21.3.2022 Kauppapolitiikka

Arvot vaikuttavat standardeihin

Standardisointi on noussut suurvaltojen valtakilpailun kentäksi. Kehitys voi olla elinkeinoelämälle myrkkyä.

Lotta Nuotio Shutterstock

Standardeja voisi luonnehtia elämäämme helpottaviksi ystäviksi. Ne ovat normeja, joilla varmistetaan laatua, tuotteiden turvallisuutta ja yhteensopivuutta, valmistettiin ne missä tahansa. Ilman standardeja ei sama kännykkä toimisi eri puolilla maailmaa, ja tuskin olisi olemassa koko globali­saatiotakaan. 

Standardeja on siis kaikkialla, Suomessakin niitä on voimassa noin 28 000. Ne ohjaavat yrityksiä ja vaikuttavat jokaisen arkeen oikeastaan huomaamattamme. 

Viime vuosina tämä aika arkinen asia on kuitenkin saanut aiempaa kovempia sävyjä. Osa kansainvälisestä standardisoinnista on joutunut valtapolitiikan välineiksi ja niitä luovat organisaatiot politisoituneet. Miksi näin on käynyt?

– Erityisesti, koska Kiina haluaa kiriä umpeen länsimaiden etumatkaa kansainvälisten standardien asettajana. Standardit ovat vähitellen tulleet osaksi valtioiden välistä strategista kilpailua, sanoo asiantuntija Heli Siikaluoma Elinkeinoelämän keskusliitosta.

Kansainvälisten standardien säätämisessä vallitsi pitkään tilanne, jossa vahvoja olivat Yhdysvallat, Eurooppa ja Japani. Tätä Kiina haluaa haastaa luomalla oman vaihtoehtonsa. ”China Standards 2035” -ohjelman tavoitteena on nostaa maa standardisoinnin suurvallaksi. 

Eikä ihme, sillä vaikutusvalta standardisointiin antaa taloudellista ja teknologista etumatkaa kilpailijoihin ja mahdollisuuden edistää omia ratkaisuja globaalistasolla ja siten suosia myös omia yrityksiä. 

Eikä kyse ole vain talouden ja yritysten kilpailu­kyvystä. 

Valtioita kiinnostaa uusi teknologia

Mielenkiinto ja mittelö korostuvat erityisesti uusien teknologioiden standardisointityöhön, koska ne liittyvät läheisesti myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.  

– Tämä on teknologisen kehityksen seurausta. Uudet teknologiat ovat tärkeitä valtioille kriittisen infrastruktuurin rakentamisessa ja kyber- ja muun turvallisuuden kannalta. Teknologisen ratkaisun kehittäjällä on myös parhaat tiedot sen heikkouksista, mikä mahdollistaa vallankäytön toisiin osapuoliin, Siikaluoma sanoo. 

Riskit ovat turvallisuuspoliittisesti painavia: valtiollinen kybervakoilu, vaikuttaminen sosiaalisten verkkoalustojen kautta ja jopa digitaalinen sabotaasi. Ei siis ole ihme, että valtioiden välinen kilpailu kansainvälisen digitaalisen infrastruktuurin ja sen käytön hallinnasta lisääntyy ja näkyy näin myös standardisoinnissa. 

Uuden teknologian kohdalla, kuten vaikkapa tekoälyn tai kasvojentunnistuksen, maat ovat ajautuneet eri arvoja korostaviin ryhmiin. Vähitellen osasta standardisointityötä on kehkeytynyt arvomaailmojen kamppailua kansainvälisestä vaikutusvallasta. 

Demokraattiset länsimaat korostavat yksityisyydensuojaa ja ihmisoikeuksia, kun taas autoritäärisemmät maat ovat halukkaampia esimerkiksi internetin sisältöjen ja kansalaisten valvontaan. 

Euroopan unioni julkaisi myös hiljattain ensimmäisen standardisointistrategiansa, joka on ”vastaus tarpeeseen olla vakuuttavampi ja strategisempi kansainvälisellä tasolla”. 

Valtapeliä työryhmien arjessa

Standardisointi on kaikesta huolimatta arkista aherrusta. Yritysten, etujärjestöjen ja standardointiorganisaatioiden yhteistä työtä, jossa puretaan erilaisia järjestelmiä ja sovitaan yhteisistä menetelmistä ja normeista. Vaikutetaan kansainvälisen kaupan pelisääntöihin. 

Perustyössäkin valtataistelu on alkanut näkyä, kerrotaan Suomen standardisoimisliitosta (SFS). Esimerkiksi siinä, että aloitteita standardisointiin saatetaan tehtailla suuria määriä. 

– Onneksi maailmanlaajuisessa standardisointijärjestelmässä on hyvät turvamekanismit. Suomen ääni yhtä iso kuin vaikkapa Yhdysvaltojen ja Kiinan, ja maista vähintään 67 prosentin tulee puoltaa uuden standardisoinnin käynnistämistä. Yksittäinen maa ei helposti saa globaalia johtajuutta, selittää kansainvälisten asioiden johtaja Antti Karppinen SFS:tä.

Äänestyksissäkin näkyy erilaisiin arvoihin pohjautuvien maaryhmien asetelma. Kiina on monesti saanut tukea kehitysmailta, jotka ovat taloudellisesti siihen kytköksissä ja myös Venäjältä ja arabimailta. Teknisen tason kokouksiin on tullut herkkien asioiden jyrkkiä erimielisyyksiä.  

Teknologioiden ja innovaatioiden kehityksen suuntaan halutaan vaikuttaa myös yhä aikaisemmilla standardisointialoitteilla. Jos ne menevät läpi, lähetetään niitä käsitteleviin komiteoihin iso rintama asiantuntijoita vaikuttamaan vahvasti jatkotyöhön. 

– Kaikilla mailla ei ole mahdollista lähettää paljoa asiantuntijoita. Valtaa saa helposti se, joka saa läpi aloitteen seuraavista standardisoitavista kohteista ja joilla on resursseja sitä käsittelevän työryhmän työhön, standardisointijohtaja Elina Huttunen SFS:stä sanoo. 

Kaupan esteet uhkana 

Kehitys huolettaa tietysti myös elinkeinoelämää. Suurin huoli on, että maailma jakautuu arvomittelössä kahteen teknologialeiriin. Sekä Yhdysvallat että Kiina ovat olleet haluttomia ottamaan globaaleja standardeja kansallisiksi, joten tätä tapahtuu jo nykyäänkin.

– On myrkkyä, jos ajaudutaan tilanteeseen, missä tuotteiden tai palvelujen standardit jakautuvat vahvasti kahteen leiriin. Silloin on pakko valita leiri tai tehdä tuotteita useilla standardeilla. Yrityksillä on huolta asiasta ja näen tämän yhä nousevana teemana, EK:n Siikaluoma sanoo. 

Mahdollisuuksia vaikuttaa on. Siikaluoman mukaan suomalaisyritykset ovatkin melko aktiivisia aloilla, joihin meillä on kiinnostusta. Yrityksille on strateginen valinta olla mukana laatimassa kansainvälisiä standardeja. 

Suomalaisyrityksistä esimerkiksi Kone on vahvasti mukana omaa alaansa koskevassa standardisointityössä. Menneiltä vuosilta suomalainen lippulaivaesimerkki oli Nokia, jonka standardi otettiin matkapuhelinverkoissa kansainväliseksi. 

Suomi onkin yhä Euroopan kärkitasoa digitaalisten standardien kehitystyössä. Silti standardisointiin jo pitkään panostanut Ruotsi on kaukana edellä.

– Suomella on kiinnostusta erityisesti mobiiliteknologioiden, kuten 5G- ja 6G-standardeissa sekä ympäristöpuolen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvissä teknologisissa ratkaisuissa. On tarpeen pohtia, että voisivatko etujärjestöt ja viranomaiset tehdä jotakin sen edistämiseksi, että suomalaisyritykset olisivat vielä aktiivisemmin mukana laatimassa meille tärkeitä standardeja, Siikaluoma sanoo.