Nyt on poikkeuksellisen monta epävarmuustekijää, jotka vaikuttavat energian hintaan. Jos tilanne tasaantuu, voi hinta tulla alaskin päin, mutta jos mennään huonompaan, voimme nähdä selvästi korkeampiakin hintoja. Hintaan vaikuttavat niin globaalit kuin paikallisetkin tekijät, oikea tekijöiden sillisalaatti.
Esimerkiksi Pohjoismaissa kuiva kesä vaikutti vesivoiman määrään, koronapandemian jälkeinen talouskasvu erityisesti Kiinassa aiheutti kysyntäpiikin. Geopoliittisetkin tekijät vaikuttavat hintaan, Venäjä toimitti noin viidenneksen vähemmän maakaasua Eurooppaan viime vuonna kuin normaalisti. Myös päästökaupalla on osansa, päästöoikeuksien hinnat ovat tasoa, jota niiden arvioitiin olevan vasta 2030-luvulla.
Myös suurvaltakilpailu vaikuttaa taustalla energian hintaa nostavasti: tulleina, protektionismina, tuotantoketjujen hankaloitumisessa. Tulevina vuosina olemmekin siksi aika epävarmassa tilanteessa. Näen protektionismin nousun, jossa Eurooppakin on mukana, energian hintaa nostavana tekijänä pitkällä aikavälillä.
Energian hintahan laskisi, jos kaikki menisi kuten Strömsössä. Uusiutuva energia on halvempaa kuin vanha, joten hinnan pitäisi tulla alas. Mutta kun lisätään geo-, kauppa- ja muut politiikat ja vielä se, että näitä teknologioita tuotetaan eri maissa, niin meillä on esteitä polulle, jolla saataisiin nopeammin lisää puhdasta ja halpaa energiaa.
Meille on jopa vuosikymmeniä ollut helppoa saada ja tuottaa energiaa itse. Energian strategiseen merkitykseen yhteiskunnalle ei siksi ole juurikaan kiinnitetty huomiota. Tilanne voi kuitenkin huonontua. Toimintavarmuus on tärkeää säilyttää ja muistaa varautuminen pahimpaan, korkeisiin hintoihin, voimakkaampaan protektionismiin. Epävarma nykytilanne muistuttaa, kuinka elintärkeää energia meille on.
Kirjoittaja on Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan professori