FacebookTwitterEmail

vip-vieraat

28.02. 2013

VIP-vieras: Jan Store – Tämä tärkeä EU

Mitä kaikkea Euroopan unionin kauppapolitiikka voi Suomelle antaa? EU-suurlähettiläs Jan Store tekee Brysselissä töitä, jotta Euroopassa saataisiin kasvua talouskriisin jälkeen.
Teksti: Salla Peltonen

– On tärkeää, että Euroopan unionin sisämarkkinat saadaan hiottua loppuun asti. Esimerkiksi palvelukaupassa on valtavasti potentiaalia, mikä voisi synnyttää kasvua ja työpaikkoja, Suomen pysyvä edustaja, EU-suurlähettiläs Jan Store sanoo ja luonnehtii keskeneräisyyttä sisämarkkinapolitiikan suurimmaksi haasteeksi.

– Päätös palvelujen vapauttamisesta on tehty, mutta uuden lainsäädännön toimeenpano on vaillinaista. EU:ssa emme ole vielä täysin ymmärtäneet, mitä kaikkea palvelujen vapaa liikkuvuus voisi Euroopalle antaa.

Olennaista on myös digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttaminen, jotta loistaviin ideoihin pohjautuvat Angry Birdsin kaltaiset tuotteet pääsisivät laajoille markkinoille mahdollisimman nopeasti.

– Eurooppa on tässä suhteessa edelleen liian pirstaloitunut. Käytännössä se tarkoittaa, että markkinoille pyrkivällä yrityksellä täytyisi olla valmius sopia asiasta 27 jäsenmaan kanssa, koska kaikissa on erilainen lainsäädäntö. Esimerkiksi USA:ssa 250 miljoonaa kuluttajaa ovat välittömästi yrityksen ulottuvilla, Store vertaa.

Hän luonnehtii EU:n sisämarkkinoita hyvinvointimme peruspilariksi. Sisämarkkinoiden kautta on saatu jäsenmaiden keskuudessa aikaan tiiviyttä, joka puolestaan vahvistaa vakautta ja rauhaa Euroopassa.

– Meidän täytyy kuitenkin seurata herkeämättä aikaamme ja ratkaista se, miten pysymme mukana kehityksessä, luomme eurooppalaisille yrityksille edellytykset pärjätä kilpailussa ja tuomme uudet keksinnöt ja tuotteet tehokkaasti kuluttajien ulottuville, hän kuvailee jatkuvasti kehittyvien sisämarkkinoiden haasteita.

EU:n yhtenä keskeisenä tavoitteena kauppapolitiikassa on neuvotella unionin ulkopuolisten maiden kanssa monenkeskisesti kaupan vapauttamisesta. Monenkeskiset neuvottelut Maailman kauppajärjestö WTO:n puitteissa – niin sanottu Dohan kierros – ovat jatkuneet kohta 12 vuotta. Hankalan taloustilanteen vuoksi valtiot pyrkivät suojaamaan omia markkinoitaan kilpailulta. Myös näkemyserot esimerkiksi maatalous- ja teollisuustuotteiden markkinoille pääsyn edellytyksistä ovat hidastaneet neuvottelujen etenemistä.

Tässä tilanteessa Euroopan unioni on lähtenyt solmimaan kahdenvälisiä kaupan vapauttamiseen ja tätä kautta talouskasvun luomiseen sekä työllisyyden parantamiseen tähtääviä sopimuksia muun muassa eräiden maailman suurten talousmahtien, Latinalaisen Amerikan maiden, unionin lähivaltioiden ja Pohjois-Afrikan maiden kanssa. Esimerkiksi hyvin tärkeä vapaakauppasopimus Etelä-Korean kanssa tuli voimaan toissa vuonna, ja sopimuksen vaikutukset ovat jo alkaneet näkyä kasvaneena kauppavaihtona.

– Neuvotteluissa on mukana myös poliittisia tavoitteita, ja sitä kautta laajemmat pyrkimykset, Store huomauttaa.

Lissabonin sopimuksen myötä kauppapolitiikan osalta siirryttiin määräenemmistöpäätöksiin.

– Toki edelleen pyritään mahdollisimman suureen yksimielisyyteen. Mitä yhtenäisempi EU on, kun vapaakauppaneuvotteluja koskeva mandaatti hyväksytään, sitä suuremmalla painoarvolla pystymme neuvottelemaan vastapuolen kanssa, Store painottaa.

Jäsenvaltiot tietävät, että määräenemmistöpäätöksissä prosessiin tulee tiettyjä pidikkeitä, eikä omasta kannasta ole hyödyllistä pitää kiinni hinnalla millä hyvänsä.

– Jos ei ole määräenemmistössä, ei pysty vaikuttamaan asioihin loppuun asti, Store huomauttaa.

Lissabonin sopimuksen myötä myös Euroopan parlamentti tuli tiiviimmin mukaan päätöksentekoon. Aiempaa useammista asioista, kuten kauppapolitiikasta, päätetään tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä eli yhteispäätöksin neuvoston ja Euroopan parlamentin kesken.

Storen mukaan tämän pelättiin hidastavan ja monimutkaistavan päätöksentekoa.

– Mikä tahansa uudistus vaikuttaa alussa juuri näin instituutioiden hakiessa yhteistyön muotoja, mutta pitkällä tähtäimellä toiminta tehostuu, 20 vuoden ajan EU-lainsäädäntöprosessiin eri rooleissa tiiviisti osallistunut suurlähettiläs sanoo.

Itse asiassa edistystä on tapahtunut paljon. Valtaosa, reilut 80 prosenttia lainsäädännöstä hyväksytään nykyisin jo neuvoston ja parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä. Ajallisesti tällöin puhutaan parista vuodesta, usein lyhyemmästäkin ajasta. Vielä kymmenen vuotta sitten lain hyväksymiseen saattoi kulua kolmesta neljään vuotta.

– Parlamentin mukanaolo tuo lainsäädäntöprosessiin myös erilaisia näkemyksiä, vaikutteita ja paineita. Kansalaisyhteiskuntaa ja eri eturyhmiä pyritään kuuntelemaan herkällä korvalla. Saattaa olla, että toisinaan yksittäistä vaikuttajakuntaa kuunnellaan liiankin herkästi, Store huomauttaa.

– Parlamentissa taas pohditaan, pystyykö se turvaamaan oman kädenjälkensä näkyvyyden lainsäädännössä.  Jos minulta kysytään, pystyy kyllä, Store sanoo.
Niin ikään elinkeinoelämä pystyy vaikuttamaan lainsäädäntöprosessiin. Uutta lainsäädäntöhanketta valmisteltaessa elinkeinoelämää ja muita sidosryhmiä konsultoidaan hyvinkin seikkaperäisesti ja useassa vaiheessa.

– Myös lobbarit osaavat asiansa. He toimivat proaktiivisesti ja syöttävät edustamiensa tahojen tavoitteita tukevia ideoita masiinaan hyvissä ajoin ja erityisesti uuden komission tai puheenjohtajamaan aloittaessa toimintaansa, Store kuvailee.

Lissabonin sopimus laajensi myös komission roolia EU:n yhteisen kauppapolitiikan toteuttajana. Komissio voi esimerkiksi ehdottaa uutta lainsäädäntöä kauppapolitiikan alalla, käsitellä investointeihin liittyviä kysymyksiä sekä viedä asioita aiempaa tehokkaammin eteenpäin.

Kauppapolitiikan osalta on erityisen tärkeää huomioida valmisteilla olevien EU:n sisäisten päätösten vaikutus taloudellisiin suhteisiin ulkovaltojen kanssa, jotteivät sisäiset säädökset rajoita kansainvälistä kauppaamme.

– Emme elä vakuumissa. EU:n sisällä olemme esimerkiksi säätäneet lentokoneiden päästöistä tavalla, joka on aiheuttanut päänvaivaa vapaakauppaneuvotteluissa, Store tarkentaa.

Hänen mukaansa EU:n jäsenvaltiot, mukaan lukien tuoreimmat 12, ovat käytännössä jakautuneet kauppapolitiikkaa koskevissa asioissa kahteen leiriin. Toinen ryhmä, johon Suomikin kuuluu, haluaa mahdollisimman avoimet ja vapaat suhteet ulkomaailmaan. Toinen puoli haluaa herkemmin suojata omia intressejään ja välttää rajojen avaamisen mukanaan tuomaa kilpailun kiristymistä kotimarkkinoilla. Linjanveto ja neuvottelutavoitteista sopiminen on jatkuvaa dialogia näiden kahden ryhmän välillä.

– Suomessa uskomme avoimuuteen ja siihen, että pärjäämme kansainvälisessä kilpailussa. Se edellyttää, että taloutemme on kunnossa, pidämme kiinni kilpailukyvystämme, ja panostamme tutkimukseen ja kehitykseen, Store painottaa.

Jan Store

  • s. 1948
  • Toiminut Suomen pysyvänä edustajana ja EU-edustuston päällikkönä Brysselissä vuodesta 2008.
  • Aikaisemmin työskennellyt neljä vuotta Suomen Varsovan-suurlähettiläänä ja ulkoministeriön Eurooppa-osaston päällikkönä.
  • Mittavan uran Eurooppa-asioiden parissa tehnyt Store toimi Brysselin edustuston kakkosvirkamiehenä Suomen EU-jäsenneuvottelujen ajan ja jatkoi vuoteen 2000 asti pysyvän edustajan sijaisena.
  • Vapaa-ajalla kuuntelee klassista musiikkia ja lukee. – Urani tässä vaiheessa uskallan myös tunnustaa pelaavani golfia viikonloppuisin ja lomilla. Tosin kierroksen jälkeen rankaisen itseäni usein kovalla työllä, Store hymyilee.

Pitkien päivien ammattilainen

Suomen EU-edustuston ykkösmiehenä Jan Store toimii pysyvien edustajien komitean Coreper 2:n (Comité des Représentants Permanents) jäsenenä. Coreper 2 vastaa muun muassa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, ulkomaankauppaan, talouteen sekä oikeus- ja sisäasioihin liittyvien päätösten valmistelusta ennen ministerineuvoston käsittelyä.

– Suurin osa työajastani kuluu kokouksissa. Coreper kokoontuu pari kertaa viikossa, jolloin päivät venyvät helposti aamuvarhaisesta iltamyöhään. Ministerineuvoston kokouksissa avustan tai tarvittaessa sijaistan ministeriä. Lisäksi osallistun Eurooppa-neuvoston kokouksiin. Loput ajasta kuluu asioiden valmisteluun ja oman sadan hengen edustustomme pitämiseen trimmissä, Store kuvailee työtään.

Myös vieraiden isännöinti kuuluu olennaisena osana edustuston arkeen.

– Neljän ja puolen vuoden aikana pääministeri on vieraillut Brysselissä 35 kertaa. Kun jätän loppuraporttini, aion kertoa, että pääministerin osalta vierailutavoitteet täyttyivät täysin, Store sanoo ja muistelee lahjoittaneensa Matti Vanhaselle hänen viimeisellä pääministerivierailullaan Brysseliä esittelevän kuvakirjan.

– Mielestäni kaupungissa yhtenään vierailleella henkilöllä on oikeus tietää, missä kaupungissa hän on käynyt. Auton ikkunasta lentokentältä kokouspaikalle nähty Bryssel jää kovin vieraaksi.