Erkki Virtanen oli keskeisissä asemissa sekä 1990-luvun lamassa että 2008 finanssikriisissä. Olisiko aiemmista lamakokemuksista opiksi, kun koronan talousvaikutuksia pyritään minimoimaan?

Koronapandemia on tuonut ennen näkemättömän tilanteen sekä globaalisti että Suomeen. Paitsi viruksen aiheuttama tauti, etenkin sen torjunnasta aiheutuva talouden sairastuminen laittaa niin kansalaiset, yritykset kuin valtiotkin tosipaikan eteen. 

Mitä pitäisi tehdä ja mitä ei pitäisi tehdä, jotta talouden vauriot saataisiin rajattua mahdollisimman pieniksi? Tässä tilanteesta olisi tarpeellista löytää joku, joka voisi Tuntemattoman sotilaan Koskelan tapaan sanoa neuvoessaan: ”kun minä, meinaan, olen ennen ollut”.

Erkki Virtanen todellakin on ollut – ja syntymäpaikka Urjala vielä vahvistaa linkkiä Koskelaan. Virtanen ehti 45 vuoden virkamiesurallaan moneen, muun muassa olla mukana kahdeksan hallitusohjelman laatimisessa. 1990-luvun lamassa hän oli tekemässä valtiovarainministeriössä leikkauslistoja, ja finanssikriisin aikoihin Virtanen oli työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkönä miettimässä Suomen selviytymistä. 

Olisiko niistä kokemuksista opittavaa yritysten selviämisestä sekä talouden ja yhteiskunnan toipumisesta?

– Neuvonantajaksi en rupea, muisteloita ja arvailuja tulevaisuudesta toki esitän, Erkki Virtanen vastaa haastattelupyyntöön maaseutuasunnoltaan Tammelasta.

Vaaran merkit

Neuvoista pidättäytyminen taitaa olla periaate. Virtanen jäi eläkkeelle vuonna 2015 toimittuaan TEM:in kansliapäällikkönä lähes kahdeksan vuotta. Hän kertoo opastaneensa viimeisen työssäolokuukauden aikana seuraajaansa Jari Gustafssonia.

– Kerroin mitä kaikkea on tehty ja miksi on tehty. Sen jälkeen sanoin, että minä en sinua neuvo, saat tehdä itse omat virheesi, Virtanen muistelee.

Olisiko meillä kuitenkin jotain opittavaa aiemmasta? Onko tämänhetkinen talouden syöksy tuonut mieleen omat ajat kriisien hoidossa?

– Ei juurikaan. Tämä kriisi on jälleen niin omanlaisensa. Toki laman ulospäin näkyvät merkit ovat samanlaisia: bkt putoaa, työttömyys lisääntyy, pk-sektorille tulee konkurssiaalto, julkinen velka kasvaa. Syyt näihin ovat kuitenkin aivan erilaisia ja siksi hoitotoimenpiteet ovat pakostakin erilaisia, Virtanen arvioi.

1990-luvun lamassa Virtanen oli valtiovarainministeriön apulaisbudjettipäällikkö. Hänen mukaansa jo paria vuotta aikaisemmin nähtiin, mitä todennäköisesti oli tulossa. Silti poliittisilla päätöksillä talouteen lisättiin vielä kaasua, vaikka jyrkänne lähestyi. 

Tietoa oli, sillä jo keväällä 1989 Virtanen oli laatinut muun muassa Sixten Korkmanin kanssa pääministerin johtamalle talousneuvostolle Vaihtotaseraportin. Siinä todettiin, että samaa menoa jatkamalla talous romahtaa ja työttömyys nousee kaksinumeroisiin lukuihin. 

Raportin vastaanotto oli tyrmäävä.

– Se oli kyllä harvinaisen yksimielinen, Virtanen toteaa ja äänessä kuulostaa olevan hymyä.

– Kaikki puolueet haukkuivat meidät. Meitä pidettiin muun muassa teoriaherroina, ja pääkirjoituksissa meistä käytettiin jotain korrektimpaa, mutta samaa tarkoittavaa sanaa kuin hullu.

Oikeassa olo ei lämmittänyt, kun raportin synkeä skenaario toteutui.

– Me yritimme silloin VM:ssä ministeri Erkki Liikasen johdolla saada jarruja finanssipoliittiseen hulinaan, mutta ei siitä mitään tullut, vaikka lama alkoi olla näköpiirissä, Virtanen sanoo.

Ja kohta laman sai tuta koko kansa.

Kovia päätöksiä

Nyt koronakriisin aikaan monet ovat nostaneet esiin tuon 1990-luvun laman ja korostaneet, kuinka sen hoidossa tehtyjä virheitä ei saa toistaa. Virtasta kritiikki sieppaa.

– Se, että nyt todetaan, että on tehty virheitä, ei ole älyllisesti kovin reilua. En ole yhdenkään nähnyt kertovan tarkemmin, mitä ne virheet olivat. Kun silloin tehtiin leikkauslistoja, meillä oli tuntosarvet yhteiskunnassa. Silloin vietiin eläkeläisiltä, työttömiltä, lapsiperheiltä ja sairailta, mutta ei niillä päätöksillä hirveästi kurjistettu jonkun ihmisryhmän olemassaoloa.

Hän muistuttaa vielä lamaa syventävistä tekijöistä.

– Samanaikaisesti romahti tärkein kauppakumppanimme Neuvostoliitto. En sitäkään meidän virheenä osaa pitää.

Ratkaisut tehdään aina ajassa. Jos nyt kritisoidaan, että olisi pitänyt leikata menoja vähemmän, elvyttää enemmän ja ottaa reilummin velkaa, muistetaanko tai ymmärretäänkö, että silloin oli työn ja tuskan takana, että Suomi ylipäätään sai maailmalta velkaa ja pahimmillaan lainan korko hipoi 15 prosenttia – elvytä siinä sitten velkarahalla.

– Oli useampi kuin yksi viikonloppu, jolloin perjantaina tuli Kansainväliseltä valuuttarahastolta tieto, että jollette tule maanantaina uskottavalla julkisen talouden uudistamisohjelmalla ulos, rahoitus loppuu sekä valtiolta että yrityksiltä. Ei siinä ollut liikkumavaraa, aikaa oli pari vuorokautta tehdä uskottava ohjelma ja saada se hallituksessa läpi, Virtanen sanoo.

Hän kertoo, että reagointia helpotti se, että virka­mieskunta oli etunojassa laatinut leikkauslistoja pöytälaatikkoon siltä varalta, jos joku tulisi kysymään. 

Silloinen valtiovarainministeri Iiro Viinanen on kertonut, kuinka kovat paineet ottivat välillä sydämestä ja pakottivat makuulle. Tuntuiko paine myös teissä muissa tapahtumien keskiössä olevilla?

– Näkyihän se, mutta pääsimme ministeriä helpommalla. Ei meidän porukassa tapahtunut henkisiä eikä fyysisiä sairastumisia.

Noihin aikoihin Senaatintorin mielenosoituksissa hirtettiin Iiro Viinasta esittävä nukke ja Raimo Sailaksesta tuli kirosana. Virtastakaan eivät kaikki katsoneet hyvällä mutta muunlaistakin palautetta tuli ja se on jäänyt mieleen.

– Kun kaupungilla käveli, kansalaiset tulivat taputtamaan selkään ja kehumaan hyvää työtä. Suora palaute oli kannustavaa ja positiivista palautetta tulee vieläkin, Virtanen kertoo.

V, U, W vai L on A ja O

Erkki Virtanen oli siirtynyt työ- ja elinkeino­ministeriön kansliapäälliköksi, kun vuonna 2008 finanssikriisi aloitti Yhdysvalloista lamauttavan iskunsa koko maailmaan. Silloin Suomessa, niin kuin nytkin, pohdittiin millaisen kuvion talouskäyrälle kriisi piirtää, onko se V, U, W vai kenties L.

– Teimme ratkaisuja, että se olisi V. Rakensimme yrityksille eräänlaisia rahoituksellisia siltoja muun muassa valtion eläkerahaston avulla, joilla pääsisimme lyhyen kuilun yli. Se kuilu kuitenkin piteni kymmeneksi vuodeksi.

Vaikka päätöksiä tehtäessä tuntui, että siltarahoitukseen laitetut summat olivat suuria, jälkikäteen ajatellen niiden olisi Virtasen mukaan pitänyt olla vielä merkittävästi suurempia, etenkin kun reaali­talous kohtasi monia uusiakin ongelmia.

– Eivät ne hallituksetkaan hirveän pontevasti mitään tehneet. Virkamieskunnalta pyydettiin aika isojakin esityksiä mitä pitäisi tehdä, jotta talous saataisiin vauhtiin. Usein meidän paperista ei esittelyn jälkeen kuulunut yhtään mitään, Virtanen sanoo.

Suunnitelmien toteutumattomuus ei kokenutta virkamiestä yllättänyt. Lähtökohtana Virtasen mukaan oli se, että valmistellaan niin hyvin kuin pystytään. Kun päätökset on tehty, ne pannaan toimeen.

– Virkamiehellä on virkamiehen tehtävät, ei niitä pidä jäädä murehtimaan. Kun sen tekee mitä pystyy, turha sitä mahahaavaa on itse ryhtyä rakentamaan.

Maailma ei pysähdy

Tämänkertaisessa kriisissä yritetään myös eri keinoin rakentaa siltaa pahimman vaiheen yli. Sitä varten otetaan massiivisesti velkaa, jota on tällä kertaa saatavilla alhaisella korolla.

– Pk-sektorin yritysten suuren konkurssiaallon välttäminen olisi tärkeää. 1990-luvun lamassahan koko sektori melkein tuhottiin, kun ensin pidettiin vakaata markkaa ja korkealla olevat korot kaatoivat kotimaista lainaa ottaneita yrityksiä. Sitten tuli devalvaatio, joka kaatoi valuuttalainoja ottaneita yrityksiä. Se oli suuri myrkky, joka johti inhimillisiin ongelmiin. Niillä ei ollut mitään tekemistä finanssipolitiikan tai budjetin kanssa.

Virtanen painottaa, että jos pk-sektori saadaan pysymään terveiltä osin hengissä, se palauttaa työllisyydenkin kohtuulliselle tasolle. Näistä näkemyksistä olisi jo neuvoiksi.

– Mutta ei valtiontuilla pidä tekohengittää sellaisia yrityksiä, jotka ovat hoitaneet asiansa huonosti ja ovat muutenkin konkurssikypsiä. Pk-sektorinkin pitää uudistua.

Virtasen mielestä velkaa on nyt paikallaan ottaa lisää niin paljon kuin järkeviin taloutta ylläpitäviin kohteisiin tarvitaan. Samalla hän uskoo, että päällä oleva kriisi pakottaa tarttumaan jo aiemmin Suomen taloutta vaivaaviin haasteisiin kuten väestön ikääntymisestä aiheutuvat menopaineet sekä kuntasektorin ongelmat.

Hän korostaa viennin merkitystä talouden tasapainottamisessa, eikä näe kovin suurena riskinä sitä, että viennin kilpailukyky tärveltäisiin talouden tasapainottamistoimissa.

– Suomi on pieni talous ja todella riippuvainen viennin kilpailukyvystä. Näyttäisi siltä, että nyt kilpailukyky pystyttäisiin säilyttämään kohtuullisena verrattuna aiempiin aikoihin.

Keskustelun tummanpuhuvista aiheista – menneistä ja nykyisistä – huolimatta Erkki Virtanen katsoo tulevaisuuteen varsin luottavaisena. Taloudessa isotkin vaikeudet tuntuvat kuuluvan normaaliin elämänkiertoon. Nyt paljon riippuu siitä, miten pandemia saadaan globaalisti kuriin.

– Kunhan tässä koronakriisissä isot muista maista riippuvaiset asiat saadaan kuntoon, niin kyllä me tästä Suomessa selviämme.

Eikä maailma koronakriisiinkään pysähdy. Joskus, toivottavasti pitkän ajan kuluttua, edessä on jälleen seuraava talouskriisi.

– Joku kriisi ennen pitkää pelmahtaa jostain. Sen takia tarvittaisiin puskureita, että talous olisi riittävän terve ja iskukykyinen ottamaan se vastaan.

Marttakerho Smolnassa

– 1992 keväällä tuli eräänä perjantaina IMF:stä viesti, että maanantaina pitää olla suunnitelmat valmiina, ettei rahoitushanat mene kiinni. Minä tulin Saariselältä, Raimo Sailas Ylläkseltä ja Iiro Viinanen jostain muualta Lapista Smolnaan tekemään lauantai­aamuna sitä 10 miljardin säästöpakettia. Tunnelma oli kuin markkinoilla, kun kaiken maailman porukkaa juoksi ristiin rastiin pitkin Smolnaa, eikä kellään ollut suunnitelmaa, mitä siellä tehtiin.

Iiro komensi koko helvetin joukon ulos sieltä ja meidän omat asiantuntijamme tuotiin VM:stä paikalle. Sen jälkeen tehtiin työsuunnitelma ja aikataulut kuntoon. Sunnuntaina hallitus jo päättikin 10 miljardin paketista.

Jossain pakinassa vertasin sitä lauantaiaamun hulinaa ja hälinää, että meno oli kuin Tammelan Marttojen kokouksessa. Siitä minä sain palautteen Tammelan Martoilta, että tuomio on väärä. Kirjeessä painotettiin, kuinka Tammelan Marttojen kokouksessa vallitsee aina kuri ja järjestys. 


Kuka? 
Erkki Virtanen

Ura: 
45 vuoden virka­miesura, työ- ja elinkeino­ministeriön kansliapäällikkö 2008–2015, kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö 1998–2007, tätä ennen muun muassa valtiovarain­ministeriössä budjetti- ja apulaisbudjettipäällikkö. Eläkkeellä vuodesta 2015

Koti: 
Helsingissä, maaseutuasunto Tammelassa

Perhe: 
Vaimo, 3 lasta, 2 lastenlasta

Harrastukset:
Klapienteko, luonnossa liikkuminen, lukeminen, bridge

Sami Laakso

Jari Härkönen

Jaa:

<span class="byline text-vihrea2 uppercase"><span class="author vcard text-vihrea2 uppercase font-weight-bold" metaname="author">Sami Laakso</span></span>23.09.2020

Luetuimmat