Monenkeskinen kauppapolitiikka myötätuulessa?
Maailman kauppajärjestö WTO (World Trade Organisation) juhli viime vuonna 20-vuotista taivaltaan. Siinä missä WTO:n edeltäjällä GATT:lla (General Agreement on Tariffs and Trade) oli vain 23 jäsentä perustamisvuotenaan, WTO:n jäseniä on tänä päivänä 162.
Kritiikistä huolimatta WTO:n jäsenyys on haluttua. Silloinkin kun neuvottelut eivät ole edenneet, kauppajärjestön työ muun muassa sääntelyn kehittämisen ja riitojen ratkaisun osalta on jatkunut normaalisti.
Kansainvälisestä eristyksestä takaisin maailmalle palaava Iran on jo ilmoittanut pyrkivänsä WTO:n jäseneksi. 2000-luvulla jäseniksi ovat liittyneet sellaiset talouden jättiläiset kuten Kiina, Saudi-Arabia ja Venäjä. Tuorein jäsen on Kazakstan, jonka luotsaamisessa jäsenyyteen Suomella oli liittymisprosessin puheenjohtajana keskeinen rooli. Nairobissa liittymisneuvottelut päätökseen saaneet Liberia ja Afganistan ovat seuraavana vuorossa.
Nairobissa järjestettiin joulukuussa 2015 kauppajärjestön kymmenes ministerikokous, ensimmäistä kertaa Afrikassa. Tämä loi kokoukselle onnistumisen paineita. Dohan kehityskierros oli lanseerattu neljätoista vuotta aiemmin 9/11-terrori-iskuja seuranneessa solidaarisuusaallossa. Tavoitteena oli parantaa kehitysmaiden asemaa maailmanmarkkinoilla. Keskeisimmän kysymyksen, maatalouden, lisäksi pyrittiin sopimaan teollisuustuotteiden markkinoillepääsystä ja palvelukaupasta.
Dohan paketin neuvottelut etenivät hitaasti, eikä WTO ole säästynyt kritiikiltä. Monta vuotta paikallaan junnanneiden neuvottelujen jälkeen onnistuttiin Balin ministerikokouksessa vuonna 2013 sopimaan niin sanotusta Balin minipaketista. Neuvoteltu sopimus kauppamenettelyiden helpottamisesta on olennainen nykyisessä globaalissa taloudessa, mutta siitä hyötyvät erityisesti kehitysmaat. Maatalouden vientitukien osalta oltiin lähellä sopua jo vuonna 2008, mutta lopullista läpimurtoa ei saavutettu. Sen aika oli nyt Nairobissa.
Historiallisia maatalouspäätöksiä
Nairobin ministerikokouksen alla niin moni kysymys oli vielä auki, että Suomesta neuvotteluihin lähtenyt delegaatio katsoi parhaaksi varata paluulennot puolentoista päivän päähän virallisesta loppumisajasta. Päätös osoittautui viisaaksi.
– Sinne lähdettiin sellaisin odotuksin, että valvomiseksi menee. Oletimme kyllä, että sieltä jotakin ulos puristetaan. Kun kyseessä oli WTO:n 20. juhlavuosi ja ensimmäinen kehitysmaassa pidettävä kokous, ei se oikein voinut epäonnistuakaan, kuvailee tunnelmia taloudellisten ulkosuhteiden osaston osastopäällikkö Markku Keinänen ulkoministeriöstä.
Pikkutunneille jatkuneiden neuvottelujen päätteeksi Nairobissa päästiin sopuun maatalouden vientitukien poistamisesta. Monenkeskisiä kauppaneuvotteluja 1970-luvun lopulta lähtien seurannut, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton (MTK) kansainvälisten asioiden päällikkö Seppo Kallio pitää päätöstä historiallisena.
– Päätös oli hyvä EU:lle ja Suomelle. Monissa vahvan talouskasvun maissa on myös vahvaa maatalouden vientipotentiaalia. Nämä maat ovat kasvattaneet myös vientitukiaan samaan aikaan kun EU on luopunut niistä, Nairobissa mukana ollut Kallio toteaa.
Kallion mukaan Nairobin lopputulos lisää myös maatalouskaupan läpinäkyvyyttä. Nairobissa sovittiin jäsenmaiden ilmoitusvelvollisuudesta koskien muita vientikilpailun muotoja.
– Notifikaatiovelvollisuuden suhde sanktioihin on vielä epäselvä, mutta sitä tarkennetaan varmasti jatkossa, Kallio korostaa.
ICT-tuotteille tullivapauksia
Suomalaisen elinkeinoelämän kannalta oli merkittävää, että Nairobissa viimeisteltiin informaatioteknologiatuotteiden tullivapautta koskeva uusi ITA-sopimus. Ensimmäinen ITA (Information Technology Agreement) astui voimaan vuonna 1997. Siihen kuului aluksi vain 29 maata, mutta tällä hetkellä sopimuksen piirissä on jo 81 maata ja noin 97 prosenttia ICT-sektorin maailmankaupasta. ITA velvoittaa jäsenmaat laskemaan sopimuksen tuotelistalla olevien tuotteiden tullit nollaan. Ymmärrettävästi juuri tuotelistan sisällöstä on käyty suuria vääntöjä.
Neuvottelut ITA-sopimuksen päivittämisestä aloitettiin kolme vuotta sitten. Viime kesänä päästiin sopuun siitä, mille tuotteille jäsenmaat myöntävät tullivapauden. Sopimus viimeisteltiin Nairobissa, kun sovittiin alkamisajankohdasta ja siirtymäajoista.
Tullinalennukset tulevat voimaan heinäkuussa 2016, jolloin 65 prosentilta tuotteista poistuvat tullit. Erilaisten siirtymäaikojen myötä noin 90 prosenttia tulleista poistuu kolmen vuoden kuluessa.
– Varsinkin ICT-teollisuudessa, jossa tuotesykli on kuusi kuukautta, nämä siirtymäajat ovat järkyttävän pitkiä. Mutta tämä oli se kompromissi, johon päästiin, toteaa kauppapolitiikkaa yrityskentällä pitkään seurannut, nyt Microsoftilla EMEA-alueen kauppa-, IP- ja standardipolitiikasta vastaavana johtajana työskentelevä Esa Kaunistola.
Nokia nousuun ITA:n imussa
Pitkistä siirtymäajoista huolimatta Kaunistola pitää uutta ITA-sopimusta merkittävänä. Alkuperäinen ITA oli jäänyt pahasti ajastaan jälkeen.
– Kehitys ICT-alalla on hyvin voimakasta. Melko varhaisessa vaiheessa havaittiin, että tulee uusia tuotteita ja että ne eivät ole tullivapauden piirissä. Alkoi myös tulla tulkintaristiriitoja, kun tuotteet monipuolistuivat.
Nairobissa viimeistelty ITA-sopimus tuo konkreettista hyötyä suomalaisille ICT-yrityksille.
– Matkapuhelimet olivat sinänsä tullivapaita, mutta tietyt komponentit, kuten kameramoduulit, eivät. Ne saatiin nyt tällä sopimuksella tullivapauden piiriin. Suomessa on paljon kamerateknologian kehitystyötä ja ITA-sopimus edesauttaa tämän osaamisen hyväksikäyttöä ja edelleen kehittämistä, Kaunistola toteaa.
Kauppasopimukset ovat hyödyttäneet suomalaisyrityksiä aiemminkin. Kun ensimmäinen ITA solmittiin 1990-luvun puolivälissä, matkapuhelimet sujahtivat kuin varkain tullivapaiden tuotteiden listalle. Kulutushyödykkeet jätettiin tullivapauden ulkopuolelle, mutta matkapuhelimet pääsivät mukaan, koska niitä pidettiin vain ammattikäyttöön tarkoitettuina.
– Kännyköitä ei ajateltu kulutushyödykkeinä. Oli siinä tuuriakin mukana. Yhdysvallat ei pitänyt sitä kovin potentiaalisena bisneksenä. Euroopassa telekommunikaatio oli jo selkeästi painopiste ja sen merkitys ymmärrettiin. Suomen ja Nokian näkökulmasta tällä oli suuri merkitys, Nokialla aiemmin työskennellyt Kaunistola kertoo.
Kaunistolan mukaan Nairobin tuloksilla on laajempaakin merkitystä, koska se osoitti WTO:n kyvyn tehdä päätöksiä.
– Teollisuudelle vapaakauppaan perustuvan multilateraalisen kauppajärjestelmän kehittäminen on ilman muuta paras vaihtoehto. Se luo kaikkia koskevat globaalit säännöt ja riitojenratkaisuprosessit, jollei niitä noudateta.
Työsarkaa jatkossakin
Sekä maatalouden että informaatioteknologian osalta, muista aiheista puhumattakaan, on vielä paljon työtä jäljellä.
– Onnistuminen ITA-sopimuksen tuotekatteen laajentamisessa luo toivon mukaan myös edellytyksiä käydä tullien ulkopuolisten kaupanesteiden kimppuun mahdollisimman pian, toteaa Suomen pysyvässä edustustossa Genevessä WTO-asioita hoitava ministerineuvos Juha Niemi.
Sama toive kaikuu yrityskentällä.
– Teknisillä kaupanesteillä luodaan protektionismia. Tuotteille määritellään spesifikaatioita, jotka ovat erityisiä vain jollekin maalle. Lisäksi olisi hyvä saada ITAan lisää maita mukaan. Tärkeitä maita puuttuu vielä etenkin Etelä-Amerikasta, esimerkiksi Meksiko, Esa Kaunistola huomauttaa.
Maataloudessa riittää myös neuvoteltavaa. Vaikka päätös vientitukien poistamisesta oli merkittävä, se oli vain pieni osa Dohan alkuperäisestä agendasta.
– Olisi saatava aikaan järkevä sopimus maatalouden sisäisestä tuesta ja markkinoillepääsystä. Intia, Kiina ja Venäjä ovat lisänneet merkittävästi sisäistä tukeaan maataloudelle ja EU:n rooli on muuttunut. Kehitysmaille pitää olla tietyt preferenssijärjestelyt, eikä kansainvälinen kauppa saisi häiritä niiden omaa maataloustuotantoa. Ruokaturva-näkökulma pitää olla mukana. Miljardi ihmistä näkee nälkää, se on häpeällistä, Seppo Kallio painottaa.
Minne nyt, WTO?
Nairobissa saatiin aikaan konkreettisia päätöksiä, mutta tulevaisuus Dohan kehityskierroksen osalta on auki. Dohan aiheiden tärkeydestä vallitsee yksimielisyys, mutta tavasta edetä ollaan montaa mieltä.
– Tämä erimielisyys on kirjattu Nairobin ministerikokouksen deklaraatioon, mikä on sekin aika poikkeuksellista. Yksimielisesti päätöksiä tekevä elin päätti, että ollaan samaa mieltä siitä, että ollaan eri mieltä, osastopäällikkö Markku Keinänen naurahtaa.
Erimielisyyden tunnustamisesta voi kuitenkin versoa uutta.
– Nairobi jätti Dohan kierroksen jatkon ilmaan. Tämä on positiivista, koska se pakottaa keskusteluun uusista lähestymistavoista. On muistettava, että edistysaskelista huolimatta suurin osa Dohan aiheista on lähes 15 vuoden jälkeen edelleen ratkaisematta. Toivottavasti tämä avaa myös mahdollisuuden päivittää monenkeskistä neuvotteluagendaa uusilla, Dohan kierroksen ulkopuolisilla aiheilla, Juha Niemi huomauttaa.
EU:n komissiossa pidetään Nairobissa saavutettuja sopimuksia erinomaisena tuloksena.
– Ilmassa on nyt huomattavan paljon optimismia, ja Maailman talousfoorumissa Davosissa monet totesivat pitkästä aikaa näkevänsä WTO-neuvotteluissa huomattavaa potentiaalia. Balin ja Nairobin menestyksekkäiden ministerikokouksien takana olivat joustavammat neuvottelurakenteet, jollaisiin WTO:n olisi syytä nojata myös tulevaisuudessa, toteaa EU:n kauppakomissaarin Cecilia Malmströmin kabinetissa työskentelevä Jon Nyman.
Jatkoneuvotteluja ei ole aikataulutettu tarkasti, mutta Nyman suhtautuu lähitulevaisuuteen toiveikkaasti.
– WTO:n jäsenet pohtivat parhaillaan prioriteettejaan, ja alustavat keskustelut Genevessä ovat jo käynnistyneet. Mitään varsinaista määräaikaa neuvotteluiden jatkamiselle ei ole asetettu, mutta Nairobissa virinnyt tekemisen meininki toivottavasti saa jäsenistön etenemään ripeässä aikataulussa.
WTO-neuvotteluissa luovuudella eteenpäin
WTO:n kymmenes ministerikokous Nairobissa viime joulukuussa päättyi poikkeuksellisella tavalla. Kauppajärjestön jäsenet totesivat yksimielisesti, että ne ovat eri mieltä siitä, miten Dohan kehityskierrosta pitäisi jatkaa vai pitäisikö lainkaan.
Kansainvälisessä yhteistyössä saavutettiin vuonna 2015 merkittäviä virstanpylväitä. Osoituksena uudenlaisesta dynamiikasta ovat Addis Abebassa tehdyt päätökset kehitysrahoituksesta, YK:n yleiskokouksen hyväksymät kestävän kehityksen tavoitteet ja Pariisin historiallinen ilmastosopimus.
Maailman kauppajärjestön rintamalla meno oli kuitenkin nihkeämpää. Edellisen ministerikokousten jättämä mandaatti vaikeutti neuvotteluja osaltaan. WTO:n jäsenmaat olivat kiitelleet Balilla syntynyttä sopimusta kauppamenettelyjen helpottamisesta ja olivat antaneet itselleen tehtäväksi valmistella selkeän työohjelman lopuille Dohan kierroksen aiheille. Kenialainen sukkuladiplomatia ja kauppajärjestön pääjohtaja pistivät kaiken peliin, mutta tehtävä osoittautui mahdottomaksi. Nairobissa tavoiteltiin lopulta pakettia muutamista Dohan kierroksen aiheista.
Tunnelmat Nairobissa vaihtelivat synkkyydestä toivon kipinöihin. Genevestä lähti Nairobiin 15 luonnostekstiä, joista kuoriutui ulos kourallinen päätöksiä, jotka liittyivät maatalouteen, puuvillaan, vähiten kehittyneiden maiden asemaan sekä informaatioteknologiaan. Nairobin pakettia seurasi uupunut euforia, joka perustui pääosin helpotuksen tunteeseen täydellisen epäonnistumisen välttämisestä, mutta joka jätti samalla avoimeksi kysymyksen kierroksen jatkosta.
Nairobin julistus tarjoaa joitakin eväitä seuraaville askelille, mutta aivan yksiselitteinen polku ei ole. Vaikka Nairobin julistuksessa tunnustetaan, että osa jäsenmaista ei vahvista Dohan agendaa, siinä todetaan, että työtä kierroksen aiheiden parissa jatketaan. Julistuksessa mainitaan myös uudet, Dohan kierroksen ulkopuoliset aiheet, kuitenkin niin, että neuvottelujen aloittamisen niistä pitää olla jäsenmaiden yksimielinen päätös.
Kehitys on myös julistuksessa keskeisessä asemassa. Tämä on olennaista monille köyhimmille talouksille, joille on korostettu monenkeskisten kauppaneuvottelujen tärkeyttä.
Kun työt Genevessä jatkuvat, kauppajärjestön neuvotteluhuoneiden yllä leijuu suuri määrä kysymyksiä. Nairobin julistuksen aineksista saa aikaan mielenkiintoisen keitoksen. Tämän kokkaustuokion lopputulema on jälleen kaikkea muuta kuin selvä.
WTO-jäsenten täytyy sopia siitä, miten ratkaisematta olevat Dohan kierroksen asiat saadaan päätökseen, ja voidaanko neuvotteluagendaa päivittää uusilla aiheilla. Kysymys liittyy myös kauppajärjestön neuvottelufunktion ylläpitämiseen. Tämä on olennaista, jotta WTO säilyy merkityksellisenä toimijana muuttuvassa maailmassa.
Samaan aikaan olisi mahdollista käynnistää useanvälisiä neuvotteluja relevanteista aiheista, siten, että ne saatetaan tulevaisuudessa monenkeskisyyden piiriin. WTO-jäsenet voisivat myös sopia yhteisestä menettelyohjeesta useanvälisille neuvotteluille lievittääkseen näiden neuvottelujen ulkopuolella olevien maiden huolia. Pyrkimys kohti monenkeskisyyttä joko alueellisten vapaakauppasopimusten, useanvälisten sopimusten tai WTO:n nykyisten toimintojen vahvistamisen kautta voi auttaa luottamuksen ilmapiirin rakentamisessa.
Jatkoa ajatellen WTO:n jäsenten tulee olla luovia, käytännöllisiä ja pitää laajemmat taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset näkökulmat mielessään. Monenkeskisten kauppasopimusten sisältämä syrjimättömyyden periaate on tärkeä globaali julkishyödyke. Tämän tulisi olla kaikilla kirkkaana mielessä.
Ricardo Meléndez-Ortiz
Kirjoittaja työskentelee toiminnanjohtajana International Centre for Trade and Sustainable Development (ICTSD) -järjestössä