Regulaatiotsunami jarruttaa kansainvälistä kauppaa ja johtaa hyvinvointitappioihin EU:ssa
EU:n massiivinen sääntelyviidakko monimutkaistaa yritysten toimintaympäristöä ja vaikuttaa unionin houkuttelevuuteen markkinana ja kauppakumppanina.
Eurooppa on jäämässä teknologiakehityksessä jälkeen muusta maailmasta. Näin kylmän näkemyksen esitti toimitusjohtaja Pekka Lundmark verkkolaitevalmistaja Nokian tulosjulkaisun yhteydessä heinäkuussa.
Hänen mukaansa digitaalista infraa pitäisi kehittää nykyistä nopeammin, siksi EU:ssa teknologia-alojen sääntelyä pitäisi ehdottomasti sujuvoittaa uudella komissiokaudella.
– Verrattuna muuhun maailmaan Euroopan sääntely ei millään tavalla tue tai kannusta teknologiayrityksiä toimimaan Euroopassa, mikä osaltaan johtaa siihen, että teknologiayhtiöiden arvostukset esimerkiksi Yhdysvalloissa ovat korkeammalla tasolla. Nyt on viimeinen hetki kääntää tämä kehitys, kun uuden komission ohjelma aloittaa, Lundmark painottaa.
Samansuuntaisia näkemyksiä on esittänyt myös talousnobelisti Bengt Holmström. Hänen mukaansa EU keskittyy siihen minkä se parhaiten osaa eli sääntelyyn.
Holmström luonnehtii, että EU on kova luomaan regulaatiota datataloudessa, mutta sen ymmärrys on vajavainen talouden kasvun kannalta oleellisista digitaalisista työkaluista, jotka tuottavat tietoa tekoälyn hyödynnettäväksi.
Datan tehokkaan hyödyntämisen sijaan ensisijaista EU:n regulaatiossa on kuluttajien yksityisyyden suoja. Holmströmin mukaan yksi ilmentymä tästä on se, että dataa hyödyntämään kykenevä Tesla on yksinään tuplasti niin arvokas kuin kaikki eurooppalaiset autonvalmistajat yhteensä. (Paneelikeskustelu(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun), YouTube, kohta 31.00).
Lähes 30 vuoden ajan EU-regulaatiota tutkinut Heidi Lund jakaa Lundmarkin ja Holmströmin esiin tuoman huolen.
Heidi Lund työskentelee vanhempana asiantuntijana Ruotsin ulkoministeriön alaisessa Kommerskollegiumissa
(National Board of Trade Sweden).
– EU:ssa olisi jo kauan sitten pitänyt herätä siihen, että nykyinen sääntelyjärjestelmä on joustamaton verrattuna yksittäisiin maihin EU:n ulkopuolella. Niillä on suurempi mahdollisuus itsenäisesti kehittää regulaatiota tarpeidensa mukaan. Kun EU on valmistellut ison sääntelypaketin, unioni ja sen jäsenmaat ovat siinä kiinni. Sen jälkeen sääntelypalikoita on hyvin vaikea siirrellä, vaikka toimintaympäristö muuttuisi. Tästä johtuen EU:lla on tällä hetkellä suuria haasteita kansainvälisen kaupan näkökulmasta.
Lund muistuttaa, että EU:n nykyiselle sääntelyjärjestelmälle luotiin pohja 1980-90 luvulla tukemaan sisämarkkinoita, tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja myös integraatiota EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. Silloin sääntelyjärjestelmän ei tarvinnut huomioida esimerkiksi digiriskejä ja toimintavarmuutta.
Regulaatioiden sekava vyyhti
Heidi Lund työskentelee vanhempana asiantuntijana Ruotsin ulkoministeriön alaisessa Kommerskollegiumissa (National Board of Trade Sweden), joka on erikoistunut ulkomaankauppaan ja kauppapolitiikkaan.
Tänä vuonna Kommerskollegium on julkaissut analyysin(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) EU:n regulaation kumulatiivisista vaikutuksista kauppaan, investointeihin ja kauppasopimuksiin EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. Tutkimuksessa keskityttiin erityisesti regulaatioon, joka koskettaa digitalisaatiota, kestävää kehitystä ja kriisinkestävyyttä.
Raportin mukaan EU:n uusi regulaatio on osittain kauppaa rajoittavaa. Analyysissä ei kyseenalaisteta sitä, että EU:ssa painotetaan esimerkiksi kestävää kehitystä ja ympäristönäkökohtia ja huomioidaan kyberuhka ja tekoälyyn liittyvät riskit. Sen sijaan raportissa painotetaan regulaatioiden yhteisvaikutusta EU:n ulkopuoliseen kauppaan, joka on tähän asti jäänyt lähes huomioitta.
Lundin mukaan unionin nykyisellä tavalla luoda massiivisesti uutta regulaatiota on merkittäviä haitallisia seurannaisvaikutuksia, kun kokonaisuus tulee yhä monitahoisemmaksi ja vaikeammin hahmotettavaksi. Lundista on perusteltua puhua sääntelytsunamista.
Uhkana on, että EU:sta tulee vähemmän houkutteleva markkina yrityksille ja kauppakumppani muille maille.
– Ensimmäisen kerran urallani on viime vuosina ollut vaikea ymmärtää miten eri vaatimuksia pitäisi tulkita ja soveltaa toisiinsa nähden, Lund kuvailee.
– On erittäin tärkeä analysoida miten nykyinen tilanne heijastuu EU:n kauppaan kolmansien maiden kanssa. Yritysten palautteen mukaan EU:n eri vaatimuksia on erittäin vaikea tulkita. Edes terminologia eri säädösten välillä ei ole yhdenmukaista, ja vaatimukset saattavat olla ristiriidassa toistensa kanssa. Nyt pitäisi miettiä mikä on näiden regulaatioiden yhteisvaikutus kauppaan.
Monimutkainen sääntelytodellisuus voi johtaa hyvinvointitappioihin koko EU:ssa. Säädösten täytäntöönpano edellyttää mittavaa hallintokoneistoa sekä EU:ssa että jäsenmaissa.
Yrityksille aiheutuu kustannuksia. Suuryrityksillä voi olla resursseja selvittää asioita, mutta erityisesti pk-yritykset tarvitsevat ohjeistusta pykäläviidakossa navigoimiseen. Lundin mukaan olisi tärkeää taata, että sääntelyjen soveltamiseen ja valvomiseen on tarvittavat resurssit ja työkalut, muuten yritysten tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n sisämarkkinoilla voivat olla historiaa.
Uhkana on myös, että EU:sta tulee vähemmän houkutteleva markkina yrityksille ja kauppakumppani muille maille.
– Jos EU:ssa säätely on huomattavasti ankarampaa ja epäselvempää kuin muualla, silloin on hyvä tiedostaa, mitä vaikutusta sillä on kauppaan. Nykyinen kehitys pitäisi ottaa paremmin huomioon EU:n kauppaneuvotteluissa, ja on hyvä huomioida myös seuraukset EU:n kauppasuhteisiin laajemmin.
Lund sanoo, että hyvään pyrkivällä regulaatiolla saatetaan esimerkiksi jopa estää kehittyvien maiden pk-yritysten ja naisia työllistävien mikroyritysten kauppaa EU:hun. Tällainen toimintatapa ei tue voimassa olevia kansainvälisen kaupan velvollisuuksia eikä strategiaa huomioida ja tukea kehitysmaita kansainvälisessä kaupassa.
Lundia kehityksen suunta huolestuttaa.
– Jos EU:n regulaatio menee koko ajan monimutkaisemmaksi ja uusia vaatimuksia on vaikea tulkita ja täyttää, voi olla, että yritykset suuntavat toimintansa ja investointinsa muille markkinoille. Ja jos saamme todisteita siitä, että meillä on heikko regulaatio ja valtavat hallinnolliset kustannukset, ilman että se nostaa tuoteturvaa tai muuta haluttua ominaisuutta, silloin on syytä tarkastella EU:n toimintaa.
Maailma on monimutkaistunut
Mistä nykyinen tilanne johtuu? Aiemmin EU:n sääntelymalli on Lundin mukaan tarjonnut hyvät edellytykset kauppaan EU:n sisällä ja kolmansien maiden kanssa.
– Esimerkiksi koneiden, sähkölaitteiden tai henkilösuojaimien osalta regulaatio oli mutkatonta ja tavaroiden vapaa liikkuvuus keskeistä. Tänään on asiantuntijatasollakin monessa tapauksessa miltei mahdotonta tietää, mitä sääntely tarkoittaa yritykselle. Kansainvälisen kaupan lähtökohdista nämä ovat hyvin kimurantteja.
Lundin mukaan EU on muuttunut kovakorvaiseksi, aiemmin se konsultoi huomattavasti läpinäkyvämmin jäsenmaita sekä markkinoiden toimijoita.
Myös raportissa korostetaan sen merkitystä, että EU ylläpitää hyviä suhteita kolmansiin maihin ja pyrkii kasvattamaan luottamusta. Jos EU:n regulaatiota kyseenalaistetaan, kritiikki pitäisi ottaa vakavasti.
Lund näkee korjattavaa sääntelyprosessissa. Nyt valmistelu tapahtuu usein komission eri osissa ilman yhteispeliä, eikä valmistelutyössä pohdita, mitä vaikutuksia säädöksillä voi olla kansainväliseen kauppaan. Lisäksi lopputuloksena voi olla keskenään ristiriitaista ja terminologialtaan epäyhtenäistä regulaatiota.
Myös haluttujen vaikutusten aikaansaaminen on tullut vaikeammaksi. Raportissa nostetaan esiin esimerkkinä kyberturvallisuuteen kytkeytyvä regulaatio, jolla ei ole haluttua vaikutusta turvallisuuden lisääjänä.
Lund nostaa esimerkin, kuinka lääkinnällisissä laitteissa jo itsessään on monimutkainen regulaatio, mutta kun siihen lisätään tekoälyulottuvuus, asia monimutkaistuu vielä merkittävästi.
– Ilman muuta tästä seuraa ristiriitaisia vaatimuksia. Iso yritys pystyy ehkä juridisesti ja teknisesti motivoimaan oman ratkaisunsa, mutta miten pieni yritys voisi osata tulkita näitä?
– Esimerkkinä Ruotsissa monilla pienillä startup-yrityksillä, jotka kehittävät terveyteen liittyviä digisovelluksia, ei viranomaisten mukaan ole aavistustakaan, että ne toimivat hyvin tarkasti säännellyllä tuotealueella. Siksi niillä ei välttämättä ole laadunvarmistusjärjestelmää, joka takaisi sääntelyn mukaisen tuotteen.
Onko regulaatioviidakko osasyy siihen, että innovatiivisimmat yritykset löytyvät Piilaaksosta?
– Ihan varmasti. Samalla on tiedostettava, että uusi teknologia tuo mukanaan uusia riskejä, joita on huomioitava. Hyvän sääntelyn näkökulmasta tämä vaatisi, että päättäjät jaksaisivat perehtyä teknologiaan ja sen käytännön vaikutuksiin ”hypetyksen” sijaan.