Historia tuntee useita kauppasotia, joissa on selvitelty aseellisella väkivallalla kaupankäynnin ehtoja tai jopa kaapattu markkinoita. Tänä päivänä vaihdantaa harjoitetaan onneksi pääosin rauhanomaisin keinoin. Voidaanko nykyisiä nahisteluita edes nimittää kauppasodiksi, vai käytetäänkö myyvää termiä köykäisin perustein?
– Yleisesti hyväksyttyä määritelmää ei ole olemassa. Laajasti kauppasodaksi voidaan ymmärtää kauppapoliittisten keinojen käyttö oman maan aseman parantamiseksi, sanoo kansainvälisen kaupan emeritusprofessori Pertti Haaparanta.
Aseet ovat siis vaihtuneet kivääreistä ja tykeistä tulleiksi ja muiksi rajoituksiksi. Pohdinnassa voi käyttää mittakaavana myös ”sodassa” käytettävien keinojen volyymiä, joka ainakin Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä alkaa olla mittava.
– Yhdysvaltain ja Kiinan välisestä, yli 600 miljardin euron kaupasta valtaosa on jo tullien vuoksi rajoitettua. Molemmat rajoittavat toistensa investointeja, käyttävät kaupan polkumyynti- ja tasoitustulleja ja ovat asettaneet tavaratuonnille lisätulleja tai muita esteitä. Jos tämä ei ole kauppasotaa, niin mikä sitten on?, pohtii Pasi-Heikki Vaaranmaa, ulkoministeriön kauppapolitiikan yksikön päällikkö.
Myös EU:n ja Yhdysvaltojen välillä on nähty kauppapoliittisten peitsien kalistelua mutta suhdeluvut ovat paljon pienemmät. EU:n ja USA:n välinen kauppa- ja investointisuhde kokonaisuutena on useamman biljoonan luokkaa, josta kuuden miljardin teräs- ja alumiinitullit ovat noin tuhannesosan.
Valtaa ja ideologiaa
Menneen ajan kauppasotien toimilla oli selkeä tavoite; haluttiin suojella omaa tuotantoa tai vallata lisämarkkinoita. Myös kauppasotien maailma on muuttunut.
– Globalisaation myötä taloudet ovat tulleet keskinäisriippuvaisemmiksi ja kauppatoimien vaikutukset tuntuvat ennen pitkää lähes kaikkialla. Riippuvuuden kautta kaikilla tulisi olla yhteinen intressi tuottaa myönteisiä tuloksia konfliktien sijaan, Vaaranmaa sanoo.
Presidentti Trump on perustellut kauppapoliittisia toimiaan muiden maiden epäreilulla toiminnalla, ”Amerikka ensin” -ideologialla ja teollisuusalojen perinteisten työpaikkojen palauttamisella amerikkalaisille.
– Globalisaation häviäjät ovat motivaationa lähinnä juhlapuheissa. Myös ”kansallinen etu” on aikamoista kuvittelua. Näkisin päämotivaationa Yhdysvaltojen valta-aseman puolustamisen, Haaparanta toteaa.
Kiinan huikea nousu viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on herättänyt ideologisen huolen siitä, että ”vapaa maailma” ja sen johtaja ovat uhattuina.
Tilanne kytkeytyy laajemmassa mittakaavassa kansainvälisen järjestelmän rapautumiseen, joka on nähtävissä myös Maailman kauppajärjestö WTO:n ongelmissa.
– Kauppasodan toimet ovat ristiriidassa sääntöperustaisen kansainvälisen kaupan kanssa. On otettu käyttöön taas bilateraaliset kauppapoliittiset toimet, pikkuhiljaa on palattu voimaan perustuvaan kauppapoliittiseen ympäristöön, Haaparanta sanoo.
Näkyvää irtiottoa sääntöperustaisesta kansainvälisestä kaupasta tekevät yksittäiset maat mutta vähittäinen kehitys on alkanut jo vuosikymmen sitten. Protektionismi on vahvistunut maailmanlaajuisesti erityisesti vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen.
Monimutkaisia vaikutuksia
Kauppasodan vaikutuksia on äärimmäisen vaikea arvioida, ne ulottuvat laajalle ja voivat olla pitkäkestoisia.
Kiinan asettamia tuontirajoituksia kohdistuu esimerkiksi eurooppalaisiin yrityksiin, joilla on tuotantoa Yhdysvalloissa. Vastaavasti USA:n asettamat rajoitukset voivat kohdistua yrityksiin, joilla on USA:n markkinoille tarkoitettua valmistusta Kiinassa, tällaisia yrityksiä on Suomessakin. Tuotantoa joudutaan vähentämään, kiertämään rajoituksia tai etsimään uusia markkinoita.
– Myös voittajat saattavat olla aivan aivan muut kuin kauppasotaa käyvät osapuolet. Kiina on esimerkiksi helpottanut muiden maiden yritysten markkinoillepääsyä, joten ne ovat hyötyneet Kiinan ja Yhdysvaltain välisestä kauppasodasta, Vaaranmaa sanoo.
Näiden uusien kauppasuhteiden seurauksena USA:n tuottajilla ja viejillä on vaikeaa päästä apajille enää takaisin.
– Kärjistäen Yhdysvallat on luomassa maailmaan vapaakauppa-alueen sulkemalla itsensä siitä ulos käyden kauppasotaa niin Kiinaa, Meksikoa kuin EU:ta vastaan, Haaparanta huomauttaa.
Epävarma tulevaisuus
Hyvin toimivan, vapaan maailmantalouden uskottiin tuovan rauhaa, mutta se näyttää myös luoneen edellytykset valtioidenväliseen pullisteluun. Kauppasota kiihtyy, kun osapuolet yrittävät saada aikaan mahdollisimman suuren haitan edellisen askeleen ottaneelle.
– Seurauksena talouden keskinäisriippuvuudet muuttuvat epävarmemmiksi, maiden yhteistyöverkostot ja kytkökset etääntyvät ja samanaikaisesti turvattomuus lisääntyy. Aseellisen konfliktin riski voi kasvaa, kun ei ole yhtenäisiä intressejä pitää suhteita kunnossa. Onneksi toistaiseksi ovat lennelleet vain tullit, Vaaranmaa sanoo.
Paras skenaario olisi, että tilanne pikaisesti rauhoittuisi ja vaikeuksissa oleva WTO saataisiin jälleen toimivaksi.
– Ehkä maailma jakautuu uudelleen Yhdysvaltain ja Kiinan vetämiin talousblokkeihin ja tämä tasapainottaisi tilanteen, Haaparanta pohtii.
Varmaa on vain, että kauppasota on jo nyt johtanut arvaamattomiin aikoihin maailmantaloudessa. Kukaan ei vielä tiedä, kuinka kauan ja voimakkaana epävarmuus voi jatkua ja miten laajat sen vaikutukset lopulta ovat.
INFO
KAUPPAA JA SOTIA
1600–1700-luvulla sotia kauppaoikeuksista
Sotia käytiin muun muassa Intiassa Englannin, Alankomaiden ja Ranskan Itä-Intian kauppakomppanioiden välillä.
1800-luku oopiumisodat
Oopiumi oli brittiläisen Intian tärkein tulonlähde ja Englanti vastusti sen globaalin kaupan rajoittamista. Kyse ei ollut vain oopiumin saamisesta Kiinan markkinoille, vaan myös Kiinan pakottamisesta pitämään rajansa avoimina brittiläisille tuotteille yleensäkin. Kiina taas halusi suojella markkinoitaan ulkomaisilta tuotteilta ylipäänsä.
1806–1814 ”Englannin kauppasaarto”
Napoleonin toteuttama kauppasaarto, jolla pyrittiin vihollisen viennin estämiseen Manner-Eurooppaan.
1853 Japanin ”avaaminen”
Japani harjoitti 1800-luvun puoliväliin eristäytynyttä kauppapolitiikkaa. Kauppaa eurooppalaisten kanssa rajoitettiin voimakkaasti, ulkomaanmatkoja jopa kuolemanrangaistuksen uhalla. Niin kutsutun ”suljetun maan” kausi päättyi, kun Yhdysvallat pakotti Japanin avautumaan ulkomaankaupalle vuonna 1853.
1861–1865 Yhdysvaltain sisällissota
Sisällissodan yhtenä taustasyistä olivat osavaltioiden eriävät näkemykset kaupasta. Etelävaltiot halusivat matalat tullit puuvillalle, pohjoisvaltiot taas tullisuojaa orastavan teollisuutensa suojaamiseksi.
1930-luvun tullisodat
Pörssiromahduksen seurauksena Yhdysvallat otti käyttöön tulleja, joilla haluttiin suojata omaa tuotantoa. Muut kauppamaat vastasivat omilla tulleilla, mikä johti koko maailmantalouden kriisiin. Aiheutti osaltaan Saksan talouslaman ja toi natsit valtaan.
Kuuban saarto
Poliittisista syistä toteutetussa Kuuban saarrossa oli myös kauppaelementti. Kuuba suljettiin amerikkalaisten liiketoimien ulkopuolelle, rajoittavat toimet ovat osittain yhä voimassa.
Peking:
Seuraava pitkä marssi
Pekingissä harva näkee mahdollisena neuvotteluratkaisun löytymisen tänä vuonna. Poliittinen tahto sopimukseen Yhdysvaltojen kanssa on vähissä.
Kiina syyttää Yhdysvaltoja lupausten pettämisestä neuvotteluissa ja korostaa pallon olevan Yhdysvalloilla. Hyväntahdon elkeet kuten maataloustuotteiden ostojen lisääminen tai Made in China 2025 -retoriikasta luopuminen eivät riittäneetkään imartelemaan Trumpia.
Kiinan kansantasavallan 70-vuotisjuhlavuonna kommunistinen puolue ei halua osoittaa heikkoutta, ja Hong Kongin mielenosoitukset vähentävät kompromissihalukkuutta.
Kiina ei hyväksyisi kauppasopimusta, joka vaarantaisi sen poliittisen ja taloudellisen järjestelmän perustan. Ja vaikka sopimus syntyisikin, ei se ratkaise jännitteitä Washingtonin kanssa. Kiina ei luota siihen, ettei Yhdysvallat nostaisi tulleja sopimuksesta huolimatta.
Kiina on hyötynyt valtavasti WTO-järjestelmästä, mutta pääsi pitkään vähällä, vaikka ei noudattanut kaikkia sitoumuksiaan. Nyt Kiina on joutunut aikuisten pöytään.
Kiina ei halunnut kauppasotaa. Presidentti Xi valmistelee kiinalaisia pitkittyneeseen taistoon muistuttaen ”pitkän marssin” hengestä. Nationalistisen kiihkon herättely on yksi tapa saada yleisön suosio, mutta panokset ovat suuret.
Kiina valmistautuu yhä enemmän ”no-deal” -tilanteeseen Yhdysvaltojen kanssa. Julkisesti korostetaan talouden kestokykyä. Samalla sakkaavaa taloutta elvytetään ja rajattuja uudistuksia jatketaan talouden kasvupotentiaalin säilyttämiseksi.
Kiinalla on monia keinoja vaikeuttaa yhdysvaltalaisten yritysten toimintaa. Uusi epäluotettavien toimijoiden lista on yksi näistä.
Presidentti Xin neljänneksi taisteluksi ympäristön, talouden riskien hallinnan ja köyhyyden ohella saattaa nousta tuotannon kehittäminen niin, että riippuvuutta ulkomaisesta teknologiasta voidaan vähentää. Kiinan talous kääntyy sisäänpäin.
Kauppasodan ja Kiinan reaktioiden vaikutukset globaaliin kaupparegiimiin ja maailmantalouteen ovat mittavat ja epävarmuus lisääntyy.
Kiina pysyy kuitenkin, haasteistaan ja riskeistään huolimatta, kansainvälisen kaupan kartalla, yrityksille yhtenä mielenkiintoisimmista maista.
kirjoittanut Anna Vitie
Tiiminvetäjä, kauppapoliittinen osasto
Suomen Pekingin-suurlähetystö
Washington:
Neuvostoliittoa suurempi haaste
Yhdysvalloissa Kiina nähdään suurvaltakilpailijana. Itse asiassa Kiina on Yhdysvaltojen asemalle suurempi haaste kuin Neuvostoliitto koskaan oli. Kiina haastaa Amerikan taloudessa, teknologiassa ja turvallisuudessa; Neuvostoliitto kykeni vain turvallisuushaasteeseen.
Kiinaan ei luoteta. Siksi mahdollisesti saavutettavaan kauppasopimukseenkin suhtaudutaan jo valmiiksi vähän epäillen – ei tämä olisi ensimmäinen kerta, kun Kiina ei sopimusta noudata.
Vaikka moni Yhdysvalloissa vastustaa kauppasotaa, on tärkeä muistaa, että Yhdysvallat näkee nykyhetken viimeisenä mahdollisuutena puuttua Kiinan jatkuvaan WTO-pohjaisen järjestelmän väärinkäyttöön.
Käytännössä tässä kunnolla onnistuminen tarkoittaisi sitä, että Kiinan pitäisi muuttaa yhteiskuntajärjestelmäänsä. Siksi täydellisesti onnistuminen on lähes mahdotonta.
Niinpä Yhdysvalloissa käydään vakavasti globalisaation aikakaudella ennenkuulumatonta strategista keskustelua siitä, pitäisikö maan eriyttää taloutensa ja varsinkin teknologiansa – ainakin osittain – Kiinasta. Presidentti Donald Trump sanoo vain julkisesti sen, mitä moni pohtii pimeässä.
Yhdysvaltojen Kiina-politiikalla on maassa laaja poliittinen tuki, keinoista ja tavoitteista on kuitenkin varsin merkittävä erimielisyys. Suuri linja ei vaaleilla muutu, mutta toimintatavat voivat muuttua.
Kiinan yhteiskuntajärjestelmä on osa Yhdysvalloissa kasvavaa Kiina-kritiikkiä. Onko maailma taas valintatilanteessa demokratian ja autoritaarisen yhteiskuntarakenteen välillä?
Tässä asetelmassa Euroopan merkitys kasvaa, mikäli Eurooppa niin haluaa. Yhdysvalloissa Euroopalta odotetaan selkeämpää näkemystä Kiinan haasteesta ja toimia asian suhteen.
kirjoittanut Antti Niemelä
Tiiminvetäjä, taloudellisten ulkosuhteiden osasto
Suomen Washingtonin-suurlähetystö