24.10.2022 Henkilöt

Bisnespelin raskassarjalainen

Olli-Pekka Kallasvuo pitää bisnestä itselleen elintärkeänä harrastuksena. Hän painottaa, että Suomi ei saa hukata erityisasemaa, joka meillä on Kiinassa.

Sami Laakso Susanna Kekkonen

Olli-Pekka Kallasvuolla on karu analyysi syistä, jotka johtivat Nokian puhelinbisneksen vaikeuksiin hänen toimitusjohtajakaudellaan: Suomessa ei ollut tarpeeksi oikeanlaatuista ohjelmisto-osaamista, eikä huippuja onnistuttu houkuttelemaan maailmalta Suomeen. 

Kirjassaan Puhelin soi öisin, Kallasvuo kertoo:

Suomessa oli niukasti sellaista henkistä pääomaa, joka olisi kestänyt vertailun Piilaakson kovimpien lahjakkuuksien kanssa. Kun Nokia palkkasi yhden hyvän yhdysvaltalaisen ja muun ulkomaisen osaajan, tämän rinnalla se palkkasi kymmenen keskinkertaista. Lisäksi hyvätkään eivät olleet aina kaikkein parhaita.

Se oli kova paikka Nokialle – ja Suomelle.

Tervetuloa vai welcome?

Nyt, toistakymmentä vuotta myöhemmin Olli-Pekka Kallasvuo tarkastelee maailmaa työhuoneessaan Helsingin Aleksanterinkadulla. Hänen mukaansa perusasetelma ei ole muuttunut, vaikka ohjelmisto-osaajien osalta tilanne on paljon parantunut.

– Ulkomaisten eri alojen osaajien houkutteleminen Suomeen on edelleen hankalaa, hän pohtii.

Merkittävä syy tähän on se, että Suomen hyvät puolet, kuten maksuton koulutus, toimiva infrastruktuuri, korruptiovapaus ja turvallisuus valkenisivat monelle vasta täällä asuessa. Sen sijaan monet negatiivisiksi koetut seikat, kuten sijainti, ilmasto, vaikeudet saada puolisolle työpaikka ja lapsille koulutuspaikka sekä palkan kilpailukyvyttömyys tulevat selväksi jo ennakkoon.

Monet kielteisiksi koetuista piirteistä eivät Kallasvuon mukaan ole Suomen yksinoikeuksia, vaan ne pätevät moniin muihinkin pieniin maihin. Jotain Suomessa olisi kuitenkin tehtävissä tilanteen parantamiseksi.  

Kallasvuo sanoo esimerkiksi puhuneensa jo parinkymmenen vuoden ajan sen puolesta, että englanti olisi virallinen kieli viranomaisten kanssa asioitaessa – kuten on esimerkiksi Singaporessa. Se olisi hänen mielestään merkittävä muutos työperäisen maahanmuuton edistämiseksi.

– On iso haitta, etteivät muualta tulleet pysty asioimaan englannin kielellä viranomaisissa, Kallasvuo sanoo.

Ammattilaisen harrastus

Vaikka korjattavaa löytyykin, Kallasvuo ei ole toivoton yritysten menestymismahdollisuuksien suhteen Suomessa. 

– Päinvastoin. Suomessa liikkeenjohtaminen ja teknologiaosaaminen ovat kehittyneet valtavasti. Lisäksi on tullut monia menestystarinoita. Olen hyvin positiivinen sen suhteen, että suomalaisten muuntautumiskyky, halu yrittää ja tehdä työtä sekä osaaminen ovat liiketoiminnalle erinomainen kasvualusta. Maailma on tasa-arvoistunut senkin takia, että softabisneksessä etäisyyksillä ei ole merkitystä, joten kaukaisuuskaan ei ole enää este.

Osoituksena siitä, että Kallasvuon uskoo yritysten voivan ponnistaa Suomessa menestykseen, hän toimii tällä hetkellä viiden eri aloilla toimivan yhtiön hallituksessa.

Miksi juuri nämä yritykset?

– Jokin niissä resonoi, ja se jokin voi olla hyvin erilaiset asiat. Mutta se minkä niissä jokaisessa täytyy resonoida, ovat ne ihmiset, se on tärkein asia. Olen hyvin innostunut kaikista näistä yhtiöistä ja niiden tiimeistä.

Kallasvuo sanoo että kaikissa niissä on jonkinlaista alkuvoimaa, jota ei enää löydy tiettyyn kokoluokkaan yltäneistä yrityksistä. 

– Näissä huomio on itse bisneksessä, eikä yrityksen järjestelmän pyörittämisessä. Olen nähnyt sitä puolta ihan tarpeeksi, eikä se enää tunnu omalta.

Nokia-uraa Kallasvuolla kesti lähes kolme vuosikymmentä, ja kokemusta useiden pörssiyhtiöiden hallituksissa hänelle on karttunut yli 70 vuoden verran. Joku omaan päivätyöhönsä leipääntynyt ja kenties eläkeikäänsä hartaasti odotteleva voi ihmetellä, mikä ajaa täysinpalvelleen, vaativan kansainvälisen liikemiesuran tehneen miehen edelleen työhuoneelle. 

– Bisnes on ollut minun harrastukseni aina, enkä voi elää ilman tätä harrastusta, Kallasvuo vastaa.

Mikä siinä motivoi?

– Se on juuri se bisnespeli, johon kuuluvat kaikki elämän osa-alueet. Tietenkin raha ja menestys yhtäältä, mutta toisaalta myös raadollisuus ja epäluulo. Kaikki nämä sotkeutuvat ja kärjistyvät ennalta arvaamattomalla tavalla tässä monimuuttujapelissä. Siinä on aina voittajia ja häviäjiä.

Kallasvuon kirjasta välittyy kuva, että liike-elämän kansainvälisellä huipulla johtajan elämä on todella kovaa henkisesti ja fyysisesti jopa terveydelle vaarallista. Hän myöntää, että paineet ja stressi kärjistyvät bisneselämässä, joten siinä pitää olla halukas elämään epävarmuuden kanssa. Myös ihmisten kaikki luonteenpiirteet tulevat pelissä esiin.

Silti haluat vielä pelata bisnespeliä?

– Kyllä, taidatko sen paremmin sanoa, Kallasvuo nauraa.

– Se on elämäntapakysymys. Kun menee kyky innostua, sitten kannattaa vaihtaa elämäntapaa.

Siinä missä monet yrittävät häveliäästi peitellä rahan merkitystä, Kallasvuo muistuttaa, että bisnekseen ja työntekoon kuuluu myös raha. 

– Raha on bisnespelin yksi mittari, kyllä sekin vaikuttaa.

Kiinaa ei saa unohtaa

Yritykset yrittävät menestyä osittain toistensa kustannuksella, ja samankaltaista kilpailua Kallasvuo näkee myös EU:n, USA:n ja Kiinan välillä.

– On luonnollista, että talouksina nämä ryhmittymät kilpailevat toistensa kanssa. Niinhän sen täytyy ollakin, mutta sen täytyisi olla terveellä ja integroidulla pohjalla. Tilanne on mennyt epäterveempään suuntaan. Kauppapolitiikka on pikemminkin aiempaa sulkeutuneempaa kuin avoimempaa. Pahimpana virheenä pidän sitä, että Kiinaa ei pyritä integroimaan kansainväliseen talouteen.

Kallasvuo sanoo tunteneensa Kiinaa, kun vieraili siellä yhtenään Nokia-uransa kiivaimpina vuosina. Siellä hän tapasi maan ylintä johtoa presidentti Xitä myöten.

– Silloin ymmärsin Kiinaa jonkin verran, mutta nyt en enää tiedä, kun juuri mistään ei edes saa lukea maan tilanteesta. Kiinasta vallitsee nykyisin ymmärryksen puute, joka johtuu paljolti tiedon puutteesta.

Kansainvälisessä taloudessa huomio kiinnittyy usein USA:n ja Kiinan väliseen kilpailuun. Miten EU on toiminut kansainvälisessä kauppapolitiikassa?

Kallasvuo pitää asetelmaa äärimmäisen kiinnostavana. 

– USA:ssa katsotaan Kiinaa ja Kiinassa USA:ta. Tuntuu, että varsinkin aiemmin EU on ollut kuin tennis­ottelun yleisö, joka katsoo miten pallo liikkuu osapuolten välillä. EU:n voimistumisen ja kehittymisen myötä peli on kuitenkin tasoittunut, eikä se ole pelkästään Kiinan ja USA:n välistä.

Kallasvuo sanoo painokkaasti, että Kiinan pitää olla vahvasti osa kansainvälistä yhteisöä.

– On vaara, että nyt Ukrainan sodan ja Naton kautta huomio Euroopassa kiinnittyy vain Venäjään, ja samalla Kiina unohtuu. On virhe, jos maailman suurimmaksi taloudeksi kasvava mahti pannaan Euroopassa henkisesti syrjään.

Kiinan ihmisoikeuksiin liittyviä epäkohtia on nostettu esiin. Pitäisikö bisnes ja kenties ylevämmät tavoitteet esimerkiksi ihmisoikeuksista pitää erillään?

– Ei, ei se niin mene. Ei pidä ummistaa silmiä, mutta samalla täytyy pystyä pitämään yhteydet ja integroitua. Integraation ja yhteistyön kautta voi välejä katkomatta paremmin päästä vaikuttamaan asioihin, esimerkiksi ihmisoikeuskysymyksiin.

Kallasvuo pitää kauppapolitiikkaa hirvittävän kiinnostavana ja merkityksellisenä, mutta samalla myös vaikeana kenttänä. Matkapuhelinstandardisointia hän pitää mainiona esimerkkinä kauppapolitiikan merkityksestä ja myös tuloksellisuudesta.

– Vaikeiden kansainvälisten prosessien jälkeen päästiin standardiin, joka edesauttoi markkinan syntymistä valtavasti.

Kallasvuo väittää, ettei ole kauppapolitiikan asiantuntija, mutta pienen keskustelun jälkeen myöntää vuosien varrella työssään kuitenkin kokeneensa aiheesta jotakin. Luonnehdintaa voi pitää vähättelynä, kun Kallasvuon puheessa tipahtelee tarinoita tapaamisista EU-komissaarien, Kiinan ja Venäjän ylimpien johtajien sekä muiden ykkösluokan vaikuttajien kanssa. Joidenkin tarinoiden yhteydessä Kallasvuo sanoo, ettei halua tuoda niitä lehtijutussa esiin. 

– Kaksikymmentä vuotta sitten olisi voinut toivoa, että myönteinen kehitys olisi jatkunut ja maailma olisi tänä päivänä toisenlaisessa tilassa. Ylilyöntejä on tapahtunut kauppapolitiikassa, se on surullista.