”Suurin tappion kärsijä brexitistä on Iso-Britannia itse. Prosessi on jo monta vuotta vaikuttanut maan poliittiseen agendaan ja vienyt energiaa Britannian omasta kehittämisestä.
Brexit on osittain värjännyt myös EU:n tekemistä negatiivisella tavalla. Monta Eurooppa-neuvoston kokousta on pidetty brexitin takia. Niissä olisi voitu keskustella enemmän Euroopan kehittämiseen ja vahvistamiseen liittyvistä teemoista. Uskoisin, että esimerkiksi sisämarkkinoiden syventäminen olisi ollut enemmän esillä. Myös komission ja parlamentin virkamieskunta on joutunut käyttämään merkittävästi aikaa brexitin selvittelyyn. Sekin on pois Euroopan kehittämisestä.
Euroopan unionin sisäinen kehittäminen ei kuitenkaan ole vähentynyt brexitin seurauksena – oikeastaan on käynyt päinvastoin. Brexit on ollut varottava signaali monelle eurooppalaiselle johtajalle ja saanut liikkeelle ajatuksia Euroopan vahvistamisesta.
Jo ennen brexit-kampanjaa EU:n sisällä oli paljon populistisia voimia, jotka arvostelivat EU:ta kovin sanoin, mutta eivät kuitenkaan vakavissaan halunneet maiden EU-eroa. Brexit on ollut niille varottava signaali, että sitä voi saada mitä tilaa. Se osoitti, että Eurooppaa pitää vahvistaa.
Eli ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Esimerkiksi puolustusyhteystyössä brexit on ollut ainakin osittain liikkeellepaneva voima. Toinen on kauppapolitiikka, kun toimintaympäristön hajaannus on herättänyt EU:n kumppaneina olevia kolmansia maita ja vauhdittanut kauppasopimusten syntymisiä.”