Maailmankaupalle on ennustettu myrskyisiä aikoja siitä lähtien, kun vapaakauppaa vastustava Donald Trump valittiin Yhdysvaltojen presidentiksi vuonna 2016. Tänä keväänä Yhdysvallat on alkanut ampua kovilla määräämällä uusia tulleja teräs- ja alumiinituotteille. Vain Euroopan unioni ja kourallinen muita maita sai määräaikaisen vapautuksen tariffeista.
Iskun kohde oli ennen kaikkea Kiina, joka vastasi nostamalla tariffeja muun muassa amerikkalaiselle porsaanlihalle. Nokitteluun löydettiin ratkaisu neuvottelemalla, mutta onnistutaanko tässä kaikkien kauppakumppaneiden kanssa?
Vähintäänkin Yhdysvallat näyttää hylänneen johtavan roolinsa vapaan maailmankaupan edistäjänä. Mitä se tarkoittaa Euroopan unionin ja globaalin vapaakaupan kannalta?
– Trumpin hallinto ei ole samalla tavalla sitoutunut vapaakauppaan kuin edeltäjänsä, kuittaa Washington DC:ssä National Foreign Trade Council (NFTC) -ajatushautomia johtava Rufus Yerxa puhelimessa. Hän on myös Maailman kauppajärjestö WTO:n entinen varajohtaja.
Vapaakaupan sijaan Trumpin hallinnon kauppapolitiikka keskittyy talousnationalismiin, teollisuuden palauttamiseen suojatullien avulla ja kauppataseen alijäämien poistamiseen, Yerxa toteaa. Monenkeskisten kauppasopimusten ja globaaliin järjestelmään sitoutumisen sijaan Yhdysvallat keskittyy neuvottelemaan kahdenvälisiä sopimuksia, eikä se epäröi käyttää kovia keinoja.
Presidentin henkilökohtainen näkemys asiassa on harvinaisen selvä, Yerxa sanoo.
– Muissa asioissa hän on alttiimpi muuttamaan kantaansa vallitsevan mielipiteen mukaan, mutta vapaakaupan ja WTO:n suhteen hän on ollut vastustavalla linjalla jo 1980-luvulta lähtien, Yerxa sanoo.
Kiinaa vastaan Trumpilla on syvän kauppataseen alijäämän lisäksi aitojakin valituksen aiheita, teräksen polkumyynnistä tekijänoikeuksien rikkomuksiin. Yhdysvallat tarvitsisi todennäköisesti EU:n tuekseen toimiessaan Kiinaa vastaan, mutta Yerxan mukaan teräs- ja alumiinitulleillaan se on onnistunut suututtamaan monet kauppakumppaninsa.
Yerxa uskoo, että pitkällä tähtäimellä Yhdysvallat onnistuu nykyisellä politiikallaan vain eristämään itsensä.
– Emme onnistu muuttamaan Kiinan politiikkaa, mutta samaan aikaan muu maailma jatkaa kauppasopimusten tekemistä ilman Yhdysvaltoja. Uskon, että kun jonain päivänä tarkastellaan nykypolitiikan seurauksia, ne ovat Yhdysvaltojen viennin ja kilpailukyvyn kannalta hyvin negatiivisia.
EU varpaillaan
Yhdysvallat on pakottanut myös EU:n reagoimaan. Muun muassa Saksa saanut osansa Trumpin hallinnon haukuista — Saksan kauppatase Yhdysvaltojen kanssa oli viime vuonna noin 50 miljardia euroa ylijäämäinen.
EU on vakuuttanut seisovansa avoimen ja vapaan kauppajärjestelmän takana ja neuvottelee aktiivisesti uusia kauppasopimuksia, viimeisimpinä onnistuneet sopimukset Kanadan ja Japanin kanssa. Mutta Yhdysvallat on EU:n kiistatta tärkein kauppakumppani ja läntisiä arvoja puolustava liittolainen WTO:ssa.
EU:n ja Yhdysvaltojen väliset kauppavirrat vastaavat lähes kolmannesta koko maailmankaupasta. Suomelle Yhdysvallat on Saksan ja Ruotsin ohella tärkeimpiä kauppakumppaneita. Suomesta vietiin Tullin tilastojen mukaan Yhdysvaltoihin vuonna 2017 tavaroita ja palveluita 7,4 miljardin euron edestä, mikä vastaa yhdeksää prosenttia kokonaisviennistä.
– EU on syystäkin huolissaan, että Yhdysvallat horjuttaa sodanjälkeistä rauhanomaista järjestystä. Mitkään kaksi aluetta maailmassa eivät ole taloudeltaan yhtä tiiviisti kytköksissä kuin EU ja Yhdysvallat, sanoo AmCham Finland -bisnesverkoston toimitusjohtaja Alexandra Pasternak-Jackson.
EU:n ja Yhdysvaltojen täyttä kauppasotaa lievempi vaihtoehto olisi kytevä talouskiista, jossa molemmat maksavat samalla mitalla takaisin, Pasternak-Jackson sanoo.
– Esteet kaupan vapauttamiselle olisivat suuria, kiistat voisivat kärjistyä WTO:ssa ja yritykset pelkäisivät kansainvälisten arvoketjujen häiriintyvän. Se ei johtaisi mihinkään.
Hieman toiveikkaammassa skenaariossa EU ja Yhdysvallat voisivat keskittyä asioihin, joista niillä on jo yhteisymmärrys TTIP-neuvottelujen pohjalta ja rakentaa sopua niiden varaan. Tällainen ”rusinat pullasta” -taktiikka voisi lieventää vastakkainasettelua. Optimistisin vaihtoehto olisi paluu TTIP-neuvotteluihin. Trump kohautti huhtikuussa mainitsemalla sivumennen mahdollisuuden liittyä Tyynenmeren alueen TPP-vapaakauppasopimukseen, josta hän vetäytyi ensi töikseen presidenttinä. Kenties jonkinlaiselle versiolle transatlanttisesta kauppasopimuksesta voisi avautua uusi tilaisuus, Pasternak-Jackson arvailee.
Vaikka suhteet Atlantin yli pysyisivät hyvinä, Kiinan ja Yhdysvaltojen ajautuminen kauppasotaan vaikuttaisi koko maailmantalouteen. Jotkut maat saattaisivat hyötyä, kun riitapukarit etsivät uusia tuottajia ja markkinoita toistensa tuotteille, mutta kokonaisuutena kauppa ja talous todennäköisesti kärsisivät.
Suurin vaikutus olisi psykologinen: pelkkä epävarmuus markkinoilla voisi syöstä globaalin talouden uuteen taantumaan. Suorat vaikutukset tuntuisivat Euroopassa ylikansallisten arvonlisäketjujen kautta, selittää Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etlan) tutkimuspäällikkö Katariina Nilsson Hakkala.
– Epävarmuus tulee joka tapauksessa jatkumaan vielä pitkään, nopeaa ratkaisua ei ole, Nilsson Hakkala sanoo.
Terästullien suurin vaikutus olisi epäsuora
Yhdysvallat pitää Eurooppaa, Kanadaa ja Meksikoa jännityksessä. Kun se maaliskuussa 2018 ilmoitti 25 prosentin tullista teräkselle ja kymmenen prosentin tullista alumiinille, nämä kolme maata ja aluetta saivat määräajaksi vapautuksen uusista tulleista. Ensimmäinen määräaika kului umpeen jo toukokuun vaihteessa, mutta vapautusta jatkettiin edelleen. Tämän lehden mennessä painoon Yhdysvaltojen terästullien kohtalosta ei ole selvyyttä. Toinen määräaika raukesi toukokuun lopulla.
Mahdollisten teräs- ja alumiinitullien vaikutusta EU:n ja Suomen taloudelle on jo ennakkoon arvioitu.
– Suomen teräsvienti Yhdysvaltoihin ei ole kovin merkittävää. Tullien vaikutus voisi olla suuri yksittäisille yrityksille, mutta kokonaisuutena vaikutus ei ole suuri, sanoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) tutkimuspäällikkö Katariina Nilsson Hakkala. Etla laatii raporttia Yhdysvaltojen asettamien uusien tullien mahdollisista seurauksista.
Teräksen ja alumiinin osuus Suomen bruttoviennistä Yhdysvaltoihin on vain noin 1,8 prosenttia eli noin 73 miljoonaa euroa. Koko Suomen tavaraviennistä ne muodostavat 3,2 prosenttia. Tullien suorat vaikutukset ovat pieniä, mutta epäsuorat seuraukset voivat olla sitäkin merkittävämpi.
– Tärkein on psykologinen vaikutus. Tällainen neuvottelutaktiikka tuo jatkuvaa epävarmuutta, Nilsson Hakkala sanoo.
Yhdysvaltojen uhkailu ja kiristys näkyy jo nyt tuoneen epävarmuutta transatlanttisiin kauppasuhteisiin: Saksan vienti on alkanu heikentyä. Vaikka on mahdoton osoittaa sen johtuvan Trumpin kauppapolitiikan epävarmuustekijöistä, niistä ei ainakaan ole apua, Nilsson Hakkala huomauttaa.
Yhdysvallat voi kiistan pitkittyessä ottaa käyttöön Suomen kannalta tehokkaampiakin tulliaseita. Autoihin kohdistuvilla tulleilla voisi olla merkitystä Suomen nousevalle kokoonpanoteollisuudelle, Nilsson Hakkala sanoo.
– Täytyy kuitenkin muistaa, että autoviennistä aika pieni osa on suomalaista arvonlisää. Osat tulevat muualta. EU:sta Yhdysvaltoihin suuntautuvan autoviennin bruttoarvosta Suomen osuus on 2,7 prosenttia.
Pelkästään bruttoviennin arvonlisää tarkastellessa Yhdysvallat on Suomen tärkein kauppakumppani ja tärkein vientituote ovat palvelut. Niihin voidaan kohdistaa erilaisia kaupan esteitä kuin tavaroihin.
– Ei-tariffipohjaiset kaupan esteet ovat hankalampia päästä käsiksi, ja voisin kuvitella, että niitä olisi myös vaikeampi riitauttaa WTO:ssa, Nilsson Hakkala sanoo.