Tullien taustalla vaanii suurvaltakilpailu
Amerikkaa tehdään jälleen mahtavaksi tullien avulla. Isompi tavoite voi kuitenkin olla radikaali murros eli muuttaa kansainvälinen järjestelmä suurvaltojen kilpakentäksi.
Amerikkaa tehdään jälleen mahtavaksi tullien avulla. Isompi tavoite voi kuitenkin olla radikaali murros eli muuttaa kansainvälinen järjestelmä suurvaltojen kilpakentäksi.
Ilma on sakeana Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin ilmoituksia uusista tulleista. Niitä on riittänyt niin liittolaisille kuin vastapuolelle, rajanaapureille ja kauemmas, Suomeenkin asti.
Toiminta on tempoilevaa, tilanne muuttuu koko ajan. Jo ilmoitettuja tulleja on joissain tapauksissa lykätty tuonnemmaksi.
Ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen. Vanha viisaus pätee tässäkin maailmanajassa. Katsotaan siksi ensin taaksepäin, mitä tullien asettaminen on aiemmin saanut aikaan.
Trumpin ensimmäisellä presidenttikaudella vuonna 2018 USA asetti teräkselle 25 prosentin ja alumiinille 10 prosentille tuontitullit Yhdysvaltoihin.
Monet maat valittivat asiasta Maailman kauppajärjestö WTO:lle. Neljä vuotta myöhemmin valitustuomioistuin päättikin, että toimet olivat järjestön sääntöjen vastaisia. Yhdysvallat ei kuitenkaan poistanut tulleja vedoten siihen, että tullit perustuvat kansalliselle turvallisuudelle kohdistuvaan uhkaan.
Washingtonkaan ole mikään kihlakunnanoikeus, voisi todeta J.K. Paasikiveä mukaillen.
Tulliaseella osumia omaan jalkaan
Trump vaikuttaa edelleen uskovan tullien käyttökelpoisuuteen ja perustelee niitä taloudellisilla argumenteilla. Tutkimukset eivät anna uskolle vahvistusta. Päinvastoin, monet tullien talousvaikutuksista iskivät Yhdysvaltoihin itseensä.
Etlan tutkimusjohtaja Jyrki Ali-Yrkkö huomauttaa sarkastisesti, että perustelu teräs- ja alumiinitulleista inflaationvastaisena työkaluna on totuuden kanssa päinvastainen.
– Näin siinä kävi USA:ssa edellisellä kierroksella, ja se oli täsmälleen sitä mitä oli arvattavissa, Ali-Yrkkö viittaa tutkimustuloksiin.
– Kun tullit tulivat, ulkomaisen tuonnin hinta nousi. Samalla paikalliset toimijat nostivat omia hintojaan säilyttäen kuitenkin kilpailuetunsa. Hintojen noususta kärsivät terästä ja alumiinia käyttävät toimialat. Hintojen korotus meni myös kuluttajahintoihin.
Tutkimuksissa on todettu tullien heikentäneen terästä käyttäneiden amerikkalaisyritysten kilpailukykyä ja asemaa vientimarkkinoilla. Myös työllisyysvaikutukset ovat olleet haitallisia. Vaikka työllisyys hiukan kohentuikin yhdysvaltalaisessa teräs- ja alumiiniteollisuudessa, vähennykset olivat paljon suurempia niitä käyttäneillä toimialoilla.
Tullien kokonaisvaikutus bruttokansantuotteeseen on ollut negatiivinen.
– Luku ei ole suuri, mutta etumerkki väärä, Ali-Yrkkö summaa
Motiivi voi olla toisaalla
Ali-Yrkkö ei kuitenkaan tuomitse tulleja kategorisesti.
– Niillä voi olla paikkansa, jos toinen osapuoli ei toimi samoilla pelisäännöillä. Jos se vaikka tukee valtiontuilla omia yrityksiään, jolloin ne pystyvät pitämään hintatasoa, joka tappaa kilpailijat ja mahdollistaa markkinoiden valtaamisen. Ja tietenkin tulleja voi asettaa vastavetona toisen asettamille tulleille.
Ali-Yrkkö muistuttaa, että taloudessa on aina aaltoliikettä. Taloudellisen integraation ja valtioiden keskinäisen kaupankäynnin kasvu alkoi 1980-luvulla ja kesti finanssikriisiin 2008. Sen jälkeen on käännytty eriytymisen suuntaan.
– Käännepistettä ei ole näkyvissä, mutta jossain vaiheessa se tulee. Näin maailmanhistoriassa on tupannut käymään. Tähänkin ajanjaksoon sopeudutaan ja siitä selvitään, hän luottaa.
Pelkällä ekonomistin koulutuksella ja laskukoneella tulleja on vaikea perustella. Ali-Yrkkö sanoo, ettei se ehkä ole tarkoituskaan.
– Vaikka virallinen perustelu olisikin kauppataseen vaje, toimien suurempi tavoite voi olla toinen, kuin mitä sanotaan julkisesti.
Kohti vahvempien valtakautta
Isompaan tavoitteeseen uskoo myös Ulkopoliittisen instituutin tutkimusprofessori Mikael Mattlin. Hän näkee käynnissä olevan radikaali muutos kansainvälisessä järjestelmässä. Mattlin uskoo, että Trumpin hallinto pyrkii muuttamaan kokonaisvaltaisesti ja pitkäaikaisesti Yhdysvaltojen suhdetta muuhun maailmaan, niin taloudellista kuin kansainvälispoliittista.
– Tässä on tarjolla eräänlainen 2000-luvun kansainvälisen politiikan ’New deal’, mikä ei valitettavasti ole meidän kannaltamme hyvä asia, Mattlin sanoo.
Hänen mukaansa Yhdysvalloilla ei vaikuta olevan haluja turvata entiseen tapaan monenkeskistä ja sääntöpohjaista maailmanjärjestystä. Se ei pyri jatkossa olemaan samankaltainen maailmanpoliisi kuin aiemmin ja jopa turvatakuista voidaan tehdä kauppatavaraa. Maa voi edelleen puuttua asioihin, mutta puhtaasti itsekkäistä syistä, ei järjestelmän itsensä vuoksi.
– Näyttää siltä, että Yhdysvallat vähentää merkittävästi sitoumuksiaan kansainvälisissä instituutioissa. Se ei yritä olla moraalinen johtaja, vaan keskittyy enemmän omaan talouteensa ja valmistavan teollisuuden palauttamiseen. Vaurastumiseen muiden kustannuksella. Karu tilanne on se, että monen pienen ja haavoittuvassa asemassa olevan maan turvallisuustilanne tulee heikkenemään merkittävästi, Mattlin analysoi.
Kehitys avaa hänen mukaansa Kiinalle mahdollisuuden täyttää syntynyttä johtajuusvajetta. Se voi, ehkä aiempaa uskottavammin, esiintyä kansainvälisten instituutioiden, YK:n ja kansainvälisen kaupan puolestapuhujana. Samalla Kiina vahvistaa rooliaan lähialueellaan, myös voimaprojisoinnilla.
Mattlin näkee viime vuosien kehityskulun heikentäneen Euroopan unionin asemaa. Unionissa on kyllä puhuttu strategisesta autonomiasta, mutta painotettu liiallista Kiina-riippuvuutta. Sen sijaan kytköksiä Yhdysvaltoihin on lisätty niin sotilaallisesti, teknologisesti kuin taloudellisestikin, ja jätetty omat panostukset vähemmälle.
Käänne alkoi jo Trumpin ensimmäisen kauden aikana, jolloin hän suorasanaisesti kannusti Eurooppaa katkomaan suhteita Kiinaan.
– Tämähän on ollut aivan loistava kauppapoliittinen strategia Yhdysvalloilta. Kun heitetään epäilyksen varjo kaikkien kiinalaisten tuotteiden ylle, se jättää pelikentän auki yhdysvaltalaisille.
Mattlinin mukaan tilanne voi muuttua ikäväksi.
– Me olemme antaneet Yhdysvalloille kaikki välineet kovaan taloudelliseen painostamiseen. Pahimmillaan voi käydä niin, että jos haluamme pitää Yhdysvaltojen sitoutumisen turvallisuuteemme, meidän täytyy osoittaa uudestaan ja uudestaan, että me hyödytämme Yhdysvaltoja taloudellisesti. Suomen osalta tämä voi tarkoittaa sitä, että me luovutamme heille korkeaa osaamistamme, kuten jäänmurtajateknologiaa, 6G:tä ja avaruusteknologiaa.
Lähentyvätkö EU ja Kiina?
Tullien avulla Amerikkaa halutaan tehdä jälleen mahtavaksi. Mattlinin mielestä Kiinalla on EU:ta paremmat kortit käsissään, kun molemmat miettivät omia vastatoimiaan.
– Kiinassa on lähes kolmasosa maailman valmistavasta teollisuudesta, yli puolet terästuotannosta ja laivanrakennuskapasiteetista, sekä monissa teknologioissa ja kriittisissä mineraaleissa hallitseva rooli. Niiden ansiosta sillä on valikoimassaan kirurgisia toimenpiteitä, joilla se voi vaikuttaa esimerkiksi Yhdysvaltojen puolustusteollisuuteen. EU:lla vastaavia tuotteita on vähemmän ja liikkumatilaa rajoittaa myös turvallisuusriippuvuus USA:sta.
USA joutuu miettimään tarkasti toimenpiteitään Kiinan suhteen myös siksi, että monilla yhdysvaltalaisyrityksillä on isot intressit Kiinassa.
Mattlin sanoo, että edessä voi olla EU:n ja Kiinan lähentyminen.
– Kiina on jo puolitoista vuotta kosiskellut EU:ta ja eurooppalaisia johtajia. Euroopassakin on herätty siihen, että suhteita Kiinaan pitää ylläpitää.
Viidakon laki voimaan
Kansainvälistä järjestelmää on kuvattu anarkistiseksi, koska ei ole olemassa mitään ylintä päättävää tuomiovaltaa itsenäisten valtioiden yläpuolella. Tämä tuntuu korostuvan tässä ajassa?
– Se korostuu, mutta näin se on ollut ennenkin. Toisen maailmansodan jälkeen on ollut poikkeuksellinen aika, kun Yhdysvaltojen johdolla luotiin kansainvälisiä instituutioita. Maa sitoutui niihin, koska se oli sille hyödyllistä.
Nyt Yhdysvalloissa koetaan, että heidän itsensä luomat instituutiot eivät enää hyödytä sitä vaan muita maita, siksi se pyrkii niistä eroon.
– The jungle grows back. Eli olemme viidakon sääntöjen maailmassa, jossa vahvemman valta ratkaisee. Siltä tämä nyt tällä hetkellä näyttää.