esimerkiksi maatalouskauppaa vapauttaa. Käytännössä tämä on tehty turvaamaan maiden omaa maataloustuotantoa kilpailukykyisempien tuotteiden tuonnilta. Myös teollisuustuotannon suojelu on lähellä konservatiivien sydäntä.

Ranska

Vahva oma linja kauppapolitiikkaan ja sisämarkkinoihin, jossa korostuvat omaa tuotantoa suojelevat intressit. Maa on suuntautunut enemmän sisämarkkinoihin kuin kaupan vapauttamiseen. Ranska on profiloitunut muun muassa ilmastopolitiikassa sekä datatalouteen, digiverotukseen ja kansalaisten henkilösuojaan että julkisiin hankintoihin liittyvissä asioissa. Puolustaa tiukasti omaa maatalouttaan.

Saksa

Saksa kuuluu monissa asioissa liberaalileiriin. Se on aktiivisesti ja ennakkoluulottomasti pohtinut asioita uudella tavalla globaalissa kaupassa. Maa elää paljolti vientimarkkinoista ja painottaa kansainvälisen kaupan merkitystä.  Saksa tuo esiin näkökulmia, millä tavoin kauppa voisi tukea vihreää siirtymää ja digitaalista siirtymää. Maassa on tahtotila nostaa jalostusarvoa oman maan tuotannossa. Maatalouden osalta Saksa on ollut valmis monenvälisiin avauksiin.

Huonossa hyvääkin

Jyrki Katainen sanoo, että ennen brexit-äänestystulosta Euroopassa oli maita, joissa pääministerit ja poliittiset liikkeet flirttailivat EU-erolla. 

– Äänestyksen jälkeen ne suut menivät suppuun. Tuli sellainen ajatus, että kansalaiset uskovat mitä puhutaan. Siksi brexit on ollut EU:ta yhdistävä kokemus, niin sääli kuin brexit onkin.

Samalla havahduttiin sen tärkeyteen, että kansalaiset kokevat EU:n toiminnan legitiimiksi.

Kataisen mukaan Euroopassa ovat olleet harvassa ne poliittiset johtajat, jotka ovat halunneet tuoda Euroopan kehittämisen ja tulevaisuuden omalle agendalleen.

– Johtajat eivät ole tarjonneet omille kansalaisilleen mahdollisuutta pohtia sitä, millaisen EU:n he haluavat kehittää. Ei legitimiteetti säily, jos ei anneta ymmärtää, että EU:hun voidaan vaikuttaa.

Eurooppa-visioiden esiintuomisessa on kuitenkin suuret haasteet, jotka Katainen sanoo hyvin tietävänsä.

– Se ei ole maailman kiinnostavin asia Kuopion torilla. Siitä huolimatta ihmisille pitäisi antaa syötteitä siitä, millaista EU:ta kehitetään.

Britannian lippu

Minne menet Britannia?

Miten EU:ssa pitäisi suhtautua Britanniaan brexitin jälkeen, onko se kuin ex-puoliso, tuhlaajapoika, kilpailija tai kumppani?

– Brittiläiset ministerit itse käyttävät kuvausta, että brexitin myötä vain muutetaan asuntoa ja naapurit vaihtuvat, Suomen Lontoon-suurlähettiläs Markku Keinänen kertoo.

Hänen mukaansa on kaikkien etu ryhtyä heti erosopimuksen jälkeen rakentamaan yhteistyötä.

– Britannialla säilyy edelleen samat vahvuudet. Ei pitäisi kantaa pitkään kaunaa, vaan löytää tavat, miten uudessa tilanteessa tehdään yhteistyötä.

Arvot säilyvät

Uusi aika on kuitenkin jo alkanut. Keinäsen mukaan Britanniassa ollaan EU:sta nyt henkisesti niin kaukana, että EU:n ”sisäiset” tapahtumat eivät Britanniassa juuri kiinnosta. EU on vain yksi ”organisaatio” muiden joukossa. Valmista suuntaa maalla ei kuitenkaan ole, sillä Britannian uusi toimintastrategia ulkosuhteissa on vasta rakenteilla.

Britannia kuuluu kuitenkin edelleen näkemyksiltään samaan viiteryhmään EU:n kanssa. Molempien arvomaailmaan kuuluvat muun muassa kansainvälisessä kanssakäymisessä monenvälisyyden ja sääntöperäisyyden korostaminen, vapaakaupan ja vapaan kilpailun puolustaminen sekä protektionismin vastustaminen.

– Kussakin tapauksessa britit katsovat itse liittolaisen, ryhmittymän tai tavan, jolla asioita edistetään. Joskus se voi olla EU, joskus USA, usein se voi olla G7 ja asiakohtai­sesti myös muut ryhmittymät kuten Nato.

Suomen tehtävä itseään tykö

Keinäsen muukaan Britannialla on jatkossa pyrkimys hoitaa yhteydenpitoa EU:hun Ranskan ja Saksan kautta. Hän kuitenkin uskoo, että Euroopan unionin yhtenäisyys ja rakenteet halutaan säilyttää, eivätkä Saksa, Ranska ja Britannia voi kolmistaan syrjäyttää EU27:n päätöksentekoa.

– Toivottavaa olisi, että tilanteen rauhoituttua syntyisi yhdessä hyväksytyt rakenteet siitä, kuinka EU ja Britannia jatkossa yhdessä toimisivat.

Kun aiemmin Suomen ja Britannian yhteydenpito oli luontevaa EU:n puitteissa, uudessa tilanteessa sitä joudutaan kahdenvälisesti rakentamaan. Samalla kilpailu brittien huomiosta kovenee.

– Enää ei riitä, että Suomi on samanmielinen nice guy. Myös meillä täytyy olla jotain tarjottavaa, että olemme briteille kiinnos­tava kahdenvälinen kumppani.  Britit hahmottavat aluettamme myös historiallisesti samanmielisenä Pohjoismaat–Balttia-ryhmänä.

Näitä kiinnostuksen herättäviä teemoja ovat esimerkiksi teknologian ja digitalisaation edistäminen sekä ilmastomuutokseen liittyvät asiat. Lisäksi arktiset alueet ja myös Venäjään ja Itämeren turvallisuuteen liittyvät asiat ovat yhteisissä intresseissä. 

Sami Laakso

Markku Jokinen

Jaa:

<span class="byline text-vihrea2 uppercase"><span class="author vcard text-vihrea2 uppercase font-weight-bold" metaname="author">Lotta Nuotio</span></span>07.06.2021

Luetuimmat