FacebookTwitterEmail

markkinat

03.04. 2019

Maailmanpolitiikan ristiaallokossa

Tärkeää ei ole vain se, mistä kansainvälisesti saadaan sovittua. Oleellista on myös, mistä ei voida sopia.
Teksti: Sami Laakso
Kuva: Jari Härkönen

Ulkoministeriön palveluista vastaava alivaltiosihteeri Pekka Puustinen on vuoden vaihteessa palannut Suomeen. Hän katsoo hymyillen taaksepäin vuonna 2016 alkaneeseen jaksoon, jolloin hän toimi Pariisissa Suomen OECD- ja Unesco-suurlähettiläänä.
– Ammatillisesti se oli unelmatyö. Harva pääsee työhön, jossa voi seurata ehkä maailman merkittävintä talouspolitiikan tutkimus- ja suosituslaitosta, osallistua sen työhön ja ammentaa kaikkea sitä tietoa, mitä järjestö tuottaa, Puustinen kertoo.
Hän kuvailee, kuinka OECD:llä on käsi kehityksen pulssilla. Järjestö on hyvä ennakoimaan kansainvälisen talouden muutoksia ja analysoimaan niitä. Merkittävä lisäarvo tulee siitä, että järjestöä voi kutsua eräänlaiseksi hallitusten neuvonantajaksi.

OECD tarkastelee kattavasti samoja asioita, jotka ovat kansallisten hallitusten pöydillä. Kova ydin on talouspolitiikka, mutta järjestö on laajentanut toimintaansa lähes kaikkiin yhteiskunnan sektoreihin, ainoastaan puolustus- ja kulttuuriasiat jätetään sivuun.
– Jokainen maa kohtaa samanlaisia ongelmia kuten vaikkapa työn murroksen. Haaste on se, että OECD on parhaimmillaan ongelman kuvauksessa, mutta analyysi ei aina välttämättä suodatu selkeiksi suosituksiksi. Hallitukset haluaisivat syvällisempiä neuvoja, Puustinen pohtii.

Suunta kadoksissa

Viime vuosien OECD:n yhdeksi suureksi saavutukseksi Puustinen nostaa veronkiertoa estävän työn, kun tiedonvaihtoa on avattu verottajalle sekä eri maiden pankkisektorien välillä. Mukaan on saatu yli sata maata, joukossa myös sellaisia, jotka on mielletty veroparatiiseiksi.
– Vertaispaine pakotti ne ruotuun. Tähän asti tämä on ollut menestys. Jatko riippuu siitä, kuinka maat toimeenpanevat muutokset. On laskettu, että tämä on tuonut lisää verotuloja eri maille jopa 80 miljardin dollarin edestä, Puustinen summaa.

Myönteisistä saavutuksista huolimatta vastatuultakin on ollut. Puustinen pääsi todistamaan, kuinka OECD:n suurimman jäsenmaksujen maksajan kurssi kääntyi vallan vaihduttua maassa.
– Yhdysvallat on muuttanut linjaansa monessa perustavaa laatua olevassa asiassa. Nyt maalla on sellaisia linjauksia, joita millään aiemmalla USA:n hallinnolla ei ole ollut.

Yksittäisen maan suunnanmuutoksella on iso vaikutus, koska OECD:n päätöksenteko pohjautuu jäsenten konsensusnäkemykseen. Enää sellaista ei ole ollut.
– Erilaiset näkemykset liittyvät vahvasti kansainväliseen kauppapolitiikkaan, investointeihin ja ilmastopolitiikkaan. Viimeisissä ministerikokouksissa ei ole enää pystytty sopimaan kommunikeoista.

Kommunikean muotoilu tuo mieleen tunkkaiset muistikuvat YYA-aikojen urhokkaista taisteluista sanamuotojen viilailuissa, joilla Suomi saatiin hivutettua hieman etäämmälle Neuvostoliitosta. Mitä merkitystä tämän päivän sanamuotojen viilailusta oikeasti on?
Puustinen ymmärtää, että aihe herättää kysymyksiä ja myöntää, että kommunikeat näyttävät helposti sanahelinältä. Silti niillä on arvonsa. Se ilmenee etenkin silloin, kun yhteistä lausumaa ei saada aikaiseksi.
– OECD ei ole enää pystynyt sopimaan seuraavan vuoden toiminnan painopistealueista. Siitä mistä ei päästä sopimaan, tarkoittaa että niissä asioissa maiden erimielisyydet ovat suuria, Puustinen sanoo ja muistuttaa, että samansuuntaista kehitystä on ollut myös G7:ssä ja APEC:ssa.
Yhteisen näkemyksen puute vaikuttaa myös OECD:n ulostuloihin, kun moniin asioihin ei ole voitu ottaa kantaa. Eli jokaisella maalla on veto-oikeus?
– Periaatteessa näin. Isossa kuvassa on niin, että jos yksi maa on eri mieltä, asiat eivät tapahdu.

– Suomen pitää mennä maailmalle. Me olemme aina kiinnostuneempia maailmasta kuin maailma on meistä.

Tärkeät asiat agendalle

Maat haluavat saada jäsenmaksulleen vastinetta. Mikä sitten Suomen kannalta on tarpeellista ja hyödyllistä? Puustisen mukaan OECD tekee kokonaisuudessaan paljon hyvää, mutta viime vuosina pinnalle nousseista aiheista Suomen näkökulmasta keskeisiä ovat olleet esimerkiksi kiertotalous, tekoäly ja musta hiili.
– Mustan hiilen esiin nosto on yksi meidän ulkopoliittisista tavoitteista. Siitä ei oltu järjestössä kovin kiinnostuneita, mutta tästä eteenpäin OECD tutkii, minkälaisia taloudellisia vaikutuksia mustalla hiilellä on.

Isojen teemojen tarkastelun lisäksi OECD-suurlähet­tilään työ on myös paljon arkisempaa järjestön hallinnon kehittämistä. Suomi yhdessä muiden jäsenmaiden kanssa valvovat niin
OECD:ssä kuin muissakin kansainvälisissä järjestöissä, että toiminnassa noudatetaan hyvää hallintotapaa ja että organisaation tehtävissä eri maiden edustus on tasapainossa.
– Jäsenmaat maksavat järjestön toiminnan ja me myös haluamme, että hallinto on kunnossa ja toiminta mahdollisimman läpinäkyvää.
Mielenkiintoisena tehtävänä Puustinen piti yhteistyön rakentamista suomalaisten toimijoiden ja OECD:n välille.
– Kiinnostusta Suomessa oli valtavasti, ja asian edistämiseksi tehtiin myös lukuisia maakuntamatkoja, joiden tuloksena alueiden toimijat kiinnostuivat lisää OECD:n tarjoamista mahdollisuuksista.

Syy kiinnostukseen on Puustisen mielestä selvä.
– OECD:n agenda on niin relevantti. Siellä pohditaan juuri samoja aiheita kuin täällä Suomessakin. Aiheet, kuten verotus, terveys, koulutus, ympäristö ja kotouttaminen ovat myös hyvin lähellä ihmisten jokapäiväisessä elämässä.
Puustinen uskoo, että pienet maat hyötyvät OECD:stä enemmän kuin suuret maat jo pelkästään siitä syystä, että järjestön tutkimusresurssit ovat aivan toista luokkaa kuin mailla itsellään.

Takaisin Helsinkiin

Pariisista Pekka Puustinen palasi tämän vuoden alussa Helsinkiin, suurlähettilään tehtävä vaihtui alivaltiosihteerin pestiksi. Työhuone sijaitsee Etelä-Esplanadilla Urho Kekkosen pääministeri­aikaisen asunnon vieressä.

Puustisen tontille kuuluvien asioiden lista on pitkä: henkilöstöasiat, viestintä, kiinteistöt, infra, protokolla, kansalais- ja oikeuspalvelut.
– Tämä on ollut äärimmäisen kiinnostavaa, suorastaan energisoivaa, vaikka asiat saattavat olla aika vaikeitakin.

Suuri haaste tulee budjetista. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on säästösyistä jouduttu lopettamaan yli kymmenen edustustoa. Tilannetta ei merkittävästi helpota se, että aivan viime vuosien aikana edustustoja on myös avattu.
– Suomen pitää mennä maailmalle. Me olemme aina kiinnostuneempia maailmasta kuin maailma on meistä. Meidän pitää pystyä palvelemaan suomalaisia yrityksiä, elinkeinoelämää ja Suomen kansalaisia. Kysyntää ulkoministeriön palveluille on yhä enemmän.

Puustinen nostaa itse omaan tehtäväkenttäänsä kuuluvista asioista esiin myös henkilöstöpuolelle kuuluvat ikävät asiat. Ulkoministeriö on ollut esillä työntekijöiden kokemasta epäasiallisesta käytöksestä, työpaikkakiusaamisesta ja myös seksuaalisesta häirinnästä.
– Näitä tapauksia ei saisi olla yhtään. Puutumme tapauksiin, mutta parantamista meillä on siinä, että kun aloitamme jossakin tällaisessa tapauksessa prosessin, meidän on myös päätettävä linjauksista ja toimittava määrätietoisesti sen mukaisesti. Ihmiset eivät saa jäädä epätietoisiksi siitä, tehdäänkö heidän asialleen mitään.

Kuka?
Pekka Puustinen

Työtehtävä
Ulkoministeriön palveluista vastaava alivaltiosihteeri

Miten irti töistä
Perhe on parasta. On ihanaa olla ulkomaan­vuosien jälkeen nyt yhdessä Suomessa ja viettää enemmän aikaa keskenämme.

Perhe
Vaimo ja 15-vuotias tytär

Lemmikki
3-vuotias Jesper, joka on rodultaan Kleinspitz. Kuskasin Jesperiä kolme vuotta ympäri Eurooppaa. Se mahtuu hyvin kassiin ja on helppo matkakumppani.

Harrastukset
Olen kaikkiruokainen harrastuksissani, minulla ei ole yhtä ainoaa. Luen mielelläni, pimputtelen pianoa ja soittelen kitaraa. Säännöllinen liikunta on tässä iässä välttämätöntä jaksamisen kannalta. Käyn myös säännöllisesti avannossa.

Suosikkikaupunki työuralta
Berliini, jossa minulla oli ensimmäinen UM-posti. Kaupungissa parasta on sen tietty karkeus. Siellä on näkyvissä monta yhteiskuntajärjestelmää ja Euroopan historia on siellä vahvasti läsnä.

Käsikäyttöistä kampanjointia

”Vuoden 2017 Unescon hallintoneuvoston kampanjasta tuli elämää suurempi harjoitus, kun emme olleet paria vuotta aikaisemmin päässeet YK:n turvallisuusneuvostoon. Suomi halusi paikoista yhden ja kävimme asiasta yhteispohjoismaista kampanjaa.

Sen aikana tapasin 140 eri maan lähettilästä ja jokaiselta oli tarve saada ääni. Kun aasialaisia piti hurmata, kehitin itselleni esityksen. Ajattelin, että se on tosi naiivi, mutta käytin sitä silti hyvin monta kertaa – vaikka jotkut toiminnalleni vähän hymähtivätkin.

Sen mukaisesti tapaamisissa osoitin aina kättäni ja sanoin, että Pohjoismaat ovat kuin käden viisi sormea. Kaikki ovat erilaisia ja jokaisella on tehtävänsä, eikä ilman niitä pärjää. Yhdessä olemme vahvempia sanoin laittaessani käden nyrkkiin ja lopuksi ojensin yhteistyön vahvaa kättä. Esitys upposi erityisesti aasialaisten filosofiaan. Ja kyllä me sillä esityksellä ääniä saatiinkin, Suomi valittiin hallintoneuvostoon korkeimmalla äänimäärällä.”