Energiaa tuodaan Euroopan unioniin vuosittain noin 300 miljardin euron arvosta. Globaalit rahavirrat muuttavat suuntaa, kun EU ja muu maailma pyrkivät hiilineutraaliksi.

Ilmaston lämpenemisen uhka on otettu todesta ainakin poliittisissa sitoumuksissa, ja maat ovat asettaneet tavoite­aikatauluja hiilineutraaliuden saavuttamiselle. 

EU:lla ja USA:lla merkkipaalu on vuodessa 2050 ja Kiinalla 2060. Niiden toimet ovat ratkaisevassa asemassa, sillä kolmikon osuus maailman energian kulutuksesta on noin puolet. Energiapaletit poikkeavat toisistaan. Siinä missä Euroopassa ja USA:ssa energiankulutus painottuu vahvasti öljyyn ja kaasuun, Kiinan energiatalous perustuu hiilelle.

Kuitenkin EU:n sisälläkin on suurta vaihtelua. Esimerkiksi Ranskassa primäärienergiasta 40 prosenttia on hiilidioksidivapaata ydinvoimaa. Saksassa ydinvoima ajetaan alas, ja maa tukeutuu entistä vahvemmin fossiiliseen maakaasuun.

Kohti alueellista tuotantoa

Riippuu katsontakannasta, onko hiilineutraaliuden tavoitevuosiin aikaa vähän vai paljon. Joka tapauksessa, jos aikeet ilmaston lämpenemisen pysäyttämisestä kammetaan teoiksi, se tarkoittaa ennemmin tai myöhemmin irtautumista fossiilisesta energiasta.

Toimilla on ilmastopolitiikkaa ja energiapolitiikkaa kattavammat vaikutukset. Vihreää siirtymää voi tarkastella myös esimerkiksi geopolitiikan ja riippuvuuksien näkökulmista, muutokset tuntuvat ajan myötä myös kansainvälisessä kaupassa ja maiden välisissä rahavirroissa.

Esimakua tällaisesta on saatu, kun USA on päässyt uuden teknologian avulla hyödyntämään liuskeöljy- ja -kaasuvarojaan. Maailman suurimmasta öljyn ja maakaasun tuojasta on tullut näiden suhteen omavarainen, ja se on heijastunut monin tavoin USA:n toimintaan. 

Helsingin yliopiston Venäjän ympäristöpolitiikan professori Veli-Pekka Tynkkynen sanoo, että vihreän siirtymän myötä energiantuotanto muuttuu enemmän paikalliseksi, kun bio-, aurinko- ja tuulivoima sekä niihin liittyvä energian varastointi kasvattavat merkitystään.

Hän kuitenkin muistuttaa, että vaikka energia­virrat eivät nykyiseen tapaan liikkuisikaan maiden välillä, silti paikalliseen energiatuotantoon liittyvät resurssivirrat voivat niin tehdä.

– Resurssivirrat voivat olla globaaleja, vaikka eivät samassa mittakaavassa kuin tänä päivänä öljyn tai kaasun kohdalla. Kyse on strategisista maametalleista ja metallien tuotannosta, joita uusiutuvan energiantuotannon infrastruktuuri tarvitsee, Tynkkynen sanoo.

Eurooppa ensin

Vielä tällä hetkellä yhteiskunnat ovat hyvin riippuvaisia fossiilisesta energiasta. Tätä laivaa ei käännetä hetkessä.

– Tämä koskee ennen kaikkea Kiinaa. Se ei tule kovin nopeasti muuttumaan, vaan maa tulee imemään fossiilisia polttoaineita myös tulevaisuudessa, Turun yliopiston kansainvälisen liiketoiminnan professori Kari Liuhto sanoo. Samalla hän kyseenalaistaa, kenen päästöjä Kiinassa fossiilienergialla valmistettujen vientituotteiden päästöt oikeastaan ovatkaan.

Ensimmäiseksi suunta kääntyy Euroopassa. EU:n tavoitteena on taittaa energian kulutuksen kasvu ja tuplata uusiutuvan energian osuus nykyisestä noin 20 prosentista 40 prosenttiin tämän vuosikymmenen loppuun mennessä.

– Energian tuonti Euroopan unioniin tulee laskemaan tässä järjestyksessä: hiili, öljy ja maakaasu, Liuhto sanoo.

Vuoden 2019 tilastojen mukaan EU:hun tuotiin energiaa 320 miljardin euron arvosta. Rahalla mitattuna öljyn merkitys on selvästi suurin. Joten siinä vaiheessa, kun öljytuotteiden kysyntä vähenee merkittävästi, vaikutukset kansainvälisiin rahavirtoihin alkavat tuntua. 

Tämä ei ole kovin kaukana. Liikenteen nopeasta sähköistymisestä kertoo se, että Volkswagen aikoo lopettaa polttomoottoriautojen myynnin Euroopassa vuoteen 2035 mennessä, ja Kiinassa ja Yhdysvalloissa hieman myöhemmin. Myös muut isot autonvalmistajat ovat tehneet samansuuntaisia päätöksiä.

Molemminpuolista riippuvuutta

Tällä hetkellä EU:n energiatalous on vahvasti riippuvainen tuonnista Venäjältä. Sen osuus Euroopan unioniin tuodusta maakaasusta ja kivihiilestä on yli 40 prosenttia ja öljystä noin 30 prosenttia. Uraanista noin viidennes tuodaan Venäjältä. Liuhto huomauttaa, että tosiasiassa riippuvuus on suurempi, koska Kazakstanissa sijaitsevia uraanitoimittajia on venäläisomistuksessa.

Riippuvuussuhde näyttää vahvalta myös Venäjän suunnasta katsottuna. Öljy ja kaasu muodostavat yhdessä puolet Venäjän vientituloista. Noin 75 prosenttia Venäjän maakaasusta menee EU:hun ja öljystäkin yli puolet.

Jos irrottautuminen fossiilienergiasta onnistuu EU:ssa tavoitteiden mukaisesti, mitä se tarkoittaa Venäjän kannalta?

– Maa tulee saamaan aika paljon siipeensä. Polttoaineet muodostavat tällä hetkellä liki kaksi kolmannesta Venäjän viennistä EU:hun. Sen arvo on yli 60 miljardia euroa. Venäjän budjettituloista öljy ja kaasu muodostavat noin 30 prosenttia. Kyllä tästä muutoksesta tulee Venäjälle hankala, Liuhto kertoo paljonpuhuvia lukuja.

Hän ei epäile, etteikö Venäjä saisi energiaa kaupaksi muillekin markkinoille, mutta työtä sen eteen on tehtävä, ja logistiikkakustannukset voivat kasvaa merkittävästi. 

– He joutuvat suuntaamaan energian vientiä pitkälti uusiksi etenkin Aasiaan ja kehitysmaihin, Liuhto sanoo. Tästä saatiinkin jo esinäytös, kun Pekingin olympialaisten yhteydessä tavanneet presidentit Putin ja Xi ilmoittivat Venäjän ja Kiinan uusista kaasu- ja öljykaupoista.

Kaavailut siirtymisestä fossiilienergiasta vapaaseen maailmaan luulisi herättävän energianviejissä suurta huolta. Liuhto kuitenkin sanoo, ettei ole tiiviistä 30 vuoden Venäjä-seurannastaan huolimatta havainnut vielä varautumista tulevaan. Osittain syynä voi olla se, että tähän asti vuolaana juossut tulovirta ei ole vielä pakottanut maata muutoksiin.

Mutta osuvat iskut muuallekin. Isolla joukolla maita polttoaineiden osuus koko viennistä Euroopan unioniin on yli 90 prosenttia, tällaisia ovat Nigeria, Kazakstan, Algeria, Irak, Azerbaidžan ja Libya.

Suomi kääntyy jo

Suomi haluaa edetä vihreän siirtymän eturintamassa ja saavuttaa hiilineutraaliuden vuonna 2035. Tällä hetkellä energia muodostaa noin 10 prosenttia Suomen tuonnista. 

Iso muutos tilanteeseen tulee, jos öljytuotteiden käyttö vähenee radikaalisti. Kulutus on jo kääntynyt laskuun, ja Suomi aikoo puolittaa öljynkulutuksen vuoteen 2030 mennessä. Raaka-öljyä on tuotu runsaalla 6 miljardilla eurolla. Osa tästä tuonnista jatkaa Suomesta matkaa jalostettuina vientituotteina.

– Jos öljynkäyttö vaikka puolittuu, se parantaa kauppatasetta 2–3 miljardilla eurolla. Se on tosi merkittävää, Energiateollisuuden toimitusjohtaja Jukka Leskelä laskee.

Sähköä on viime vuosina tuotu nettomääräisesti noin 1,3 miljardin euron arvosta.  Jo parin vuoden päästä koittaa kuitenkin historiallinen käänne, kun Suomessa tuotetaan yhtä paljon sähköä kuin täällä kulutetaan. 

Iso harppaus tulee Olkiluoto 3 -ydinvoimalan käyttöönotosta, mutta merkittävänä tekijänä on myös voimakas investointi tuulivoimaan.

– Tuulivoiman tuotanto kasvaa kolmen–neljän vuoden aikana saman verran kuin Olkiluoto 3 tuo uutta sähköntuotantoa, Leskelä kertoo.

Entä jatkossa, kun sähkön merkitys kasvaa ilmastotoimien edetessä? Leskelän mukaan näkemykset sähkönkulutuksen kehityksestä ensi vuosikymmenen loppuun mennessä vaihtelevatkin suuresti. 

Yksi skenaario on, että yhteiskunta sähköistyy, mutta samalla teollisuuden rakenne muuttuu, eikä sähkön käyttö kasva. Mahdollista on sekin, että Suomi pysyy vahvana prosessiteollisuusmaana ja samalla teollisuus ja liikenne sähköistyvät, jolloin sähkönkulutus kasvaa 30–50 prosenttia. Toista ääripäätä edustaa näkemys, jossa Suomi on erittäin kilpailukykyinen ympäristö tuottaa vähäpäästöistä sähköä, jolla kannattaa tehdä puhtaita tuotteita. Tällöin sähkönkulutus voi moninkertaisutua.

– Kukaan ei voi tietää, miten täällä toimitaan vuonna 2040. Meillä on kuitenkin kyky tuottaa kaikkiin näihin skenaarioihin sähkö Suomessa. Jo tällä hetkellä meillä on tuulivoimahankkeita niin paljon, että jos ne kaikki toteutuisivat, Suomen sähköntuotanto viisinkertaistuisi, Leskelä kertoo.

Jos Suomeen saataisiin vihreän siirtymän ansiosta mittavasti uusia investointeja, kuten vihreän vedyn tuotantoa ja datakeskuksia, se muuttaisi tulevaisuudennäkymiä merkittävästi.

– Jos tämä luo mahdollisuuksia investoida Suomeen, se vaikuttaa mahdollisesti moninkertaisesti kansainvälisiin rahavirtoihin verrattuna pelkkiin fossiilisiin energioihin kytkeytyviin rahavirtoihin.

Graafi, jossa näkyy muutaman valtion polttoainevienti Euroopan unioniin.

Sami Laakso

Birit Sarre

Jaa:

<span class="byline text-vihrea2 uppercase"><span class="author vcard text-vihrea2 uppercase font-weight-bold" metaname="author">Sanna Lindgren</span></span>18.08.2022

Luetuimmat