Teollisuuden tiekartat vievät kohti ilmastotavoitetta
Suomi on maailman ensimmäinen maa, jossa teollisuuden eri toimialat ovat laatineet tiekartat siitä, miten ne aikovat siirtyä vähähiilisyyteen.
Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2035. Elinkeinoelämän toimialat laativat vuonna 2020 hallituksen ilmasto- ja energiapolitiikan tueksi omat ilmasto- eli vähähiilitiekarttansa. Se, miten Suomessa valtio ja elinkeinoelämä puhaltavat yhdessä samaan vähähiileen, on herättänyt paljon kiinnostusta myös ulkomailla.
– Tärkeintä on, että tiekartat ovat kunnianhimoisia, mutta realistisia, eivät mitään pilvilinnahöttöä, Kemianteollisuuden vastuullisuusjohtaja Sami Nikander kuvailee.
Nikander, Teknologiateollisuuden kestävän kehityksen johtaja Helena Soimakallio sekä Metsäteollisuuden energia- ja ilmastopäällikkö Ahti Fagerblom korostavat, että toimialoilla on tehty paljon ilmastotekoja jo aikaisemminkin.
Tiekartat kokoavat nyt yhteen tulevaisuuden toimenpiteitä ja kertovat, mihin tutkimus-, kehitys- ja innovointi-investointeja kannattaisi erityisesti suunnata.
Suurin osa teollisuuden päästöistä aiheutuu nykyään fossiilisen energian käytöstä. Keskeistä onkin, miten fossiilista energiaa voidaan korvata päästöttömällä sähköllä.
Suomen kasvihuonepäästöistä runsaat 70 prosenttia on peräisin energiasektorilta, ja teollisuuden osuus energian loppukäytöstä on noin 45 prosenttia. Nämä päästöt eivät näy teollisuuden suorina päästöinä, vaan ne tilastoidaan energiasektorille.
Onko toimilla merkitystä?
Haastateltavien mukaan tiekarttojen vastaanotto on ollut jäsenyrityksissä positiivista. Vaikkapa teknologiateollisuudessa on suurten jättien lisäksi paljon pk-yrityksiä. Eikö jossakin voida ajatella, että mitä nämä meidän konepajan toimet vaikuttavat globaalisti?
– Yhdelläkään yrityksellä ei ole nykyään varaa olla kiinnittämättä huomiota ympäristö- ja ilmastoasioihin, muuten se näkee markkinoidensa katoavan, Soimakallio miettii.
Suomessa yritysten ulottuvilla on koko arvoketju, eli raaka-ainetuotantoa, valmistavaa teollisuutta ja palveluja. Siksi kannattaa kehittää ratkaisuja ja tuotteita, jotka toimivat muuallakin, Soimakallio lisää.
– Vähähiilisyys yhdessä muiden ympäristöä kuormittavien päästöjen hallinnan kanssa on välttämätöntä. Vähäpäästöiset tuotteet ja ratkaisut tarjoavat myös valtavasti vientimahdollisuuksia. On arvioitu, että pelkästään Euroopassa vihreään siirtymään investoidaan tällä vuosikymmenellä tuhat miljardia euroa.
Eri toimialojen edustajat muistuttavatkin siitä, että niiden hiilikädenjäljen merkitys on hiilijalanjälkeä suurempi. Hiilikädenjälki tarkoittaa ratkaisuja, jotka auttavat asiakkaita tekemään päästövähennyksiä.
Metallinjalostukseen iso muutos
Teknologiateollisuuden suorat päästöt olivat vuonna 2019 noin 3,7 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia eli noin seitsemän prosenttia koko Suomen päästöistä. Ala arvioi pystyvänsä laskemaan päästöjään 38 prosenttia vuoteen 2035 ja 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Valtaosa päästöistä syntyy metallien jalostuksessa.
- Raahessa SSAB:n terästehtaalla otetaan 2030-luvulla käyttöön uusi fossiiliton vetypelkistykseen perustuva teräksen valmistusprosessi. Se pienentää merkittävästi koko Suomen hiilidioksidipäästöjä.
- Outokummun Tornion tehdas on kasvanut Euroopan suurimmaksi rautaromun kierrätyslaitokseksi. Sillä on tällä hetkellä maailman alhaisin hiilijalanjälki ruostumattoman teräksen ja ferrokromin valmistuksessa.
- Teknologiateollisuuden jäsenyritykset ovat myös innostuneet solmimaan aikaisempaa enemmän energiatehokkuussopimuksia. Ne ovat valtion ja toimialojen yhdessä valitsema keino täyttää Suomelle asetetut EU:n energiatehokkuusvelvoitteet. Energiatehokkuussopimukseen liittyneellä yrityksellä on mahdollisuus saada valtion tukea energiatehokkuusinvestoinneille
– Tiekartan julkistamisen jälkeen teräksenvalmistaja SSAB on ilmoittanut aikaistavansa siirtymistä fossiilittomaan valmistusprosessiin, joten 80 prosentin vähennys saavutetaankin jo vuoteen 2035 mennessä, Soimakallio kertoo.
Teknologiateollisuuden keskeisiin leikkauskeinoihin kuuluvat prosessien ja koneiden sähköistäminen, energia- ja materiaalitehokkuus, kiertotalous sekä digitaaliset ratkaisut.
– Päästötöntä sähköä tarvitaan valtavasti lisää, teollisuuden prosessien ohella vedyn valmistukseen sekä työkoneiden sähköistämiseen.
Teknologiateollisuudessa on tunnistettu myös pitkä lista avainteknologioita, joilla voi olla iso hiilikädenjälki. Näihin kuuluvat muun muassa tehtaiden automaatio ja robotiikka, uusiutuvan energian tuotanto, energiatehokas datan siirto ja varastointi sekä puhtaat meriteknologiat.
Päästötöntä sähköä kemianteollisuuteen
Kemianteollisuuden suorat kasvihuonepäästöt olivat vuonna 2019 noin neljä miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Se on arvioinut saavuttavansa hiilineutraaliuden vuonna 2045.
- Pesuaineita, liimoja ja tasoitteita valmistava Kiilto aikoo olla hiilineutraali vuoteen 2028 mennessä. Sen Lempäälän tehtaalla on 3 060 aurinkopaneelin aurinkovoimala sekä hukka- ja maalämpöä hyödyntävä hybridijärjestelmä.
- Nesteen tavoitteena on hiilineutraali tuotanto vuoteen 2035 mennessä, ja se on lisännyt uusiutuvan sähkön käyttöä tuotantolaitoksissaan. Yritys pyrkii myös puolittamaan myytyjen tuotteiden päästöintensiteetin vuoteen 2040 mennessä vuoden 2020 tasosta. Yhtiö aikoo auttaa asiakkaitaan vähentämään kasvihuonepäästöjä uusiutuvien ja kiertotalousratkaisujen avulla vuosittain vähintään 20 miljoonalla tonnilla vuoteen 2030 mennessä. Neste on maailman johtava uusiutuvan dieselin, uusiutuvan lentopolttoaineen sekä polymeeri- ja kemianteollisuuden uusiutuvien raaka-aineratkaisujen tuottaja.
Myös energiaintensiivisessä kemianteollisuudessa korostuu päästöttömän sähkön merkitys.
– Hiilineutraaliusskenaarioissa sähkönkäyttömme lähes viisinkertaistuu. Lisäksi tarvitsemme mittavaa prosessien kehitystyötä ja kokonaan uusia prosesseja sekä raaka-aineita, Sami Nikander kertoo.
Kemianteollisuudessa tärkeää on esimerkiksi fossiilisten raaka-aineiden korvaaminen tai niiden kierron tehostaminen. Paraikaa Suomessa kehitetään muun muassa muovien kemiallista kierrätystä.
Myös kemianteollisuudella on paljon suuren hiilikädenjäljen tuotteita ja ratkaisuja. Näihin kuuluvat esimerkiksi uusiutuvat polttoaineet sekä biopohjaisesti kiertotalouden ratkaisuin ja hiilitalteenotolla tuotetut kemikaalit.
Metsäteollisuudesta uusiutuvaa energiaa
Metsäteollisuuden suorat päästöt olivat vuonna 2019 noin kolme miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Alan tehtaat ovat irtautuneet jo lähes 90-prosenttisesti fossiilisista polttoaineista, kokonaan niistä arvioidaan päästävän eroon vuoden 2035 jälkeen.
- Metsä Group on käynnistynyt Äänekoskella koetehtaan, jossa valmistetaan uudenlaista tekstiilikuitua puupohjaisesta sellusta. Metsä Group tavoittelee fossiilitonta tuotantoa vuoteen 2030 mennessä. Tällä hetkellä 90 prosenttia sen tuotannosta käytettävästä polttoaineesta on biopohjaista ja suurimmaksi osaksi peräisin sen oman tuotannon sivuvirroista. Samalla se tuottaa yli 15 prosenttia Suomen uusiutuvasta energiasta.
- UPM tekee Lappeenrannan biojalostamossaan uusiutuvaa, puupohjaista dieseliä ja naftaa. Yhtiö tavoittelee kaatopaikkajätteen nollatasoa vuoteen 2030. Yhtiö pyrkii myös lisäämään energiatehokkuuttaan vuosittain yhdellä prosentilla.
– Sellu- ja biotuotetehtaat tuottavat uusiutuvaa energiaa reilusti yli oman kulutuksensa, Ahti Fagerblom mainitsee.
Metsäteollisuuden toimintaympäristöön vaikuttaa se, että metsiä tarvitaan myös hiilinieluiksi.
– Suomen metsävarat ovat kasvaneet 50 vuoden ajan, kiitos aktiivisen metsätalouden. Metsänhoidossa on tietenkin huomioitava myös biodiversiteettivaatimukset.
Myös hän korostaa alan tuotteiden kuten puurakentamisen, pakkausmateriaalien, tekstiilien ja biopolttoaineiden ilmastohyötyjä.
Investointeja, tukea ja yhteistyötä
Työ ja elinkeinoministeriön yhteenvedossa vähähiilisyyskartoista todetaan, että Suomen hiilineutraaliustavoitteet ovat saavutettavissa nykyisillä ja esimerkiksi vetytalouden kaltaisilla näköpiirissä olevilla teknologioilla. Reunaehtojakin toki riittää.
Keskeisillä vientisektoreilla – kuten monella muullakin alalla – hiilineutraaliuden saavuttaminen vaatii paljon vähäpäästöistä sähköntuotantokapasiteettia ja siirtoyhteyksiä. Sähköistäminen saattaa tarkoittaa jopa sadan prosentin kasvua teollisuuden sähkönkulutuksessa ja 50 prosentin kasvua maamme sähkönkulutuksessa vuoteen 2050 mennessä.
– Energiamurrokseen liittyy myös älykäs sektori-integraatio – eli teollisuuden, liikenteen ja lämmityksen kytkeytyminen sähkö-, kaukolämpö- ja kaasuverkkojen kautta toisiinsa, Kemianteollisuuden Sami Nikander huomauttaa.
Suuntana on, että eri toimialojen ja toimijoiden rajat hälventyvät, niiden keskinäinen riippuvuus kasvaa ja sujuva yhteistyö päätöksentekijöiden kanssa korostuu.
Tiekarttojen tavoitteiden toteutuminen edellyttää mittavia investointeja tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Tarvitaan myös panostuksia uusien prosessien pilotointiin ja skaalaamiseen täyden tuotantomittakaavan laitoksiksi. Julkinen rahoitus auttaa pienentämään investointeihin liittyviä riskejä ja helpottaa tutkimushankkeiden toteutumista.
– Keskeistä on myös mahdollistava ja ennustettava toimintaympäristö, osaajien saatavuus ja sujuva sääntely, Nikander miettii.
