Suurimman osan historiaamme Suomi on ollut maastamuuttomaa. Sata vuotta sitten lähdettiin Amerikkaan. 1960–70 luvuilla kohteena oli Ruotsi. Matkaan ajoivat kotimaan ankeat näkymät ja halu elintason parantamiseen.
Muutos maahanmuuttomaaksi on tapahtunut pikkuhiljaa viimeisten vuosikymmenten aikana. Viime vuosina jo 3/4 maamme väestönkasvusta on koostunut maahanmuutosta.
Maahanmuutto on ilmiönä monimuotoinen. Työperäinen muutto tuo tekijöitä niihin tehtäviin, joita suomalaiset eivät osaa tai halua tehdä. Aika moni rakennushomma jäisi tekemättä, sanomalehti jakamatta, toimisto siivoamatta ja mansikka poimimatta ilman ulkomaista työvoimaa.
Onnistunut esimerkki työn perässä muuttamisesta on kymmenien tuhansien virolaisten tulo Suomen työmarkkinoille. Tulijat ovat sopeutuneet hyvin ja heidän työllisyysasteensa on kantaväestön luokkaa. Pitkälti samassa asemassa ovat eri puolilta maailmalta tulleet koulutetut asiantuntijat, vaikka usein heidän sopeutumistaan ja sitoutumistaan Suomeen haittaa puuttuva suomen kielen taito.
Sen sijaan varsinkin Afrikasta ja Lähi-idästä pakolaisina tulleet muuttajat ovat työllistyneet varsin huonosti. Osin syynä on kielitaito ja koulutuksen vajavaisuus. Taustalta löytyy myös kulttuurisia syitä kuten naisten asema.
Nyt kun tämän perinteisesti huonosti työllistyvän maahanmuuttajajoukon osuus tulijoista näyttää olevan kasvussa, kielenopetukseen ja muuhun työmarkkinavalmiuksien parantamiseen pitää kiinnittää entistäkin enemmän huomiota.
Keskeinen kysymys kielen oppimisessa on mahdollisuus käyttää sitä. Meillä Suomessa on vähän kokemusta murteellisen suomen puhujista. Monet ulkomaalaiset valittavat, että heidän yrittäessään selittää asiaa puutteellisella suomella, keskustelukumppani kääntää puheen välittömästi englanniksi.
Miltähän meistä tuntuisi, jos enemmän tai vähemmän virheellistä englantiamme kieltäydyttäisiin kuuntelemasta. Oikeuden saada käyttää suomea tulee kuulua kaikkien perusoikeuksiin.
Olisi hyvä myös miettiä, miten ilmaisen koulutuksen Suomessa saaneet opiskelijat jäisivät useammin Suomeen töihin. Heidän kohdallaan ei tarvitsisi epäillä todistusten aitoutta tai opetuksen laatua. Valitettavasti näille opiskelijoille ei tunnu kuitenkaan olevan käyttöä Suomessa, ja yli puolet heitä joutuu muuttamaan töihin ulkomaille.
Suomessa opiskelleiden kieli- ja kulttuuritaidoille luulisi löytyvän käyttöä maassa, joka elää viennistä ja jonka ainoa mahdollisuus päästä takaisin kasvu-uralle tapahtuu uusia markkinoita tuotteillemme ja palveluillemme avaamalla.
Venäjän kanssa pitkään työskennelleenä tiedän, että ainakin idänkaupassa moni suomalainen hyödyntää kotona oppimaansa kieltä ja kulttuuria.
Maahanmuutto on yleismaailmallinen haaste ja monet maat painiskelevat näiden kysymysten parissa. Ratkaisuja ei tarvitse keksiä itse.
Perinteiset maahanmuuttomaat kuten Yhdysvallat, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti ovat vuosia harjoittaneet taloudellisesti niitä hyödyttänyttä siirtolaispolitiikkaa.
Globaalien muuttovirtojen kasvu on tosiasia, joka koskee myös Suomea. Se, miten nopeasti tulijat muuttuvat omasta toimentulostaan huolehtimaan kykeneviksi riippuu heidän pääsystään työelämään. Tämä on meidän kaikkien suomalaisten etu. Työelämän sääntöjä olisi siksi hyvä katsoa myös tästä näkökulmasta.