Myönteisimmissä arvioissa Suomen Nato-jäsenyyden on oletettu satavan suomalaisen teollisuuden ja erityisesti puolustussektorin laariin. Mahdollisuudet ovat lisääntyneet, mutta pikavoittoja ei ole syytä odottaa. Prosessit ovat monipolvisia ja hitaita. Kuinka siihen sopii uudenlainen yritystoiminta? 

Puolustussektorin uudenlaista toiveikkuutta tilauskantojen kasvusta tuo Suomen Nato-jäsenyys. Sen myötä Suomi valitsi puolensa ja jopa pitkään sektorilla toimineille sen merkitys valkeni lopullisesti vasta tuolloin. 

– Olemme nyt jäsenmaa ja mentaalinen sensitiivisyysblokki on poistunut. Olen itse asiassa yllättynyt siitä, että asialla oli suurempi vaikutus kuin olin koskaan ajatellut. Siitä huolimatta, että ulkomaiset kollegat olivat aiemmin sanoneet, että kai nyt ymmärrät, että ei suomalaisilta osteta. Olette vähän kuin kilpajäniksinä kisassa mukana – ostamme Nato-maasta, sehän on selvä, muistaa Puolustus- ja ilmailuteollisuus PIA ry:n pääsihteeri Tuija Karanko

Karangon mukaan kaksi asiaa sekoittuvat: Nato-jäsenyys ja sen tuomat mahdollisuudet, ja toisaalta yleinen turvallisuuspoliittinen tilanne ja siitä seurannut kysynnän ja puolustusbudjettien kasvu.  

Liiketoiminnan kannalta ne ovat erillisiä asioita.  

– Turvallisuuspoliittinen tilanne näyttäytyy yrityksille eri tavoin. Kulutusmateriaaleissa ja yksinkertaisemmissa tuotteissa kuten taisteluvarustuksissa, räjähteissä ja suojissa kysyntä on kasvanut ja oletan sen näkyvän osalla yrityksistä ensi vuoden liikevaihdossa. 

Samalla osa yrityksistä odottaa edelleen tilauksia. Varsinkaan suuremmat järjestelmähankkeet eivät vielä ole kunnolla sellaisiksi realisoituneet. Ollaan ikään kuin ajolähtötilanteessa. Investointeja tuotantoon on tehty paljon jopa riskirajoille, ilman tietoa tilauksista.  

Nyt on poliitikkojen aika lyödä palloon, jotta kenttä lähtisi rullaamaan. 

– Milloin varastoja ruvetaan täydentämään ja mille tasolle eurooppalaiset maat rakentavat puolustuskykynsä jatkossa. Sitä tietoa ja näkymää yritykset peräänkuuluttavat jo tehtyjen ja tulevien investointipäätöstensä tueksi, tulkitsee Karanko eurooppalaisen puolustusteollisuuden tuntoja. 

Tilanne ei koske vain vanhan mantereen yrityksiä. Defence News -lehden vuosittain julkaistava sadan suurimman puolustusteollisuuden yrityksen lista kertoo monen valmistajan liikevaihdon viime vuonna jopa laskeneen. 

Osaltaan kuin huutoon vastatakseen Euroopan komissio julkisti lokakuussa ensimmäiset ”ehdotuspyynnöt”. Taustalla on huhtikuinen asetus ja ohjelma, Act in Support of Ammunition Production (ASAP), jolla pyritään tukemaan puolustusteollisuuden hankkeita. Yritykset voivat hakea tukea tuotannon käynnistämiseen tai vahvistamiseen noin 500 miljoonan euron potista. Hakuaika umpeutuu joulukuussa. 

Lisäksi ASAP-ohjelma sisältää 30 miljoonan euron Ramp-up Fund -kasvurahaston, jolla avitetaan yritysten mahdollisuuksia saada julkista ja yksityistä rahoitusta. 

Naton uudet porkkanat 

Sotilaan hihassa Nato merkki.

Entä sitten Naton puolella? Organisaationa se ei osta juuri mitään, suorituskyvyt ovat kansallisia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hankintoja ei koordinoitaisi ja kilpailutettaisi. Tehtäviä hoitaa Luxemburgissa toimiva hankintaorganisaatio NSPA. Toinen yrityksille tärkeä virasto, NCIA, hoitaa Haagista käsin Naton tieto- ja viestintäteknisiä hankkeita. 

Varsinaista teollisuuspolitiikkaa Nato ei harjoita. Silti se on Venäjän hyökättyä Ukrainaan pyrkinyt ottamaan puolustusteollisuudessa jonkinlaista roolia.  

Mitä sitten yrityksille on tarjolla, ja onko lopulta paljonkaan muuttunut jäsenyyttä edeltäneestä ajasta? 

Nato on käynnistänyt innovaatiotoimintaa, jolla se etsii siviilipuolelta kaksikäyttötuotteita. Siis sellaisia, joiden ominaisuudet soveltuvat myös sotilaskäyttöön.  

Jo Madridin kokouksessa 2021 hyväksyttyyn DIANA-hankkeeseen on kuluvalle vuodelle varattu 23 miljoonaa euroa. Haut ovat käynnissä, eikä varoja ole vielä jaettu. 

– Rahoitus on tarkoitettu innovatiivisille start­up-yrityksille liittolaismaissa. Kiinnostusta Suomessa vaikuttaa olevan runsaasti, meihin on oltu aktiivisesti yhteydessä, kertoo puolustusmateriaalineuvos Sanna Laaksonen Suomen pysyvästä Nato-edustustosta. 

– Puolustusteollisuuden yrityksen on aina täytettävä kriteerit ja saatava Naton kelpoisuustodistus, Declaration of Eligibility. Kyse on esimerkiksi omistuspohjasta. En mainitse nimiä, mutta ei varmaankaan haluta, että omistajuutta on joissakin tietyissä maissa, Laaksonen tarkentaa.  

Huomioitavaa on myös se, että kaksikäyttötuotteen viemiselle Suomesta tarvitaan EU:n lainsäädännön perusteella ulkoministeriön lupa. Pelkkiin puolustustarvikkeisiin luvan myöntää puolustusministeriö. 

DIANA mahdollistaa lisäksi pysyvämpiä rakenteita. Tavoitellessaan ”Suomen teknologisen huippuosaamisen hyödyntämistä Naton jäsenmaana”, puolustusministeriö kertoi lokakuun alussa hakemuksesta, jolla Suomeen haetaan Nato DIANA-innovaatiokiihdyttämöä ja kahta testikeskusta. Päätöstä odotetaan kuluvan vuoden aikana. 

Lisäksi Nato on synnyttänyt DIANAn oheen investointipankkien avustuksella pääomarahasto NIFin. Rahaa on varattu miljardi euroa seuraavalle viidelletoista vuodelle.  

– Tällainen NIFin kaltainen sijoitustoiminta on Natolle aivan uutta. Sen kautta startupit voivat saada idealleen alkupääomaa, mutta kuten DIANA, se ei koskaan tarjoa sataprosenttista rahoitusta, Laaksonen selventää. 

Yhdeksän hyvää  

Nato on listannut yhdeksän aluetta bioteknologiasta tekoälyyn, joissa se haluaa edistää osaamistaan ja valmiuttaan. Asiantuntijoiden mukaan Suomella olisi annettavaa, jopa suvereenia sellaista, kautta linjan merenpohjasta avaruuteen. Ilman sukellusveneitä olevan maan on kyettävä valvomaan merialueitaan muilla keinoin. Ja onhan Suomi nykyään myös satelliittimaa. Mainintoja saavat myös nopea liikkuvuus, tulivoima sekä erilaiset suojaratkaisut. 

Osaamisen ja sen hyödyntämisen yhteydessä viitataan usein syväteknologiaan tai murrokselliseen teknologiaan. Nato-kielessä terminä on ”emerging and developed technologies”. Suomessa tällaisten teknologioiden kimpussa lasketaan puurtavan noin 240 startupia.  

Nousevia, uusia yrityksiä sparrataan ja avitetaan eteenpäin kolmikantaisesti Business Finlandin, Puolustus- ja Ilmailuteollisuus PIA ry:n ja puolustusministeriön yhteistyöllä. Business Finland rahoittaa myös Digital Defence Ecosystem -hankkeen koordinointia. DDE on suomalaisten puolustus- ja teknologiayritysten verkosto, joka tuo uusia digitaalisia puolustusratkaisuja kansainvälisille markkinoille. Kaksivuotinen hanke käynnistyi syksyllä 2022. 

Henkilö, jolla on päässään virtuaalilasit.
Varjo Technologies Oy:n ratkaisut mahdollistavat virtuaalisen ja lisätyn sisällön näkemisen ja koke­­misen. Yhtiö on saanut asiakkaakseen Yhdysvaltain asevoimat. (Kuva: Varjo)

Onko Naton myötä Suomeen syntynyt nuoria kasvuhakuisia yrityksiä? 

– Ei ehkä Naton myötä, mutta muuttuneen geopoliittisen tilanteen takia kyllä. Ja olemassa olevat ovat ryhtyneet tarkastelemaan uudelleen liiketoimintaansa. Aiemmin ei ole mietitty onko jollain tuotteella myös puolustuksellista ulottuvuutta. Kiinnostuksen perusteella ilmassa on uutta otetta. Aivot taisivat keväällä 2022 naksahtaa uuteen asentoon, arvelee Business Finlandin erityisasiantuntija Paavo Heiskanen

Hänellä on luja usko siihen, että liittolaisstatus parantaa erityisesti innovaatioiden ja kaksikäyttötuotteiden vientimahdollisuuksia. Nato-maiden kasvavat puolustusbudjetit kasvattavat hankintojen määrää, ja puolustussektori mielletään Heiskasen mukaan yrityksissä liian kapeasti. 

– Mukaan mahtuu aivan kaikenlaista, kuten rakennus- tai elintarviketeollisuuden tuotteita. Naton hankintaorganisaatio NSPA:n portaalissa on tarjouspyyntö esimerkiksi merinovillaisille alusvaatteille ja tietynlaisille patjoille. 

Kuten Sanna Laaksonen, myös Heiskanen varoittaa yrityksiä sulkemasta itseään markkinoilta yrityskaupoilla tai yhteistyöllä ’epäsopivan’ maan kanssa. Lisäksi on täytettävä Nato-standardit, joita Suomessa hallinnoi puolustusvoimien logistiikkalaitos. 

– Osallistuminen yksittäiseen projektiin, jos se ei liity firman strategiaan, ei ole kauhean fiksua. Tavoitteiden tulee olla strategisia ja pitkäjänteisiä, luottamusta ei rakenneta hetkessä. Liiketoimintamahdollisuudet ovat aika pienet, mikäli yritystä ei tunneta. Vaaditaan verkostoitumista, jalkatyötä, sitoutumista, Paavo Heiskanen opastaa.  

Puolustussektori on siis alana hidasliikkeinen ja konservatiivinen. Käydään messuilla, kokoustetaan kasvotusten, vaihdetaan käyntikortteja. Pelkkä sähköposti ei pitkälle kanna. Alihankkijaksi pääsy voi kestää puoli vuosikymmentä tai enemmän, jonka jälkeen bisnes voi mahdollisesti vasta alkaa. 

Pikavoittoja pidempi tie 

Jäsenyyden ja uusien rahoitusmahdollisuuksien ansiosta suomalaisen elinkeinoelämän ja sotilas­liiton suhteessa on kuherruskuukauden henkeä. Suoma­laiset pystyvät nyt kilpailemaan liittokunnan markkinoilla kuten muiden Nato-maiden yritykset.  

Puolustusteollisuuteen on kuitenkin aina kuulunut sisäänrakennettua protektionismia ja sitä on värittänyt poliittisuus. Jos suuri maa löytää kotimaastaan esimerkiksi turvallisuusjärjestelmän, sitä ei hankita ulkoa ilman että tuote on ylivertainen. 

Natossa piilevät suuret euromääräiset mahdollisuudet, mutta taustakeskusteluissa ilmenee epäilyjä siitä, kuinka mahdollisia ne todellisuudessa ovat erilaisille yrityksille. Epäilyt kumpuavat pitkälti perinteisen teollisuuden ja uuden yritystoiminnan dynamiikan sekä kulttuurien välisistä eroavaisuuksista. 

Lisäksi huomautetaan, että Naton uudet määrärahat eivät ole puolustusteollisuuden isossa mittakaavassa mitenkään valtavia. Jaettavaa niistä saattaa lopulta olla muutamille kymmenille yrityksille, markkinoinnin ja lobbauksen jälkeen.  

Sen jälkeen, jos hanke etenee, mukaan on ehkä saatava lisää sijoittajia ja on kyettävä integroitumaan puolustusteollisen toimijan järjestelmiin. Ennen kuin niin pitkällä ollaan, laadittuina on oltava mittava määrä dokumentteja, laatu-, turvallisuus- ja teknisiä sertifikaatteja – Naton standardeissa puhutaan parista tuhannesta.  

Naton avaamia mahdollisuuksia

Tilaukset Nato-maista
– Nato-maiden puolustusmenot 1051 miljardia dollaria (v. 2022) 
– Naton ohjeistus materiaalihankintojen osuudesta on 20 prosenttia. Monessa maassa osuus on pienempi.
–  Suomen ensi vuoden budjetissa puolustusministeriölle on ehdotettu 6,2 miljardia euroa, josta materiaalihankintoihin 1,5 miljardia euroa. 

ASAP – Act in Support of Ammunition Production
 – EU:n ohjelmalla pyritään tukemaan puolustusteollisuuden hankkeita. Yritykset voivat hakea tukea tuotannon käynnistämiseen tai vahvistamiseen. 
– Suuruus noin 500 miljoonaa euroa 
– Hakuaika umpeutuu 13.12.2023 

Ramp-up Fund -kasvurahasto
– EU:n ASAP-ohjelmaan sisältyvällä Ramp-up Fund -kasvurahastolla autetaan yritysten mahdollisuuksia saada julkista ja yksityistä rahoitusta. 
– suuruus 30 miljoonaa euroa 

DIANA-hanke – Defence Innovation Accelerator for the North Atlantic
– Naton DIANA-hanke on tarkoitettu innovatiivisille startup -yrityksille liittolaismaissa.
– Yrityksen on täytettävä kriteerit ja saatava Naton kelpoisuustodistus Declaration of Eligibility.
– Suuruus 23 miljoonaa euroa
– Haku käynnissä
– Suomeen haetaan Nato DIANA-innovaatiokiihdyttämöä ja kahta testikeskusta. Päätöstä odotetaan kuluvan vuoden aikana.

NIF-pääomarahasto – Nato Innovation Fund
– NIF-pääomarahasto startupeille
– Mukana Nato-maat lukuun ottamatta Yhdysvaltoja, Ranskaa ja Kanadaa. 
– Suuruus miljardi euroa 
– Suomen valtion pääomasijoitusyhtiö (Tesi) on sijoittanut rahastoon 35 miljoonaa euroa. 
– kesto 15 vuotta

Nato-terminologiaa 

NSPA (Nato Support and Procurement Agency) – Naton Luxemburgissa toimiva hankinta­organisaatio.

NCIA (Nato Communications and Information Agency), hoitaa Haagista käsin Naton tieto- ja viestintäteknisiä hankkeita 

Maailma varustautuu

Pekka Vänttinen

Markku Jokinen, Lehtikuva, Varjo

Jaa:

<span class="byline text-vihrea2 uppercase"><span class="author vcard text-vihrea2 uppercase font-weight-bold" metaname="author">Sami Laakso</span></span>04.12.2023

Luetuimmat