Siirry sisältöön
Haku
2.12.2024 Kauppapolitiikka

Onni voi osua kipeästi

Huonoon talouskehitykseen voidaan joutua monella tavalla. Se voi tapahtua myös suuren onnen potkaisemana.

Sami Laakso Carla Ladau
Piirroskuva tikkataulusta, johon tikka on osunut napakymppiin.

Suomen taloustilanteen surkeudesta on tullut kestoaihe. Monet ovat muistuttaneet, kuinka talous ei ole juurikaan kasvanut 16 vuoteen ja käänne tapahtui samaan aikaan Nokian kännykkäbisneksen alamäen kanssa. Kukoistuksen sijaan nykyistä aikaa leimaavat julkisten menojen leikkaukset ja nopea velkaantuminen.

Suomen kehityskulku on nähty kauempanakin. Tanskassa sitä on pidetty varottavana esimerkkinä yhden yrityksen menestyksen varaan rakentamisesta. Aiheen varoituksiin on antanut tanskalaisen Novo Nordisk -lääkeyhtiön huikea menestys.

Palataan Nokiaan ja Suomeen myöhemmin. Kysytään ensin Helsingin yliopiston taloushistorian professori Jari Elorannalta, voiko suuri vaurauden lähde nyrjäyttää maan kehityksen vika­suuntaan?

Eloranta nostaa esiin taloustutkimuksen termin resurssikirous. Sillä tarkoitetaan, kuinka jonkin luonnonvaran avulla tapahtuva vaurastuminen koituukin kehityksen esteeksi. Talous­historiasta löytyy tällaisesta runsaasti esimerkkejä. Eloranta kertoo mielenkiintoisen tarinan satojen vuosien takaisesta Sisiliasta.

Mafiakin on resurssikirouksen tarina.

– Silloin Italiasta tehtiin löytöretkiä uuteen maailmaan. Merimiehet olivat pitkään merillä ja kärsivät keripukista eli c-vitamiinin puutoksesta. Sitruuna on tehokas vitamiininlähde ja Sisiliassa on sen kasvulle hyvä maaperä. Sitruunasta tulikin siihen aikaan hyvin tärkeä hedelmä, Eloranta kuvailee.

Kun Sisiliassa ei ollut vahvaa valtiota ja kunnon omaisuudenturvaa, paikalliset muodostivat joukkoja suojelemaan sitruunapuita. Näitä joukkoja kutsuttiin nimellä mafiosi.

– Mafiakin on siten resurssikirouksen tarina. Roistojen yhteiskunta pääsee muodostumaan, kun ympärillä ei ole yhteiskuntaa, joka takaisi, ettei vain vahvimmat vie kaikki voitot.

Resurssikirous kytkeytyy yhteiskunnan kehitysasteeseen. Kun valtio on heikko ja sen instituutiot vaillinaisesti kehittyneitä, silloin hyötyjä ei välttämättä jaeta oikeudenmukaisesti.

– Sellaisessa tapauksessa voi syntyä tilanne, että löydetään jotain taloudellisesti periaatteessa hyvää aiheuttavaa, mutta siitä tuleekin kirous, joka johtaa köyhyyteen, eriarvoisuuteen ja konflikteihin. Veritimantit ja öljy on tyypillisiä esimerkkejä tästä.

Öljyttyä korruptiota

Resurssikirous ei ole vain historiaa.

– Monet Lähi-idän maat ovat pitkälti resurssikirouksen maita. Niissä ei ole demokratiaa, eikä ihmisoikeuksia kunnioiteta.

Surkea esimerkki on myös Venezuela. Maassa on maailman suurimmat tunnetut öljyvarat, silti miljoonat ihmiset ovat joutuneet lähtemään maasta kurjuutta pakoon.

Naapuriinkin voidaan katsoa. Venäjä on vahvasti fossiilienergiasta saatavien tulojen varassa, eikä Eloranta näe oikein mitään positiivista maan pidemmän aikavälin talouden kehityksen kannalta. Maassa ei tehdä mitään tulevaisuusinvestointeja.

Kehitys on kompuroinut monilla muillakin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen itsenäistyneillä valtioilla. Niissä demokratian kehitys on ollut vaikeaa, ja luonnonrikkauksien myynnistä saatavat tulot ovat lisänneet rikollisuutta ja korruptiota.

Voiko talouden jättipotti vahvistaa autoritaarista kehitystä?

– Kyllä se usein näin tekee. Mitä heikommat instituutiot, sitä enemmän ”yhteisistä” rahoista pyritään ryöstämään itselle ja varmistamaan oman lähipiirin tulevaisuus.

Mutta on toisenlaisiakin tapoja satumaisten rikkauksien käyttöön. Jos yhteiskunnalla on pitkät demokraattiset perinteet, silloin luonnonvaroista saatava taloudellinen hyöty pystyään käyttämään todennäköisemmin yhteiseksi hyväksi. Norja käy loistavasta esimerkistä.

Norjassa öljyä löydettiin 1970-luvulla. Maa oli jo pitkälle kehittynyt hyvinvointivaltio, ja öljystä päätettiin kerryttää hyötyä koko yhteiskunnalle. Tällä hetkellä Norjan sijoitusrahastossa on varoja noin 1 500 miljardia euroa. Tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla sen tuotto oli noin 125 miljardia euroa. Sen varaan on hyvä rakentaa tulevaa hyvinvointia.

Hollannin tauti

Ei uusi taloudellinen onni kuitenkaan välttämättä johda kehittyneessäkään maassa kokonaisvaltaiseen talouskasvuun. Eloranta nostaa esiin termin Dutch disease, Hollannin tauti.

Termillä viitataan siihen, kun Hollannissa löydettiin öljyä ja kaasua 1970-luvulla. Sen jälkeen koulutetuin ja kyvykkäin väki siirtyi töihin öljy- ja kaasusektorille ja muut sektorit näivettyivät.

– Se voi jarruttaa talouskasvua, kun aiemmin vahvat ja ehkä monipuolisemmat sektorit alkavat voida huonommin.

Entä iskikö Suomeen Hollannin tauti?

Nokia oli kukoistuskaudellaan kruununjalokivi, jonka menestys koitui laajasti koko yhteiskunnan hyväksi. Nokian tuottama osuus Suomen bruttokansantuotteesta oli suurimmillaan noin neljä prosenttia.

– Suoraan tämä ei ole vertailtavissa. Nokia työllisti paljon korkeasti koulutettua väkeä ja teki runsaasti koulutusyhteistyötä yliopistojen kanssa. Kun yrityksen menestys hiipui, eikä yhteistyömuodot enää kannattaneet, se vaikutti laajasti ympäröivään yhteiskuntaan. Lisäksi yritykseen tulleet ulkomaiset huippuosaajat saattoivat lähteä maasta, seurasi aivokatoa, Eloranta sanoo.

Osaamispohja on olemassa

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ennustepäällikkö Päivi Puonti muistuttaa, että Nokian alamäki osui samaan aikaan finanssikriisin kanssa.

Yhtiön menestyessä ja koko maan talouden kasvaessa oli ollut helppo luoda hyvinvointivaltioon kuuluvia uusia palveluja ja tulonsiirtoja. Nokia-klusterin romahdus pienensi julkisia tuloja, mutta menopuoli jatkoi kasvuaan, eikä yhtälö ollut enää tasapainossa. Osittain myös siksi, että samaan aikaan ikääntyminen alkoi kasvattaa julkisia menoja.

– Julkinen talous: menot, etuudet, tulonsiirrot ja palvelut oli mitoitettu suurempaan talouteen. Vaikka tulopuolelta lähti palanen, menopuolella kasvu on jatkunut. Siitä johtuu velkaantumisen kiihtyminen, Puonti sanoo.

Samalla hän täsmentää yleisesti toistettua näkemystä Suomen talouden kasvusta. Tilastoista selviää, että vuonna 2015 talouskasvu alkoi uudelleen ja myös työllisyys parani, kunnes pandemia, Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja inflaatio koettelivat taloutta uudelleen.

Mutkat suoraksi analyysillä voisi summata, että Nokia-klusterin romahdus löi hetkeksi ilmat pihalle, mutta vuodesta 2015 lähtien alkoi uusi kasvu, joka rakentui osittain entiselle Nokia-ajan pohjalle?

– Juuri näin, Puonti nyökkää.

– Ehkä siitä suuresta Nokia-onnesta tulee vielä uutta onnea.

Hän muistuttaa, että Nokian mukana Suomeen kasvoi vahva tietointensiivinen palvelusektori. Yhtiön tuoma lisäarvo kansantalouteen ei tullut niinkään laitteiden rakentamisesta vaan osaamisesta, korkean lisäarvon työstä.

– Meille on jäänyt paljon huipputeknologian osaamista, jolle on maailmalla taas kysyntää esimerkiksi vihreässä siirtymässä. Tietointensiivisellä palvelusektorilla on korkea tuottavuus, joten sektorin kasvattaminen suuremmaksi olisi taas hyvä juttu.

Tarvitaanko uutta Nokiaa?

Nokian kultakausi on jättänyt vahvat muistikuvat. Vieläkin usein kysellään, olisiko jostain yrityksestä tai toimialasta uudeksi Nokiaksi, joka voisi kasvullaan nostaa koko Suomen talouden kurssia. Taitaisi kuitenkin olla parempi, jos kasvu rakentuisi laajemmalle pohjalle kuin yhteen supermenestyjään?

– Kyllä, ehdottomasti. Toivotaan, ettei olisi vain yhtä uutta Nokiaa, monipuolinen tuotantorakenne ja useampi ala suojaavat vientiäkin paremmin, Puonti vastaa.

Jari Eloranta on samoilla linjoilla.

– Näen Suomen suurimman kasvupotentiaalin keskisuurissa yrityksissä, jotka voivat toimia globaalisti. Niistä pienimmistä puroista syntyisi kestävää talouskasvua, eikä seurauksena olisi talouden niin voimakasta heilumista.

Entä sitten Tanska, jossa on peloteltu Suomen tiestä? Miten se on osannut käsitellä yhden yhtiön jättimenestystä?

Novo Nordisk on noussut Euroopan arvokkaimmaksi yritykseksi, kun sen kakkostyypin diabeteksen hoitoon kehitettyjen lääkkeiden suosio laihdutuslääkkeinä on ollut valtavaa. Pörssiarvoltaan noin 400 miljardin euron yhtiöstä Novo Nordisk -säätiö omistaa merkittävän osan.

Säätiön säännöissä määrätään, että insuliinista saadut tuotot pitää käyttää yrityksen kehittämisen lisäksi tieteellisiin ja humanitäärisiin tarkoituksiin. Nykyisin yhtiö valmistaa Tanskassa yli puolet maailman insuliinista ja säätiö jakoi viime vuonna varoja yli 1,2 miljardia euroa. Näin säätiö on auttanut kasvattamaan maahan suuren bio- ja lääketieteiden osaamiskeskittymän ja yritysverkoston.

Toistaiseksi näyttää siis hyvältä.