Etelä-Afrikasta vihreä valtio
Etelä-Afrikan tasavalta on Maailmanpankin mukaan keskituloinen, vasta teollistunut ja kehittyvä markkina-alue. Maalla on valtavat luonnonvarat, kehittynyt lainsäädäntö, oikeus- ja pankkijärjestelmä sekä hyvä liikenne- että kommunikaatioverkosto. Maan pörssi kuuluu maailman 20 suurimman joukkoon.
Etelä-Afrikalla on vapaakauppasopimus EU:n kanssa ja lähes kaikki teknologiavienti on tullitonta. Liiketoimintakulttuuri on hyvin samanlainen kuin Euroopassa. Alueeltaan Saksaa noin kolme kertaa suuremmassa maassa on yli 50 miljoonaa asukasta, monimuotoinen kulttuuri ja virallisia kieliäkin 11. Tosin englannin kielellä tulee hyvin toimeen liike-elämässä.
Etelä-Afrikan talouskasvu on ollut viime vuosina vaatimatonta 1,5 prosentin luokkaa. Taustalla ovat kansainvälinen lama, sisäiset poliittiset syyt ja maata vaivannut sähköpula, joka johtuu voimalaitoskapasiteetin loppumisesta. Sähköpulan seurauksena sähköjä on katkottu ajoittain ja teollisuus on sitoutunut vähentämään omaan kulutustaan. Monia investointeja ei ole tämän vuoksi toteutettu.
Maa on kärsinyt kuivuudesta viimeisen kolmen vuoden aikana. Richards Bayn kaupungissa muun muassa Mondin sellu- ja paperitehdasta odottaa syksyllä pitkä seisokki veden puutteen vuoksi. Tehdas on vähentänyt veden kulutustaan puoleen aikaisemmasta, mutta se ei riitä estämään seisokkia.
Teollisuus on alkanut rakentaa omia voimalaitoksia toimintansa turvaamiseksi muun muassa jäte-energiaa hyödyntämällä. Uusiutuva energia on yleistynyt valtavasti viimeisten viiden vuoden aikana. Lähes kaikki uudet toimistorakennukset, kauppakeskukset ja teollisuuslaitokset ovat veden ja energian suhteen lähes omavaraisia. Näiden ”vihreiden rakennusten” lisäkustannukseksi arvioidaan 1–5 % tavalliseen verrattuna.
Vihreä talous on merkittävä uuden liiketoiminnan ja teollisuuden kehittäjä. Etelä-Afrikka on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä 34 % vuoteen 2020 mennessä ja 42 % vuoteen 2025 mennessä. Uusiutuvan energian ohjelmalla pyritään saamaan yksityiset yritykset tuottamaan vuoteen 2030 mennessä 8 400 MW aurinkosähköä ja 8 400 MW tuulivoimaa. Hankkeet ovat käynnistyneet hyvin ja tavoitteissa ollaan edellä. Lisäksi suunnitelmissa on rakentaa 9 600 MW lisää ydinvoimaa.
Vesipula on johtamassa muun muassa meriveden suolanpoistolaitosten rakentamiseen voimaloiden yhteyteen ja jäteveden kierrätykseen. Sekä yksityiset taloudet että yritykset ovat alkaneet kerätä sadevettä säiliöihin ja ovat siten lähes omavaraisia veden suhteen. Erilaisia uusia teknologioita kuten ilmankosteudesta vettä tuottavia laitteistoja on myös tullut markkinoille.
Suomalaisilla energia- ja vesialan yrityksillä olisi Etelä-Afrikassa paljon töitä tarjolla. Suomalaiset tuotteet ja yritykset ovat maassa arvostettuja, ja eteläafrikkalaisten kanssa on helppo toimia. Suomalaiset yritykset ovat kuitenkin isoissa hankkeissa usein liian pieniä toimijoita. Niiden kannattaisi tehdä enemmän yhteistyötä ja liittoutua huolella valitun paikallisen toimijan kanssa. Myös rahoituksen järjestäminen on tärkeä asia.
Vesilaitosten laitteista lähes kaikki on tuontia, ja erityisesti Alankomaat, Ruotsi ja Norja ovat eurooppalaisista kilpailijoista olleet aktiivisia. He ovat esillä WISA:n (Water Institute of South Africa) ja AUW:n (African Utility Week) kaltaisissa konferensseissa ja messuilla. Suomalaisten olisi myös hyvä olla näissä paikalla.
Jouni Dahllund
kunniakonsuli
Durban, Etelä-Afrikka