Kauppapolitiikka loppuu, kauppapolitiikka jatkuu
Kauppapolitiikka-lehden tarina alkoi vuonna 1933. Nyt 93 vuoden jälkeen sille laitetaan piste. Lehden julkaiseminen loppuu tähän numeroon.
Kauppapolitiikka-lehden varhaisvaiheen syntysanat kirjattiin Helsingissä 6. lokakuuta 1933:
Ulkoasiainministeriö tulee väliajoin, joita ei tarkemmin määrätä, julkaisemaan sarjan taloudellisia tiedoituksia, joissa ministeriölle saapuvan raportti- ja muun ainehiston perusteella lyhyesti selostetaan Suomen ulkomaankaupan kannalta tärkeitä tapahtumia eri maissa.
Taloudellisten tiedoitusten julkaisemista jatkettiin samalla kaavalla puoli vuosisataa, kunnes niiden kasaaminen tuli ministeriössä Lasse Lehtisen työtehtäväksi. Lehtialalla aiemmin työskennelleenä Lehtinen huomasi, että materiaalista olisi ainesta toimitetuiksi lehtijutuiksi. Hän ehdotti perusteellista uudistusta, ministeriön johdossa oli silloin Ahti Karjalainen.
– Siihen tuli saman tien lupa, ei se sen juhlallisempaa ollut, filosofian tohtori Lasse Lehtinen muistelee nyt nelisenkymmentä vuotta myöhemmin.
– Olin lehden ensimmäinen päätoimittaja. Parantelin virkamiesten kieltä ja myös taittoa. Tulin itse aikakauslehtimaailmasta ja halusin, että lehti oli siisti, niin että sitä kehtasi jakaa. Silloin sillä oli muutaman tuhannen jakelu.
Katse avartui länteen
Ensimmäinen numero julkaistiin alkuvuonna 1984. Nimeksi valikoitui sananiekkana meritoituneelta Lehtiseltä ytimekkäästi Kauppapolitiikka. Se ei jätä sisältöä arvailujen varaan.
– Turha siihen oli keksiä mitään teennäistä, kauppapolitiikastahan siinä oli kysymys. Kun silloin Neuvostoliiton kauppa oli sellaista, jossa oli vanhaa pyhyyttä jäljellä, saimme lehdessä tuotua mukaan vähän läntisiäkin asioita. Saimme kerrottua, että se kauppapolitiikka, jota Suomen valtio harrasti, suuntautui sentään molempiin ilmansuuntiin.
Lehtinen katsoo aihepiirin muuttuneen mielenkiintoisemmaksi, kun lännettyminen alkoi. Pitikö siinä varoa, ettei astu joidenkin herkille varpaille?
– Meikäläisen sukupolvessa itsesensuuri oli sisäänrakennettu, ettei siitä tarvinnut olla huolissaan. Lehden sisältö ei sillä tavalla ylittänyt rajoja, jotain avauksia saimme kuitenkin tehtyä.
Uudistus ei Lehtisen mukaan muutenkaan törmännyt ministeriön kulttuurissa vastustukseen ja vanhan kaavan kannattajiin. Päinvastoin, lähettiläät olivat mielissään siitä, että heidän työhönsä ja sen tuloksiin kiinnitettiin huomiota.
– Mutta ainahan on sellaista vähättelyä, että onko tässä kyseessä joku Lassen oma egobuusti. Näitähän tulee aina virastoissa. Ainoa oikea tapa on suhtautua niihin täysin välinpitämättömästi.
Lasse Lehtinen on vuosien varrella julkaissut kymmeniä teoksia muun muassa romaaneja sekä perusteellisia tietokirjoja. Tämän toiminnan hän näkee olevan samassa linjassa sen kanssa, kun Kauppapolitiikassa pyrittiin jakamaan tietoa ja taustoittamaan uutisaiheita lukijoita kiinnostavalla tavalla.
– Halusimme osoittaa, että kauppapoliittisen osaston työ oli hyödyllistä, tarpeellista ja isänmaallista. Kyllä niillä monisteilla sama tieto olisi voitu jakaa, mutta työn arvo nousi, kun siitä tehtiin oikea painotuote. Luulen, että myös ne tykkäsivät tästä journalistisemmasta otteesta, joiden tehtävä isoissa lehdissä ja Yleisradiossa oli seurata näitä asioita.
Tavoitteena laajempi yleisö
Kauppapolitiikka-lehdessä uudistuksia on tehty pitkin matkaa, mutta isompi uudistus oli vuorossa vuonna 2019. Silloin päätoimittajana aloitti Lotta Nuotio, jonka kuusivuotisesta päätoimittajakaudesta muodostui lehden historian pisin.
– Alku oli suorastaan hurjaa. Kilpailutuksen kautta valittiin uusi yhteistyökumppani Legendium, lehdessä tehtiin konseptiuudistus; verkkosivut, uutiskirje ja someviestintä uudistettiin, Lotta Nuotio kertoo.
Pystymetsästä Nuotio ei tehtävään ryhtynyt, toimittajakokemusta hänelle oli kertynyt printistä ja sähköisestä mediasta Suomessa, Ruotsissa ja Turkissa.
– Uudistuksen tavoitteena oli tehdä organisaatiojulkaisusta vielä vahvemmin oikea aikakauslehti, jota haluavat lukea muutkin kuin virkamiehet ulkoministeriössä. Halusimme tehdä kauppapolitiikasta yleisesti ymmärrettävää ja nostaa lehdessä käsiteltävien asioiden painoarvoa ja näkyvyyttä yhteiskunnassa. Verkkosivujen uudistuksella haluttiin lisää eloa sivuille, esimerkiksi videoiden ja juttujen tasaisemman julkaisutahdin avulla.
Täkyjä muille medioille
Uudistus kantoi hedelmää. Lukijakunta laajeni esimerkiksi opiskelijoihin ja sisällöllä palveltiin myös vientiä harjoittavia yrityksiä. Printtilehden tilaajamäärä kasvoi samoin kuin verkkosivujen kävijät ja someseuraajat. Painosmäärä ylitti kymmenentuhatta.
Kiinnostusta käsiteltäviin aiheisiin lisäsi kehitys, kun maailmanhistoriaan jääviä kriisejä ja tapahtumia alkoi ilmaantua solkenaan. Vuosiin mahtuu muun muassa, brexit, koronapandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sen takia asetetut pakotteet. Muuttuviin tilanteisiin piti reagoida ja printin ilmestymistahti neljästi vuodessa asetti siihen omat haasteensa.
Yksi tavoite oli saada muut mediat tarttumaan esiin tuotuihin aiheisiin. Nuotio muistaa, kuinka esimerkiksi Yleisradion A-studio oli ottanut suoraan Kauppapolitiikasta aiheen ja haastateltavat keskustelemaan EU:n brexitin jälkeisestä kauppapolitiikasta. Näin tärkeä aihe sai satoja kertoja laajemman huomion, kuin pelkästään lehdessä.
Tällä hetkellä ammattijärjestö Tehyn viestintäjohtajana toimiva Nuotio korostaa, että organisaatiomediassa pitäisi olla ymmärrys, miten voi tuoda ulkopuolisen katsetta ja otetta asioihin, joita organisaatio pitää tärkeinä.
– Jos brexit-aihe olisi nostettu ministeriön sisältä tiedotetyyppisesti, ei se olisi päätynyt tv:n paraatipaikalle. Samasta teemasta, mielenkiintoisesti tehty juttu ulkopuolisia kytköksiä käyttäen on paljon vaikuttavampi kuin pelkkä organisaation oma tiedote.
Kauppapolitiikassa näkökulmia haettiin ministeriön ulkopuolelta kuten tutkimuslaitoksista, elinkeinoelämältä ja yrityksistä. Kansainvälisyyttä pyrittiin tuomaan myös haastatteluvalinnoilla ja kertomalla siitä, millaisena Suomi näyttäytyy maailmalta katsottuna.
Päätoimittajalta tarvittiin välillä diplomaattisia taitoja.
– Lehteen kohdistui ministeriön sisältä toiveita ja jopa intohimoja sisältöön. Näistä käytiin välillä aika tiukkojakin neuvotteluja. Toimituksessa päätettiin, mitkä kirjoitukset julkaistaan ja viime kädessä siitä vastuun kantoi päätoimittaja. Toimme esiin myös aiheita, mitkä eivät nousseet ministeriöstä.
Kun kyseessä kuitenkin on ulkoministeriön media, tärkeää oli kertoa ministeriön edistämistä asioista ja tehdä sen työtä näkyväksi laajemmalle yleisölle. Kiistanalaisiakin aiheita käsiteltiin, mutta ei ministeriölle kiusallisella tavalla.
Tarinan loppu
Kauppapolitiikkaan liittyviä uutisia tulee jatkuvalla syötöllä eri puolilta maailmaa, on pakotteita, tulleja ja tariffeja. Merkittäviä kauppasopimuksia solmitaan ja toimet vaikuttavat konkreettisesti ihmisten elämään. Tässä vaiheessa asioita selittävän ja taustoittavan median lopettaminen tuntuu entisistä päätoimittajista nurinkuriselta.
– Tässä maailmanajassa kehitys on hullua ja surullista, eikä se koske pelkästään Kauppapolitiikka-lehteä. Ihmisen ajattelemalla, punnitulla sisällöllä kun alkaa juuri nyt olla yhä isompi kysyntä. Sitä aletaan kaivata vastaiskuna tekoälyn tuottamalle, ehkä hyvännäköiselle mutta hyvin höttöiselle sisällölle, Lotta Nuotio pohtii.
Tällä hetkellä kauppapolitiikka on enemmän esillä kuin ehkä koskaan. Kauppapolitiikka jatkuu, mutta Kauppapolitiikan julkaisu loppuu tähän numeroon.
– Sitä suvaitsen ihmetellä, Lasse Lehtinen sanoo.