Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus (Transatlantic Trade and Investment Partnership) on Yhdysvaltain ja Euroopan unionin välisen kaupan vapauttamiseksi tarkoitettu sopimus, jonka neuvottelut alkoivat heinäkuussa 2013. Loppusyksyn aikana käynnistyy jo 11. neuvottelukierros. EU on saamassa kokoon omia neuvotteluesityksiään, mutta Yhdysvaltain valmistelutilanteesta ei ole tarkkaa tietoa.
Muun muassa maitotuotteista ja autoista johtuneiden kiistojen takia Tyynenmeren TPP-neuvotteluja ei saatu vielä kesällä päätökseen. Tämä merkitsee myös TTIP-neuvottelujen aikataulun hidastumista, koska amerikkalaiset haluavat päättää TPP:n ennen etenemistä TTIP:ssä. Muihin käynnissä oleviin prosesseihin ei TPP:n aikataulun odoteta vaikuttavan.
– TTIP-neuvottelut nopeutuvat siinä vaiheessa kun molempien osapuolten esitykset ovat pöydällä, arvioi yksikönpäällikkö Jukka Pesola ulkoministeriön kauppapolitiikan yksiköstä.
Euroopan komission arvion mukaan sopimuksen aikaansaaminen toisi EU:lle noin 120 miljardin euron kokonaishyödyn sekä loisi miljoonia uusia työpaikkoja. Sopimus olisi tärkeä myös Suomen ja Yhdysvaltain kahdenvälisille kauppasuhteille.
Viime vuonna Suomesta uudelle mantereelle suuntautunut vienti kasvoi noin seitsemän prosenttia. Näkymät ovat erityisen suotuisat korkeaan teknologiaan keskittyneille pk-yrityksille, jotka ovat saaneet nostetta uudesta ja ennakkoluulottomasta yrittäjäsukupolvesta.
– Runsaan huomion kohteena ollut TTIP-vapaakauppasopimus on joutunut kriittisen tarkastelun kohteeksi, joten siksi sitä valmistellaan huolella. Realistisesti sen voimaantulo voi tapahtua noin 2–3 vuoden kuluttua, sanoo apulaisosastopäällikkö Ilkka Saarinen ulkoministeriön taloudellisten ulkosuhteiden osastolta.
Ympäristötuotteita koskevissa sektorikohtaisissa sopimusneuvotteluissa on tehty alustavia tuote-ehdotuksia monilla, suomalaisiakin yrityksiä kiinnostavilla aloilla. Alustavalla listalla oli yli 650 tuotenimikettä, joista on neuvoteltu keväällä ja kesällä 2015.
– Seuraavaksi työ jatkuu suppeamman listan pohjalta. Tavoitteena on neuvottelujen päättäminen vuoden 2015 loppuun mennessä tai vuoden 2016 alussa, Pesola sanoo.
Kaakkois-Aasian markkinat aukeamassa
Komission uutta kauppapoliittista linjausta odotetaan julkaistavaksi syksyn kuluessa. Jo nyt on nähtävissä, että EU:n tavoitteena on parantaa ja kehittää vapaakauppasuhteita ympäri maailmaa. Yhtenä motivaattorina on huonosti vetävä Venäjän vienti.
Katse Aasiaan
Tällä hetkellä EU käy investointisuojasopimusneuvotteluja muun muassa Kiinan kanssa. Kiinaa pidetään edelleen haastavana investointiympäristönä, vaikka esimerkiksi suomalaiset yritykset ovat investoineet sinne yli kymmenen miljardia euroa.
Investointisopimuksen tarkoituksena on helpottaa eurooppalaisten investointien markkinoillepääsyä, luoda tehokas menettely valituksille, parantaa toiminnan läpinäkyvyyttä sekä vahvistaa nykyisten investointien suojaa. Kiina on ilmaissut halukkuutensa neuvottelemaan myös vapaakauppasopimuksesta, mutta toistaiseksi EU on pitäytynyt investointisuojasopimusneuvotteluissa. Niissä onnistuminen tai epäonnistuminen on tärkeä indikaattori Kiinan valmiudesta poistaa kansainvälisen kaupan esteitä.
Kaakkois-Aasian kauppapoliittinen painoarvo näkyy lokakuussa 2014 Singaporen kanssa solmitusta vapaakauppasopimuksesta. Maa on EU:n suurin kauppakumppani kyseisellä alueella. Sopimuksen toivotaan vauhdittavan vapaakauppaneuvotteluja muiden ASEAN-maiden kanssa. Yksi niistä on vauhdilla kasvava Vietnam, jonka kanssa saavutettiin elokuussa poliittinen yhteisymmärrys vapaakauppasopimuksesta. Vietnam on suomalaisille entuudestaan tuttu kehitysyhteistyön kautta.
– Meillä on pitkä yhteinen historia. Emme joudu rakentamaan taloudellista yhteistyötä täysin nollasta, Pesola iloitsee.
Kannattavaa kehityspolitiikkaa Afrikassa
Hallitusohjelmassa korostetaan taloudellisten ulkosuhteiden ja avoimuuteen perustuvan vapaakaupan kehittämisen lisäksi muun muassa kehitysmaiden oman yritystoiminnan ja veropohjien vahvistamisen painoarvoa. Yksi mielenkiintoisista kasvupotentiaalia omaavista alueista on Afrikka, jonka kanssa EU neuvottelee EPA (Economic Partnership Agreement) -sopimuksia.
EPA-sopimusten myötä EU ja Suomi sitoutuvat kaupan hyödyntämiseen pitkän aikavälin kehityksen, työpaikkojen ja talouskasvun luomiseksi Afrikkaan. SADC:in (South African Development Community) kanssa päätetty EPA-sopimus avaa esimerkiksi Botswanan, Lesothon, Mosambikin, Namibian ja Swazimaan tuotteille pääsyn EU:n markkinoille.
Etelä-Afrikka pääsee tekemään EU:n kanssa kauppaa nykyistä paremmin ehdoin. EU puolestaan saa helpomman pääsyn eteläisen Afrikan maiden markkinoille erityisesti maataloussektorilla. Sopimus takaa myös sen, että kun SADC-maat ovat valmiita antamaan Euroopan pääkilpailijoille pidemmälle meneviä kauppamyönnytyksiä, EU:lle annetaan samat edut.
Sopimus mahdollistaa SADC-maille tietyt suojatoimet, jotta EU:n pääsy niiden markkinoille ei haittaa maiden kehityspoliittisia tavoitteita. Perusajatuksena on, että kauppa toimii kehityksen hyväksi, ei sitä vastaan.
– Suomen taloudellinen kehitys on riippuvainen kansainvälistymisestä, joten tällaisia pelinavauksia tarvitaan. Afrikan kanssa solmitut sopimukset on osoitus siitä, että talouskasvu ja kehityspolitiikka eivät kilpaile keskenään. Suomen tavoitteena on lisätä markkinaehtoista yhteistyötä kehitysmaiden kanssa, Saarinen korostaa.
Ulkoministeriön teettämän selvityksen mukaan vapaakaupan avulla on mahdollista parantaa esimerkiksi kehittyvien maiden naisten asemaa lisäämällä yrittäjyyttä heidän keskuudessaan. Samalla kyseiset maat pääsevät osallisiksi globaaleihin arvoketjuihin.
– Jokin tuote voi tulla Afrikasta Suomeen parissa päivässä, mutta sen matka naapurimaahan voi kestää viikkoja. Tällaisten esteiden poistaminen on tärkeää kehitysmaiden välisten alueellisten arvoketjujen hyödyntämisen sekä niiden yritystoiminnan ja niihin suuntautuvien investointien lisäämiseksi, Saarinen summaa. ›‹