Vastuullinen talouskasvu huomioi ympäristön
Vastuullisuus voi olla yrityksille myyntivaltti ja jopa edellytys markkinoillepääsylle.
Kun maailma oli vielä mustavalkoinen, talouskasvua ja luontoarvoja pidettiin vastakkaisina ja yhteensovittamattomina. Vaan ei enää, tietyin edellytyksin.
– Väestön vanheneminen ja hyvinvoinnin ylläpitäminen edellyttävät talouden pyörien pyörimistä. Mutta, talouden kasvaessa olemme liian sidottuja materiaalien määrään, kulutukseen ja niistä aiheutuviin ympäristöongelmiin, aloittaa Suomen ympäristökeskuksen Johtava asiantuntija Tapio Reinikainen.
Reinikaisen vetämä VITALI-projekti, jossa mukana on myös Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, muodostaa kuvaa suomalaisyritysten ilmasto-, kiertotalous- ja ympäristötuotteista ja -palveluista sekä niihin kohdistuvista kaupanesteistä. Tarkastelun pohjana on kolmetoista ympäristöongelmaa ilmaston lämpenemisestä luontokatoon.
Hanke on valmistumassa pikapuoliin, eikä tuloksista sovi vielä kertoa tarkasti. On pidättäydyttävä peruskäsitteissä. Kuten decoupling, irtikytkentä. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa sitä, että talouden kasvaessa materiaalien käyttö ja ympäristöhaitat eivät nousisi samaa tahtia.
– Irtikytkentää on suhteellista tai absoluuttista. Ensimmäisessä tapauksessa talous kasvaa esimerkiksi kolme prosenttia ja haitat sekä materiaalien käyttö prosentin. Planetaariset rajat ylittyvät, vaikka tuotteissa on tapahtunut tehostumista. Siksi olisi päästävä absoluuttiseen irtikytkentään, missä luonnonvarojen käyttö ja haitat vähenevät. Talous voi – ja saa – kasvaa, kunhan absoluuttista irtikytkentää tapahtuu, Reinikainen selventää.
Tällä hetkellä luonnonvarojen kokonaiskäyttö on edelleen nousussa. Myös monet ympäristöongelmista ylittävät planetaariset rajat. Reinikainen peräänkuuluttaakin ”disruptiivisia” tuotteita ja toimia, jotka vähentävät ympäristöongelmia ratkaisevasti.
Luontokadon hoitamiseen tarvitaan YK:n mukaan vuoteen 2030 mennessä vuosittain liki 540 miljardia dollaria.
Myönteisiä esimerkkejäkin on, kuten yläilmakehän otsonikadon ratkaisu ja Suomessa happamoittavien päästöjen väheneminen.
VITALI-projekti ei tuota tuotekohtaisia laskentamalleja ympäristövaikutusten arviointiin, vaan pikemminkin ”ajattelun välineitä” sekä arvion suomalaisten ympäristötuotteiden kilpailuasemasta. Osviittaa saadaan siihen, mitä yritysten kannattaa tehdä ja viedä. Tällöin kiittää myös luonto, kun ympäristötuote korvaa vanhan referenssituotteen.
Kun negatiivinen ympäristöjalanjälki pienenee voi erotusta kutsua positiiviseksi ympäristökädenjäljeksi, erityisesti silloin, kun tuotteen avulla voi syntyä absoluuttista irtikytkentää.
Yksin luontokadon hoitamiseen tarvitaan YK:n mukaan vuoteen 2030 mennessä vuosittain liki 540 miljardia dollaria. Tähän on vielä kirimistä. Ilmastorahoituksen vuositaso sen sijaan ylitti 500 miljardin dollarin rajan jo viime vuosikymmenen jälkimmäisellä puoliskolla ja vuonna 2022 ylittyi jo triljoonan dollarin raja.
Rahoitusta kuitenkin on, ja se lisääntyy, Reinikainen uskoo.
– Kehitys on vääjäämätöntä. Suomen vientivetoisena taloutena kannattaa investoida vihreisiin tuotteisiin ja palveluihin. Ympäristöliiketoiminta on parissa vuosikymmenessä tuplaantunut. Euroopan unionissa sektorin työllistäminen on kasvanut 60 prosenttia verrattuna perinteisen talouden kymmeneen prosenttiin.
Kiertotalous on myös turvallisuutta
Kasvun suhde ympäristöön on pohdinnassa myös Sitrassa. Luonto ja talous -projektin perusajatuksena on, että Suomi voi menestyä vain ottamalla ekologisen kestävyyden lähtökohdaksi kaikkeen päätöksentekoon. Tavoitteena ovat konkreettiset työkalut, joilla julkinen sektori ja yritykset voivat sovittaa toimintansa ja tuotteensa luonnon kantokykyyn ja menestyä niin tehdessään.
Kattavien yleistysten kanssa on silti syytä olla varovainen.
– Käsitys, että ympäristötuotteilla ja -palveluilla on aina kilpailuetu, on liian suoraviivainen ja naiivi. Toki vastuullisuus tuo etua jo regulaation kautta varsinkin kehittyneemmissä tuotteissa. Pidemmällä aikavälillä se on licence to operate. Mutta osassa tuotteita kilpaillaan hinnalla. Asiaa on tarkasteltava toimialakohtaisesti, arvoketjujen ja rahoituspohjan kautta, Sitran projektijohtaja Outi Haanperä sanoo.
Hänen mukaansa keskustelu talouskasvun ja ympäristön vastakkaisuudesta tai yhteensovittamisesta on tavallaan hyödytöntä. Kiinnostavampia ovat toimenpiteet ja ratkaisut, joilla voidaan sovittaa yritystoimintaa ja yhteiskunnallista päätöksentekoa kolmeen ekologiseen ulottuvuuteen – ilmastotavoitteisiin, materiaalien käyttöön sekä luontokatoon. Valmista on määrä tulla vuonna 2025.
– Tarkastelussa ovat riippuvuudet ja vaikutukset, riskit ja mahdollisuudet, koko arvoketju. On kyllä ymmärretty, että ympäristöasiat liittyvät liiketoimintaan, tuottavuuteen ja olemassaoloon. Mutta yleensä asiat uivat strategioihin korkeimman johdon kiinnostuksesta. Jos ne ovat vain vastuullisuusihmisten tontilla, muutoksia ei välttämättä tapahdu, Haanperä toteaa.
Yksi haara projektissa on kiertotalous, jonka tarkastelussa Sitralla on pitkä perinne. Uusimman teemaa käsittelevän käsikirjan, ”Circular Solutions for Nature. Handbook for Business”, Sitra julkaisi huhtikuun puolivälissä Brysselissä pidetyn World Circular Economy Forumin yhteydessä.
Muinoin termi miellettiin jätehuolloksi. Nykyajattelussa kiertotalous räjäyttää vallitsevan lineaarisen talousmallin. Siis sen, jossa otetaan luonnonvaroja, valmistetaan jotain, käytetään sitä – ja heitetään pois.
Pisimmälle vietynä kiertotalous merkitsee paradigman muutosta. Keskustelu talouskasvun ja ympäristöarvojen suhteesta siirtyisi historiaan.
Ajatuksena on, että materiaalin ja tavaran arvo säilytetään mahdollisimman pitkään. Tuotteet valmistetaan pitkäikäisiksi, kestäviksi ja korjattaviksi. Tai ainakin sellaisiksi, joiden materiaalit ovat hyödynnettävissä uudelleen. Tulevaisuudessa siintää uutta liiketoimintaa, uudenlaisia työpaikkoja ja terveempää ympäristöä.
Venäjän aloittama sota on tehnyt kiertotaloudesta entistäkin ajankohtaisemman ja tuonut siihen uuden ulottuvuuden.
– Italian ex-pääministerin Enrico Lettan tuoreessa raportissa EU:n sisämarkkinoista on osio kiertotaloudesta – unioni tarvitsisi sen mukaiset sisämarkkinat. On tunnistettu omavaraisuuden ja turvallisuuden linkki. Ajurina ei ole vain ympäristö- vaan myös turvallisuuspolitiikka. Kiertotalous on yksi työkalu kohti strategista autonomiaa, jolla välttää esimerkiksi riippuvuus Kiinasta, Outi Haanperä sanoittaa.
Visioista konkretiaan
EU on osana vihreän kehityksen ohjelmaa (Green Deal) vienyt kiertotalouslainsäädäntöä eteenpäin, mutta vaikutukset näkyvät vasta lähivuosina.
Matka on pitkä, mutta nykäyksiä eteenpäin otetaan.
Vapun alla EU-parlamentti hyväksyi ekosuunnitteluasetuksen ja korjauttamisoikeusdirektiivin. Jälkimmäisen mukaan valmistajan on tarjottava mahdollisuus tuotteen korjaamiseen siedettävällä hinnalla. EU-neuvoston siunauksen jälkeen jäsenmailla on kaksi vuotta aikaa toimeenpanoon.
EU-koneiston putkessa on myös asetus ekosysteemitilinpidosta. YK:n toimesta luodulla standardilla on tarkoitus mitata ekosysteemien tilaa ja laajuutta sekä sitä millaisia ilmaisia ”palveluita” ne tuottavat, kuten mehiläisten pölytystä, metsien viilentävää vaikutusta ja muuta. Tilinpidolla niille annetaan arvo, joka voidaan ottaa talouspolitiikan työkaluksi bkt:n rinnalle.
Asetukset eivät synny tyhjiöstä. Vuoden 2019 Euroopan vihreän kehityksen ohjelman (Green Deal) takana oli tiedeyhteisön havainto ilmastonmuutoksesta ja luontokadon kiihtymisestä. Nuoriso oli kaduilla Greta Thunbergin johdolla.
Ekosysteemitilinpidosta taas voidaan vetää linja taloustieteilijä Partha Dasguptan vuonna 2021 julkaistuun raporttiin ”The Economics of Biodiversity: The Dasgupta Review”. Raportti asettaa luonnon tuotetun pääoman inhimillisen pääoman rinnalle tasavertaiseksi tuotantopanokseksi. Markkinamekanismi ulotetaan luonnonsuojeluun. Ylikulutuksen ehkäisemiseksi luonnon tuottamat palvelut hinnoitellaan.
– Raportti merkitsi paradigman muutosta. Se laajensi luontokysymykset elinkeinoelämän toimijoille, jotka olivat niistä etäämmällä. Mekin teimme vuonna 2022 yrityksille kyselyn luontokadon vaikutuksesta toimintaympäristöön. Valtaosa, 83 prosenttia katsoi merkityksen liiketoiminnalle kasvavan, muistelee Elinkeinoelämän keskusliiton johtava asiantuntija Minna Ojanperä.
Roolissaan pitäytyen EK ohjaa ajatusta ja tekemistä kohti vihreää siirtymää, mutta jättää tarkemmat linjaukset jäsenliitoille ja yrityksille. Riskienhallinnasta on edetty useiden toimialojen ”luontotiekarttoihin”.
Ojanperän mukaan ympäristön huomioiminen ja parantaminen onkin ymmärretty kilpailueduksi. Esimerkiksi rakennusteollisuus mainitsee tiekarttansa tiedotteessa luontolähtöisyyden voivan tarkoittaa ”uutta liiketoimintaa ja edullisempaa rahoitusta”.
Sääntelystä toimenpiteisiin
Mihin suuntaan regulaatio sitten on menossa ja kuinka se heijastuu yrityksiin? Tulevan komission prioriteetit ovat turvallisuudessa ja puolustuksessa. Ympäristöasiat putoavat agendalla kolmanneksi.
EU:n Green Dealin katsotaan myös saavuttaneen jo niin paljon, että vähempikin työ riittää. Samalla ohjelman on koettu olleen liiankin kunnianhimoinen aikatauluissa ja tavoitteissa. Maanviljelijöiden lantakasat ovat höyrynneet useassa pääkaupungissa.
Parlamenttivaaleissa ennustetun oikeiston voiton edellä onkin vedetty ennakoivasti käsijarrua. Ennallistamisasetus juuttui ainakin toistaiseksi lainsäädäntöprosessin kalkkiviivoille usean jäsenmaan pyörtäessä aiemman hyväksyntänsä. Lisäksi yritysvastuudirektiivi vesittyi. Tai parani, näkökulmasta riippuen. Myös yrityksissä on aistittavissa odottavaa tunnelmaa. Investoinneissa on ajolähtö jo korkotasonkin takia.
Juna silti puksuttaa eteenpäin, mutta rauhallisemmin. On toimeenpanon aika. Regulaatiopyrähdyksen jälkeen tarkastellaan tarkemmin ympäristösääntelyn tarkoituksia. Mitä päämäärää regulaation tulisi palvella?
-Yrityksiin kohdistuvan ympäristöregulaation keskeinen tehtävä on vähentää, rajoittaa ja hallita toiminnan vaikutuksia luontoon. Nyt yksityisen sektorin rooli on muuttunut, esimerkiksi investoinneilla puhtaaseen energiaan torjutaan ilmastonmuutosta. Sääntelyn näkökulmankin on muututtava. Se ei voi olla vain rajoittava, vaan myös mahdollistava, Ojanperä toteaa.
Mahdollistaminen tarkoittaa paitsi vihreiden investointien sujuvoittamista, niin myös sääntelykokonaisuuksien ymmärtämistä ja laadukasta vaikutustenarviota. Syksyllä käynnistynyt tutkimushanke, jossa myös EK on mukana, selvittää mitä oikeudellisia esteitä tai hidasteita nykylainsäädäntö aiheuttaa vihreälle siirtymälle ja yrityksille. Hallitusohjelma edistää osaltaan asiaa.
-Vihreän siirtymän investointien sujuvoittamisessa olemme menossa hyvään suuntaan. Isommassa kuvassa on vielä paljon työtä, jotta sääntely saadaan tukemaan talouden ja luonnon yhteispeliä. Tarkastelutaso tulee ulottaa myös Brysseliin. Lainsäädännössä on aina ylisääntelyn riski. Vapaaehtoisuuskin voi olla hyvä keino – kunhan toiminnalle luodaan kehikko ja mittarit, sanoo Ojanperä.
Artikkelia varten on keskusteltu myös Sitran vanhemman neuvonantajan Ilkka Räsäsen kanssa.