15.6.2026 EU

Bryssel kutoo globaalia kauppasopimuspeittoa

EU on saattanut ja saattamassa maaliin merkittäviä vapaakauppasopimuksia Mercosur-maiden sekä Intian, Indonesian, Australian, Malesian, Thaimaan ja Arabiemiraattien kanssa.

Pekka Vänttinen Mauritius Images / Lehtikuva / Christian Ohde

Euroopan unioni ei ole istunut käsiensä päällä, kun tariffitempoilut ja flirttailu protektionismilla rapauttavat Maailman kauppajärjestön (WTO) kaltaisia rakenteita. Se on saattanut ja saattamassa lyhyessä ajassa maaliin liudan merkittäviä vapaakauppasopimuksia. 

Vapaakauppasopimukset ovat olleet Euroopan unionin kauppapolitiikan ja -strategian keskiössä jo parikymmentä vuotta. Tuolloin lanseerattua Global Europe -aloitetta on päivitetty viimeksi viime vuonna paineen kasvettua niin Kiinan kuin sittemmin Yhdysvaltain taholta. 

Sen hengessä unionilla on nyt valmiina, tai viimeistelyä vailla, kauppasopimukset Intian, Indonesian, Australian, Malesian, Thaimaan, Arabiemiraattien ja yhtenä ryhmänä käsiteltyjen Mercosur-maiden (Brasilia, Argentiina, Paraguay, Uruguay) kanssa. Eurojargonissa tätä joukkoa kutsutaan tuttavallisesti kirjain-numeroyhdistelmällä P7.  

Painotus kauppapolitiikan loppuosassa 

Pitkään neuvoteltujen sopimusten synty parissa vuodessa ei selity ilman järjestelmätason murrosta ja sen synnyttämää tahtotilaa. Kauppapolitiikassa on korostunut politiikka. 

– Toisina aikoina painottuu kauppa, toisina politiikka. GATT 1940-luvun lopulla oli poliittinen hanke, samoin WTO 1990-luvulla. Sitten tuli vaihe, jolloin ajateltiin, että nyt tämä tuli valmiiksi – kun Kiina ja Venäjä saatiin mukaan. Oletettiin asioiden toimivan omalla painollaan, kun on sopimukset ja instituutiot, Taneli Lahti muotoilee. 

Hänellä jos kenellä on perspektiiviä niin kauppaan, politiikkaan kuin niiden yhdistelmään. Siihen, millainen kauppapoliittinen toimija Euroopan unioni on. 

Ulkoministeriön karriäärikoulutuksen käynyt, taloustieteen tohtori siirtyi Euroopan komission palvelukseen vuonna 2004. Komissaaria on tullut ja mennyt. Hän kuului Olli Rehnin kabinettiin ja toimi Jyrki Kataisen kabinettipäällikkönä Barroson komissiossa. Junckerin komission (2014–19) aikana Lahti johti muutaman vuoden latvialaisen komission varapääjohtajan Valdis Dombrovskisin kabinettia, mistä tehtävästä hän siirtyi kolmeksi vuodeksi vetämään EK:n Brysselin-toimistoa ja vastaamaan liiton EU- ja kauppapolitiikasta. Veri veti kuitenkin takaisin Berlaymontiin ja Lahdesta tuli Jutta Urpilaisen kabinettipäällikkö.  

Viimeksi Lahti on toiminut johtajana EU:n ulkosuhdehallinnossa, mistä hän siirtyi toukokuun alusta vetämään International partnerships -osastoa. Toimialaan kuuluvat investointi- ja rahoitusasiat, suhteet rahoituslaitoksiin ja yksityiseen sektoriin, Global Gateway -strategia ja kriittiset raaka-aineet. 

Hänellä on maine paitsi helposti lähestyttävänä, niin myös pesunkestävänä unionin miehenä ja siihen aina myönteisesti suhtautuvana. Ennakkokäsitys pitää kutinsa. 

– Unioni näyttäytyy ulkoapäin selkeämpänä kuin miten itse näemme sen sisältä. Omassa keskustelussamme puhuttaa aina päivän kriisi. Syntyy kuva, että olemme hajanaisia ja heikkoja. Mutta ei se ole ihan niin. Perinteisiä vahvuuksiamme – sopimuksissa pysyminen, diplomatia, yksilönvapaus, demokratia, ihmisoikeudet, oikeusvaltio – arvostetaan. Olemme vähän hitaita ja kömpelöitä, emmekä aina tuota optimaalista lopputulosta vaan kompromisseja. Mutta varaamme voi laskea, Lahti sanoo. 

Ulkoasianhallinnon kokemuksensa perusteella EU näyttäytyykin Lahden mukaan vahvempana ja vetovoimaisempana kuin vuosiin, selkeämpänä toimijana, jolla on oma identiteetti. Taustalla on EU:n omaa ryhdistäytymistä, jota muiden globaalien toimijoiden sekavuus on kiihdyttänyt. 

Jäljet toteutuvat erityisesti kauppapolitiikassa 

– Puolessatoista vuodessa on yhtäkkiä tehty sopimuksia, joita on neuvoteltu jopa 20 vuotta. Syntyi halu etsiä ja löytää kompromisseja. Me olimme valmiina, mutta käänne tapahtui ennen muuta kumppanimaissa. Kun Yhdysvaltain politiikka on poukkoilevaa ja Kiinan teolliset ylikapasiteetit ja subventoitu vienti haittaavat kaikkia eikä WTO kykene tuottamaan globaalia palvelua, niin EU onkin tarpeellinen kumppani, markkina ja investointien lähde, suitsuttaa Lahti kotipesäänsä. 

Toki Euroopalla on pelissä myös vahva oma intressi. Eikä Lahti sitä peittele. 

– Vapaakauppa-agendamme yksi motivaattori on toimitusketjujemme monipuolistaminen. Haluamme vahvistaa globaalia ja kestävää kasvua. Mutta samalla vahvistaa kriisinsietokykyämme laajemmilla kumppanuuksilla ja erilaisilla arvoketjuilla siten, että emme olisi riippuvaisia yhdestä toimittajasta – joka usein sattuu olemaan Kiina. 

Taneli Lahden ”hieman lonkalta” antamassa arviossa, tuoreissa kauppasopimuksissa P7-maiden kanssa samoja elementtejä on noin kaksi kolmasosaa, eroavaisuuksia kolmannes. Perustat ovat pitkälti yhteneviä, uudet elementit löytyvät esimerkiksi julkisista hankinnoista ja ympäristö- ja kestävyyspykälistä.  

Isojen sopimusten synty on saanut EU-konkarin pohtimaan kuvioita myös pidemmälle. Kahvipöydän ääressä akateeminen tutkija ottaa vallan. 

– Olen miettinyt, olisiko Euroopan ainutlaatuinen kahdenvälisten kauppasopimusten verkosto laajennettavissa jonkinlaiseksi kennostoksi? Meillä on viimeisimpien sopimusten myötä noin 80 maan kanssa kauppasopimusjärjestely. Se on mittava osuus maailman väestöstä, bruttokansantuotteesta ja YK:n jäsenistöstä. Ehkä sille perustalle voisi jotain rakentaa, Lahti pohtii. 

Ja samaan hengenvetoon melkein pelästyy.  

– Toki on varottava, ettei sellaisen kennoston luominen heikentäisi esimerkiksi WTO:ta, se ei ole tavoitteemme missään nimessä. Mutta se voisi täydentää sitä tai luoda sille uutta dynamiikkaa. 

EU sellaisena kuin se on 

Entä miltä Euroopan unioni näyttää matkan päästä ja mitä kauppasopimuksilta odotetaan? Kysytään yhdeltä suurimmista.  

Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestöön (ASEAN) kuuluva Indonesia on liki 280 miljoonan ihmisen markkina, jonka kasvuluvut näyttävät Euroopalle perävaloa – 5,1 prosenttia vuonna 2025. Viime syyskuussa saatiin päätökseen neuvottelut EU:n ja Indonesian kauppasopimuksesta, Comprehensive Economic Partnership Agreement (CEPA). 

– Sopimus on Indonesialle merkittävä. Viimeiset kymmenen vuotta olemme pyrkineet avautumaan ja monipuolistamaan kaupallisia suhteitamme. Olemme solmineet vapaakauppasopimuksia valtioiden kanssa useilla mantereilla – Aasiassa, Euroopassa, Amerikoissa ja Afrikassa. EU:n kanssa tehty on yksi kattavimmista ja moderneimmista, toteaa Indonesian Brysselin suurlähetystön kauppa-attasea Lusyana Halmiati. 

Neuvotteluissa Indonesialle uusina elementteinä ja ”harkintaa vaativina” olivat esillä valtionyhtiöiden asema, julkiset hankinnat ja ympäristökysymykset. Nyt Indonesiassa on käynnissä tekstikohtien läpikäynti ja hienosääntö. Suuria muutoksia Halmiati ei ennakoi, kyse on lähinnä ”teknisistä seikoista”. Lopulliseen implementointiin hän toivoo päästävän tänä vuonna. 

Hänen mukaansa ”perinteisissä” kauppakysy­myksissä eteneminen on ollut melko nopeaa, mutta joissakin muissa kohdissa vaaditaan edelleen tarkkaa harkintaa. Jälkimmäisiä seikkoja Halmiati ei kuitenkaan halua nimetä ja yksilöidä. 

Unioni on kuulunut Indonesian viiteen suurimpaan vientialueeseen. Toiveena on luonnollisesti kaupankäynnin ja investointien kasvu. Lusyana Halmiatin näkemys on toiveikas.  

– Kauppamme on toisiaan täydentävää, viemme ja tuomme eri tuotteita ja sikäli emme ole kilpailijoita. 

Yleisellä tasolla kauppapolitiikkaa tehdään EU:n kanssa, mutta toki käytännön tasolla jalkaudutaan jäsenmaihin. Kauppa koko unionin kanssa on Indonesialle ylijäämäistä. Suomi on kuitenkin joukossa poikkeus. 

– Tuomme Suomesta elektroniikkaa, kemianteollisuuden tuotteita ja paljon koneita esimerkiksi sellun valmistukseen. Meiltä taas tulee kumia, öljyjä, hedelmiä, kahvia, kaakaota. Toivoisimme palettiin mukaan jalostetumpia tuotteita, Halmiati hymyilee. 

Euroopan unionista neuvotteluosapuolena ja globaalina tekijänä häneltä saa diplomaattisia, mutta napakoita luonnehdintoja. 

– EU vaatii ikään kuin ylimääräisiä askelia. En ole varma, voiko unionia luonnehtia byrokraattiseksi tai hitaaksi, mutta sellaisena sen hyväksymme. Kun neuvottelimme, ymmärsimme, että pöydällä on paljon erilaisia intressejä 27 jäsenmaasta ja kantojen muokkaus vie aikansa. Otamme sen annettuna. 

Hänen mukaansa EU on ollut merkittävästi määrittelemässä kaupankäynnin muotoja ja suuntaa. Sääntely on usein käynnistynyt unionissa. Muissa maissa on sitten seurattu perässä ja luotu standardeja.  

Siinä yhteydessä helmasynniksi usein mainittu verkkaisuus saattaa olla myös hyve. 

– Ajat ovat erikoisia, on epävarmuutta, maailma muuttuu, emmekä tiedä mihin olemme matkalla. EU on aina ajanut ja edustanut sääntöihin perustuvaa järjestelmää. Siinä Indonesia haluaa nähdä EU:n luotettavana kumppanina. Haluaisimme kaikkien suurten tahojen noudattavan sääntöjä, mutta nähtäväksi jää, Lusyana Halmiati puntaroi. 

”Strateginen virstanpylväs” 

Vaihdetaan mannerta. Argentiina on yksi neljästä Mercosur-maasta, sen Brysselin-lähetystö luonnehtii sähköpostivastauksessaan sopimusta Euroopan unionin kanssa virstanpylvääksi.  

Geopoliittiset jännitteet ja taloudellinen epävarmuus vahvistavat EU–Mercosur-sopimuksen merkitystä. Se nähdään diplomaattien muotoiluissa ”osana Argentiinan laajaa taloudellisen integraation ja kauppasuhteiden strategiaa, jossa maa asemoituu avoimeksi ja luotettavaksi kumppaniksi globaaleissa sääntelykehyksissä”. 

Lähetystön mukaan Argentiinan ja EU:n kauppakumppanuuden taustalla vaikuttavat paitsi historialliset suhteet ja jaetut arvot, myös taloudelliset siteet. Euroopan unioni on maan toiseksi suurin vientialue ja johtava ulkomainen sijoittaja Argentiinassa. 

Konkreettisemmalla tasolla sopimuksen keskeisimmäksi saavutukseksi nousevat tullien poistuminen 92-prosenttisesti EU:hun suuntautuvasta viennistä sekä maatalouskaupan lähes täydellinen vapautuminen. Vastavuoroisesti eurooppalaisille yrityksille uskotaan syntyvän mahdollisuuksia teollisuudessa, teknologiassa, energiajärjestelmissä ja pääomamarkkinoilla.  

Maininnan saavat myös kriittiset mineraalit ja kumppanuus arvoketjujen kehittämisessä, jotka liittyvät esimerkiksi litiumiin, kupariin ja maakaasuun. 

Lähetystön vastauksiin on mahdutettu mukaan myös varovaisia huolenaiheita. Tällaisiksi todetaan eurooppalaisen sääntelyn kehitys ja ”yksipuoliset lähestymistavat”, jotka vaikuttavat argentiinalaisten tuotteiden vientiin EU:hun. Lähetystö pitääkin tärkeänä, että sopimuksessa varmistetaan erilaisten mekanismien avulla teollisuudenalojen asteittainen ja järjestynyt sopeutuminen.