Maan taloustilanne on hankala, mutta sen kanssa pärjää kärsivällisyydellä. 

Argentiina oli maailman rikkaimpia maita 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Talous kasvoi nopeammin kuin Yhdysvalloissa. Bruttokansantuote asukasta kohden oli korkeampi kuin Saksassa ja Ranskassa.  

Toisen maailmansodan jälkeen talous on ollut enemmän tai vähemmän luisussa. Välillä Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on pyydetty apuun, kun Argentiina on ajautunut maksukyvyttömäksi. 

Kolme vuotta jatkunut kuivuus on pahentanut taloudellista tilannetta, ja tänä vuonna inflaation ennustetaan olevan yli 100 prosenttia. 

– En kuitenkaan pidä tilannetta pessimistisenä. Suomalaisilla yrityksillä on täällä valtavasti mahdollisuuksia, Suomen Buenos Airesin -suurlähetystön erityisasiantuntija Juha Karisola sanoo. 

Erityisen potentiaalisena sektorina suomalaisille yrityksille Karisola näkee muun muassa tietoliikenteen. 

– Yrityksillämme on hyvää osaamista myös kierto- ja biotaloudesta, jotka tulevat yhä tärkeämmiksi myös Argentiinassa. Terveydenhuolto on täällä kohtuullisen hyvällä tasolla, ja suomalaisella terveysteknologialla on täällä hyvät mahdollisuudet. 

Suomen metsäyhtiöiden investoinnit ovat päätyneet Argentiinan sijasta naapurimaihin. UPM avasi maaliskuussa Uruguayssa jo toisen sellutehtaansa ja Stora Ensolla on siellä puoliksi omistettu tehdas chileläisen Araucon kanssa. 

– Uruguaylla on ollut investointimyönteinen politiikka, eikä se ole muuttunut hallitusten vaihtuessa. Argentiinaan ei ole uskallettu tehdä isoja investointeja, koska jatkuvuudesta ei ole ollut takeita, Karisola pohtii.  

Vaalit voivat muuttaa tilannetta 

Argentiinassa on tulossa vaalit tämän vuoden lokakuussa. Nyt presidenttinä on peronistisen Partido Justicialistan Alberto Fernándes

– Vaalien jälkeen näemme, minne maa on menossa. Vaaleilla on yleensä ollut paljon merkitystä sille, millainen on Argentiinan investointi-ilmapiiri. Jos maa saa talouteensa jatkuvuutta, myös suomalaisella metsäsektorilla on täällä hyvät menestymisen mahdollisuudet, Karisola pohtii.  

Suomen Buenos Airesin -suurlähetystön erityisasiantuntija Juha Karisola.
Juha Karisola, Suomen Buenos Airesin -suurlähetystön erityisasiantuntija, Argentiina.

Argentiinan, Chilen ja Bolivian alueilla sijaitsee niin kutsuttu litium-kolmio. Siellä on 54 prosenttia maailman tiedossa olevista litiumvaroista, jolle on kasvava kysyntä maailman siirtyessä yhä enemmän uusiutuvan energian käyttöön. Vauhdikkaimmin näistä maista litiumvarojaan on alkanut hyödyntää Argentiina, joten myös kaivosteollisuudessa suomalaisosaamiselle voi olla kysyntää. 

Teknologiayritys Wärtsilä on toiminut Argentiinassa jo 25 vuotta. Voimalaitoksia yhtiö myynyt Argentiinaan noin 650 megawatin edestä, yhteensä 14 laitosta. Maassaolovuodet tuovat perspektiiviä. 

– Latinalaisen Amerikan maissa investoinnit etenevät usein aaltoina, niin myös Argentiinassa. Viimeisin investointibuumi oli 2016–2017, jolloin solmimme useammankin voimalaitoskaupan, kertoo Wärtsilä Energyn Pohjois- ja Etelä-Amerikan toimintoja johtava Risto Paldanius

Voimalaitosten lisäksi uudeksi bisnesalueeksi Wärtsilälle on tullut energian varastointijärjestelmät, joille on tarvetta esimerkiksi aurinko- ja tuulipuistojen yhteydessä kulutus- ja tuotantohuippujen tasaajina. Jatkuvampaa liiketoimintaa tulee voimalaitosten operoinnista ja huollosta. 

– Me voimme toimittaa varaosia ja asiantuntijoita, mutta myös vastata laitosten operoinnista kokonaan omalla henkilökunnallamme. Työllistämme paikallista väkeä, Paldanius sanoo. 

Hän kertoo, että Wärtsilän kannalta Argentiina on hyvä maa tehdä bisnestä, huolimatta maan vähintäänkin haastavasta taloustilan­teesta. 

– Argentiinassa sähkönkulutus kasvaa edelleen tuhat megawattia vuodessa, vaikka ulkopuolelta voi näyttää, että oikein mikään ei maassa toimi. Kun vanhat voimalaitokset ikääntyvät, perusvoimantuotantoa häviää. Mukaan tulee uusiutuvaa energiaa, joka tarvitsee tasapainottavaa sähköntuotantokapasiteettia.  

Ensimmäiset onnistuneet polttoainetestit vedyn ja maakaasun sekoituksella on jo tehty USA:ssa. Paldanius arvio, että jossain vaiheessa Wärtsilänkin voimalaitokset käyttävät kokonaan kestävästi tuotettua vihreää vetyä polttoaineena.  

– Tässä Latinalaisen Amerikan maat ovat vielä melko alkuvaiheessa. 

Kaupankäyntiä dollareissa ja euroissa 

Kun kauppaa käydään, myyjä haluaa luonnollisesti takeet siitä, että rahat saadaan kotiin. 

– Energiaprojektien kehittäjät ovat meidän asiakkaitamme. Saamme ulkopuoliset maksuvakuudet koko toimituksesta. Sitä mukaa kun projekti etenee, tulee rahaa. Järjestelmä toimii hyvin, Paldanius sanoo. 

– Inflaatiokaan ei meitä haittaa, koska hinnat määritellään länsivaluutoissa, yleensä dollareina tai euroina. 

Työtä riittää, esimerkiksi pääkaupungissa Buenos Airesissa on ollut usein sähkökatkoja, jotka ärsyttävät ihmisiä. Argentiinassa vaaleilla on ollut monesti se vaikutus, että uusi hallinto laittaa talousasiat uuteen malliin. Paldanius on luottavainen. 

– Riippumatta poliittisesta ilmapiiristä hallinnolle tulee jossain vaiheessa ymmärrys, että sähköä pitää olla. Jos ei tule sähköä, ihmiset alkavat herkästi protestoimaan. 

Kaupanteko vaatii kärsivällisyyttä 

Paldaniuksella on neuvoja Argentiinan ja yleisemminkin Latinalaisen Amerikan markkinoille pyrkiville suomalaisyrityksille. 

– Alku voi olla hankalaa, pitää löytää oikeat suhteet ja kumppanit. Ei ole pitkäjänteistä bisnestä, jos lähetät maahan suomalaisia myyntitykkejä vuodeksi tai kahdeksi. Pitää olla paikallista markkinatuntemusta ja osaamista. Se on tietysti investointi, mutta ajan kanssa kannattava. 

Latinalaisen Amerikan maiden taloudet tuntuvat menevän ylös ja alas. Aallonpohjalla täytyy Paldaniuksen mukaan olla kärsivällisyyttä. 

– Sitten tulee seuraava aalto ja ne, jotka ovat rakentaneet asemaansa ja jääneet sinne, voivat korjata hedelmiä siitä uudesta aallosta. Kun tuntee perusfundamentit, esimerkiksi sen, miten energian kulutus tulee kasvamaan, siihen pitää luottaa. Ei vaihtuvilla hallituksilla silloin ole niin suurta merkitystä.  

Talous politiikan ohjaltavana 

Buenos Airesissa toimivan Torcuato Di Tella -yliopiston politiikan laitoksen johtaja Carlos Gervasoni on tutkinut Argentiinan politiikan ja talouden yhteyttä. Gervasoni kertoo, että Argentiina kasvoi ja kehittyi liberaalin hallinnon alla 1800-luvun lopulta alkaen. Miehet saivat yleisen äänioikeuden 1912, naiset tosin saivat odottaa vuoteen 1947. 

Tieteet ja taiteet kukoistivat, Euroopasta tuli siirtolaisia uusine ajatuksineen, Buenos Airesista kasvoi viehättävä ja vauras pikku-Pariisi.   

– Sotien välillä nationalistiset aatteet tulivat täälläkin suosituiksi, kuten Euroopassa. Se merkitsi sitä, että valtio otti talouden ohjaksia käsiinsä ja sulki maata ulkomaalaiselta kilpailulta, Gervasoni sanoo.  

Toisen maailmansodan jälkeen siviili- ja sotilashallitukset vuorottelivat ja talousopit vaihtuivat tiuhaan. Argentiina on perinteisesti vienyt lihaa, viljaa ja muita maataloustuotteita. Kun niille asetettiin suuret vientiverot, hinta laski kotimaassa. 

– Se oli lyhyellä tähtäimellä poliittisesti suosittua, mutta valuutta loppui. Seuraava hallinto laski vientiveroja, ruoasta tuli kalliimpaa ja inflaatio lähti laukkaamaan. Menestyvää taloudellista mallia ei ole löytynyt. 

Toivoa on 

Gervasoni näkee Argentiinalla kaksi mahdollisuutta.  

– Voimme luoda talousjärjestelmän, joka toimii ja säilyy samanlaisena pitkään. Näin meistä tulisi normaali valtio. Toinen vaihtoehto on ihme. Niihin me olemme mieltyneet. 

Yksi sellainen on vuonna 2010 Vaca Muertasta eteläisestä Patagoniasta löytynyt maailman toiseksi suurin liuskekaasu- ja neljänneksi suurin liuskeöljy­esiintymä.  

– Luonnonvarojamme ei ole hyödynnetty kovin tehokkaasti, jos vertaa naapurimaihin. Talousihme tapahtuu, jos luonnonvaroja ei käytetä kulloisenkin hallituksen suosion kasvattamiseen, kuten Juan Perónin ajoista asti on tehty.  

Pekka Numminen

Pekka Numminen

Jaa:

<span class="byline text-vihrea2 uppercase"><span class="author vcard text-vihrea2 uppercase font-weight-bold" metaname="author">Sami Laakso </span></span>28.09.2023

Luetuimmat