Kaikki paitsi purjehdus on turhaa
V anha sanonta ”Suomi on saari” osuu monella tapaa oikeaan – itäraja on lukittu ja lännessä ja etelässä meri avautuu silmänkantamattomiin.
Suomi elää ja hengittää merestä. Meri eristää ja suojaa, mutta myös yhdistää meidät maailmaan.
Meri on ollut suomalaisille perinteinen kansainvälistymisen väylä. Monelle meistä ensimmäinen ulkomaanmatka oli Ruotsin-risteily, ja ensimmäiset työaskeleet otettiin merenkulun parissa.
Meri on antanut työtä ja toimeentuloa sukupolvittain, ja merenkulku sekä meriteollisuus ovat keskeisiä talouden sektoreita. Tullin mukaan yli 90 prosenttia ulkomaankaupastamme kulkee meritse.
Meri on myös uusi mahdollisuus. Mineraalit, joita merten pohjasta nostetaan, voivat täydentää maamme ylikäytettyjä maavarantoja – kunhan ympäristönsuojelu otetaan huomioon riittävällä tasolla.
Viime aikoina meret ovat olleet keskiössä myös geopoliittisessa keskustelussa.
Etelä-Kiinan merellä valtiot kilpailevat kalastusoikeuksista, merenpohjan rikkauksista ja strategisista merireiteistä, mutta jännitteet ulottuvat myös läheisemmille vesille.
Itämeren pohjassa kulkeva kriittinen infrastruktuuri tuli laajalti tunnetuksi, kun kiinalaisen konttialuksen ankkuri osui kaasuputkeen ja datakaapeleihin Suomenlahdella syksyllä 2023.
Merten myrskyjen keskellä on kuitenkin hyvä pysähtyä, erityisesti näin joulun alla, pohtimaan kulunutta vuotta ja asettamaan toiveet tulevalle. Katse kohdistuu jo horisonttiin, kevääseen.
Ja kun katse siirtyy merelle, muistuu mieleen Lasse Mårtensonin ja Juha ”Watt” Vainion sanoma: kaikki paitsi purjehdus on turhaa.
