Siirry sisältöön
Haku
9.9.2015 Kauppapolitiikka

Timo Soinin pöydällä arktiset asiat

Voimakkaista kannanotoista tunnettu ulkoasiainministeri Timo Soini vetää henkeä pitkän työrupeaman jälkeen. Vaalit, hallitusneuvottelut, Kreikka ja Ukraina. Siinäpä sitä sarkaa.

Soini istuu työhuoneessaan Katajanokalla ja väsymyksestä huolimatta pilke silmässä, huumori huulessa. Eipä uskoisi, että tämä suora­sanainen – ja nuottinen – mies Iivis­niemestä on joskus kouluaikoina ollut ujo poika, joka ei saanut suutansa auki. Pyrki kouluneuvostoon, ei päässyt. Nyt perussuomalaiset, vennamolaisten perilliset ovat vahvasti vallan kahvassa.

– Valta pitää ottaa, sitä ei saa perintönä. Nyt en enää ihmisiä pelkää, sanoo Soini ja kertoo nauravansa nauravien kanssa ja itkevänsä surevien kanssa.

Soini sanoo olevansa mukava, ei vallan­himoinen, mutta suututtaa ei kannata.

– En ole pitkävihainen, enkä hermostu helposti. Neuvottelupöydissä olen sitkeä enkä väsy helposti, vaikka olenkin muumivartaloinen, naurahtaa Soini.

Soinia kehutaan laajasti. Stressinsietokyky on ihan omaa luokkaansa, hän ei koskaan hätiköi. Pidettynä ja vihattuna olemiseen hän suhtautuu asiallisesti, ja toimii aina oman linjan mukaisesti. Esimiehenä hän on suorapuheinen, inhimillinen, helposti lähestyttävä, luonnollisen vitsikäs ja vakavissa asioissa vakava ja asiallinen.

Ulkoasiainministeri Soini jakaa mielipiteitä ja on itse asian kanssa hyvin sinut.

– Olen sekä fani- että inhokkilistojen kärjessä. En kyllä oikein tunnista itseäni kummastakaan, kuittaa Soini.

Kesken haastattelun tulee puhelu Virosta. Aamulla on ollut tiedotustilaisuus Kreikan tilanteista, se herätti tunteita ja ajatuksia, mutta tämä ei Soinista näy.

Hän kertoo viihtyvänsä ministeriössä erinomaisesti. Paletti toimii, kun kaikki pelaavat yhteen.

– Tämä on kiva paikka verrattuna puolueorganisaatioon. Täällä ei turhia veivailla, kun ministeri on päättänyt jotakin, se toteutetaan, sanoo Soini.

Työpöydällä on pino papereita, jotka koskevat asioita laidasta laitaan. Tärkeysjärjestyksessä arktinen on listan kärjessä. Kyseessä on myös Soinin ehdoton suosikki, jota hän aikoo tiiviisti vetää eteenpäin.

Hän kertoo olevansa luonteeltaan maailmanparantaja, uravalintoina olivat pappi tai poliitikko, ja tämä näkyy vakaumuksessa tehdä töitä.

Suomi täyttää sata vuotta kahden vuoden kuluttua ja silloin alkaa myös maamme puheenjohtajuus Arktisessa neuvostossa. Siitä Soini on mielissään, ja myös siitä, että politiikkaa ei ole sotkettu arktiseen yhteistyöhön.

– Koillisväylän aukeaminen on Suomelle iso mahdollisuus, vaikka nyt tilanne onkin niin sanotusti jäissä. On sovittava peli­säännöistä, jotta hommaan voitaisiin tarttua mahdollisimman pian.

Soini sanoo olevansa hyvin innostunut sukkuloimaan asian tiimoilta.

Suomi istuu hyvässä pöydässä, ytimessä, ja sitä kautta on eturivin paikka luoda kontakteja Venäjän lisäksi Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Tarkkailijajäseniksi on pyrkimässä Etelä-Korea ja Mongolia ja monia muita, mutta piiri on tarkoitus pitää pienenä.

Soini painottaa, että arktisen alueen bisneksessä oleellista on säilyttää luonto ja alku­peräiskansojen elinolot entisellään. Suomalaisilla on vankkaa osaamista ympäristöasioissa ja arktisella alueella, ja näitä on nyt pönkitettävä aallonharjalle.

– Jäänmurtajien ei pitäisi seistä tuossa rannassa, vaan olla töissä, pamauttaa Soini.

kauppapolitiikka_3_15_soini_1

Soini on maailmalla kuin kala vedessä ja selvästi nauttii siitä. Ministerinsalkkujen valinnassa hän totesikin, että ulkoministeriön posti on hänelle luontevin.

– Meidän leipä on maailmalla. Jos täällä passaamme toisiamme, ollaan pian takaisin keräily- ja vaihdantataloudessa. Emmehän me sitä halua.

Suomalaiset pitää ikään kuin hakea kotoa: edelleen Soinin mukaan vallalla on käpertymisen kulttuuri, kun muissa maissa itsensä ja asiansa esille tuominen on itsestään selvää.

– Suomi on pieni maa, ja maailmalla meistä tykätään heti, kun meidät tunnetaan.

Täydellistä maailmaa ja oikeita ratkaisuja on hänen mukaansa turha havitellakaan, vaan käyttää olemassa oleva kokemus ja tietotaito hyväksi.

– Kun oma moraali on kunnossa, porukat arvostavat sitä, ja tässä Suomella on hyvä maine, sanoo Soini.

Hänen puheessaan toistuu monessa kohtaa yhdessä tekemisen tärkeys. Liikaa on yksin puurtamista omissa lohkoissaan. Siksi hänestä esimerkiksi Team Finlandin toiminta on upeata.

– Kilpailu kaikesta on kovaa ja globaalia. Kentällä marssivat monet muutkin kuin suomalaiset, varsinkin ruotsalaiset osaavat Soinin mukaan myydä sekä itsensä että osaamisensa.

Laadulla ja ryhdillä pärjää Soinin mukaan pitkälle, mutta hyväuskoinen ei pidä olla. Tarjolla saattaa helposti olla terää kylkeen.

Hän painottaa henkilökohtaisten kontaktien ja delegaatioiden merkitystä, varsinkin Euroopan ulkopuolella.

– Eurooppa on pullollaan ministereitä, kanistereita ja meppejä, mutta paikalla oleminen on edelleen tärkeää monissa maissa.

Yhdysvallat nousee puheessa esiin monissa paikoissa, esimerkiksi vapaakauppaneuvottelujen yhteydessä: varaa passiivisuteen ei ole.

– Joko olemme mukana neuvottelemassa standardeista tai sitten olemme niitä, jotka sopeutuvat, hän kuittaa.

Soini sanoo saavansa kulmakarvojen hyppimistä ja ehkä paheksuntaakin, kun kertoo, missä kaikkialla kussakin kohdemaavierailulla on käynyt. Häntä ihmetyttää, että Yhdysvalloissa presidentti Barack Obaman rukousaamiaisella käynti herätti kummastusta.

Kreikka on nyt peitonnut Ukrainan kriisin. Venäjän kauppa on Suomen ydinosaamista, ja siitä ministerin mukaan pidetään kynsin ja hampain kiinni. Pulpetti on pullollaan kiinnostavia hankkeita.

 

Timo Soini

  • Nykyinen tehtävä: ulkoasiain- ja eurooppaministeri
  • Koulutus: Helsingin yliopisto
  • Perhe: vaimo ja kaksi lasta

 

 

Liikemiehet lintuhutakossa

– On todella tärkeää, mikä kuva Suomesta jää ulkomaalaisille. Mahtavaa, kun täällä oli heinäkuussa voimistelijoita bussit, metrot ja junat täynnä. Se, mitä he kertovat kotimaassaan, on Suomen kuvan viemistä maailmalle.

Tällä ulkoasianministeri Timo Soini tarkoittaa, että jokaisella suomalaisella on tavallaan vastuu siitä, mikä kuva heille Suomesta jää. Turismi tuntuu vähäpätöiseltä tuoton lähteeltä, mutta sitä se ei ministerin mielestä ole.

Espoon Iiviisniemessä, missä Soini on asunut lähes koko ikänsä, on lintuhutakko, miksikä ministeri paikkaa kutsuu. Viiden aikaan aamulla sieltä saattaa bongata japanilaisia kovan tason liikemiehiä, jotka puolestaan bongaavat lintuja kiikari otsalla.

Samalla tavalla Nuuksio on kiinalaisille tai japanilaisille eksoottinen kohde, koska he eivät ole tottuneet olemaan missään julkisessa paikassa yksin. Kaikki tämä on Suomi-kuvaa parhaimmillaan, ja mielikuva sekä hyvät kokemukset saattavat poikia vaikka kauppaa.