Kell’ onni on
Suomi on yhdeksättä vuotta peräkkäin maailman onnellisin maa. Listan kärjessä ovat toisetkin pohjoismaat, mutta onhan se myönnettävä, että voitto maistuu hieman makeammalta, kun ohitamme jälleen aina niin hyväntuuliset ja -näköiset länsinaapurimme.
Eino Leinon ajatus ”kell’ onni on, se onnen kätkeköön” kuvaa osuvasti suhdettamme onnellisuuteen. Lähikaupan jonossa tai raitiovaunupysäkillä ei välttämättä uskoisi olevansa maailman onnellisimman kansan ympäröimä. Harmaan sävyjä löytyy vähintään viisikymmentä.
Kaksi vuosikymmentä ulkosuomalaisena ovat kuitenkin kirkastaneet minulle,
kuinka hyvin meillä on asiat. Suomessa voin lähteä lenkille vuoden jokaisena päivänä vilkaisematta ensin pienhiukkasmittarin saastelukemaa, kraanavesi ei vie vatsaa sekaisin, enkä Helsingissä ole koskaan joutunut piiloutumaan poliisin ja rikollisliigan väliseltä tulitaistelulta. Onnellisuus on usein arkista turvallisuutta ja huomaamatonta toimivuutta.
Leinon runo jatkuu ”kell’ aarre on, se aarteen peittäköön”. Jos runon ensimmäinen lause kuvaa suomalaisten mielenmaisemaa, toinen heijastaa liiankin hyvin monen suomalaisyrityksen ajattelua. Meillä on poikkeuksellista osaamista useilla aloilla, mutta kasvu- ja kansainvälistymishaluttomuus vaivaa edelleen yrityskenttäämme.
Epäröinti on ymmärrettävää. Maailmanpoliittinen tilanne on murroksessa, ja uudet markkinat voivat näyttää turhankin jännittäviltä. Suuryritykset paikkaavat epävarmuutta rekrytoimalla geopoliittisesti kokeneita johtajia suoraan diplomaattikunnasta. Pienemmillä yrityksillä ei ole samoja resursseja, eikä tarvitsekaan.
Ulkoministeriön uudistetut yrityspalvelut on rakennettu juuri tätä hetkeä varten täydentämään yritysten omaa markkinatietoa ja avaamaan näkymiä aina Persianlahden markkinoista avaruustalouteen. Kuten ulkoministeri Elina Valtonen Keskuskauppakamarin Suuressa vientipäivässä kiteytti: ”Te kannatte markkinariskin, ja meidän tehtävämme on auttaa hahmottamaan maa- ja sääntelyriskiä.”
