Monenkeskisesti pois tuhon tieltä
Korona-aika on verottanut meitä kaikkia. Covid 19 -pandemia on osoittanut sitkeäksi, joskin laantumisen merkkejä on. Rokotteet tehoavat, mutta rokotekattavuus ei ole riittävä. Jo kulunut hokema on, että olemme turvassa vasta sitten, kun kaikki ovat turvassa. Näin ei todellakaan vielä ole ja tuskin tulee olemaan pitkään aikaan.
Pandemian vaikutukset tuntuvat maailmankaupassa, toimitusketjuissa, raaka-aineiden ja komponenttien saatavuudessa, logistiikassa ja liikkuvuudessa. Satamien konttipula on tosiasia – alukset ja kontit eivät välttämättä kohtaa oikeaan aikaan samassa paikassa. Euroopassa koemme konkreettisesti, miten ehtyvä magnesium Kiinasta iskee esimerkiksi autoteollisuuteen.
Erään maailman suurimman rahtialuksen, Ever Greenin, juuttuminen Suezin kanavaan viime maaliskuussa – pandemiasta riippumaton navigointivirhe – heijastuu logistiikkaan ja kuluttajiin vielä loppuvuodesta. Pandemia vaikuttanee tätä vielä paljon pidempään. Maailma ei ole pysähtynyt, mutta aikatauluttaminen ei ole vielä aivan entisenlaista.
Ajattelin jossakin vaiheessa, että koronapandemian torjuminen ajaisi meitä yhteisiin ratkaisumalleihin, mutta todellisuus on osoittautunut toiseksi. Toki geopolitiikan ja geoekonomian isot liikkeet olivat hyvin nähtävissä ja tunnettavissa ennen talvea 2020. Pandemia sitten vain voimisti entisestään maiden protektionistisia suuntauksia, suurvaltojen teknologista kilpailua ja vastakkainasettelua ja osoitti toimitusketjujen heikkouksia.
Tilanne on kestämätön Suomen kaltaiselle avoimelle taloudelle. Meidän etumme mukaista on toimia monenkeskisesti ja etsiä ratkaisuja yhdessä. Euroopan unioni on tässäkin hyvä viitekehys. On tosin myös panostettava unionin sisäiseen yhtenäisyyteen ja kestävyyteen. On vahvistettava sekä sisäistä että ulkoista resilienssiä, mutta ei protektionismia. On vahvasti Suomen edun mukaista toimia tässä aktiivisesti ja eteenpäin katsoen.
YK:n pääsihteeri Antonio Guterres puhui pari vuotta sitten Maailman talousfoorumissa ”tuhon reseptistä”, a recipe for disaster. Sellaisen olemme luomassa maailmaan, jos emme pysty kehittämään kuin hajanaisia osaratkaisuja yhä globaalimpiin, yhteisiin ongelmiin.
Hiljattain kansainvälisen kaupan alalla ratkaisuja lähdettiin etsimään Maailman kauppajärjestö WTO:n ministerikokouksessa, tosin jo kokoukseen lähtiessä odotukset olivat matalalla. Poliittista selkärankaa tarvittaisiin kipeästi, oli sitten kyseessä järjestön uudistamistyö, riitojenratkaisujärjestelmä tai ympäristötuotteiden kaupan vapauttaminen.
Pääsihteeri Guterresin viesti on tänään vielä ajankohtaisempi kuin kaksi vuotta sitten. Kysyy rohkeutta etsiä yhteisiä ratkaisuja monenkeskisesti, päättää ja sitten toteuttaa yhdessä sovittua. Se on kuitenkin meidän paras ja oikeastaan ainoa mahdollisuutemme, välttyäksemme pääsihteerin varoittamalta tuhon tieltä.
Kirjoittaja on ulkoministeriön alivaltiosihteeri