Britannia eroaa EU:sta järjestäytyneesti 31.1.2020, mutta käytännössä mikään ei tällöin vielä muutu. Näin siksi, että erosta käynnistyy vuoden 2020 loppuun saakka kestävä siirtymäkausi, jolloin Britannia noudattaa edelleen EU:n lainsäädäntöä ja kansainvälisiä velvoitteita. Ainoa muutos on, että Britannia ei osallistu enää EU-päätöksentekoon tai EU-toimielinten toimintaan. Tulevana lauantaina 1.2. Britannia on siis oikeudellisesti jo EU:n ulkopuolinen maa, mutta läheisimmällä mahdollisella järjestelyllä: kaikki sen jäsenyyden aikaiset oikeudet ja velvoitteet säilyvät.
Siirtymäkausi tarvitaan, jotta ehdittäisiin neuvotella tuleva suhde eri aloilla. Kaupan käynnin ehdot ovat yksi keskeisimmistä neuvotteluaiheista, mutta sopia tulisi monista muistakin, esimerkiksi liikenteestä, sosiaaliturvan koordinaatiosta tai ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden eri aihekokonaisuuksista. Kaikkia kauppaan ja investointeihin liittyviä kysymyksiä ei kuitenkaan ratkaista vapaakauppasopimuksella. Tulevan suhteen lisäksi yritystoimintaan voi vaikuttaa tulevat linjaukset mm. EU:n Horisontti-ohjelmassa tai EU:n yksipuoliset toimet esimerkiksi rahoituspalveluiden tai EU-henkilötietojen suojaamista koskevissa asioissa.
Vuodesta on odotettavissa vauhdikas. Komission mandaattiehdotus odotetaan saatavaksi helmikuun alussa ja neuvottelut alkanevat maaliskuussa. Tuleva kauppasuhde tulee pohjautumaan vapaakauppasopimukseen. Vaikka tulevasta vapaakauppasopimuksesta saataisiin kattava ja se sisältäisi riittävät nk. tasavertaisia kilpailuolosuhteita koskevat takuut, ei sopimuksen edut tule vastaamaan sisämarkkinoiden etuja. Tämä tarkoittaa, että kauppaan ja investointeihin tulee uusia esteitä verrattuna nykytilaan, ja ne voivat aiheuttaa yrityksille kustannuksia. Kyseessä ei siis olekaan kaupan vapauttamiseen tähtäävät neuvottelut – kuten tavallisesti olemme tottuneet – vaan nyt siirrytään neuvotteluiden jälkeen nykyisestä etäisempään suhteeseen. Kauppa voi olla täysin vapaata vain sisämarkkinoilla. EU tavoittelee kuitenkin vapaakauppasopimuksen puitteissa mahdollisimman läheistä suhdetta.
Neuvotteluaikaa on poikkeuksellisen vähän; sopimus tulisi saada aikaa noin kahdeksassa kuukaudessa. Siirtymäaikaa olisi erosopimuksen mukaan mahdollista jatkaa enintään kahdella vuodella, mutta Britannia on toistaiseksi ilmoittanut, ettei se halua jatkoa. Päätös jatkosta tulisi tehdä 1.7. mennessä. Työolettamana toimiikin vuoden loppu. Koska aikaa on vähän, on mahdollista, että kaikesta ei ehditä sopia. Tämä tarkoittaa, että joillakin aloilla voidaan olla vuoden 2021 alusta lähtien sopimuksettoman eron kaltaisessa tilanteessa. Varautumista siihen ei siten voida lopettaa.
Odotettavissa on läpinäkyvät neuvottelut. Tietoa tulee olemaan hyvin saatavilla. Myös valtioneuvosto tiedottaa neuvotteluiden sisällöstä tarkemmin neuvotteluiden aikana, kunhan sisältö alkaa muotoutua.
Eropäivänä käsillä on suru, mutta myös uuden alku. Kauppa ei lopu eroon, eikä siirtymäajan päättymiseen. Britannia on ja tulee olemaan yksi maailman suurimmista talouksista ja siten suomalaisille yrityksille myös tulevaisuudessa kiinnostava markkina. Uudessa tilanteessa voi aueta myös uusia mahdollisuuksia.