Väestökehitys muuttaa maailman
Väestökehityksellä on jo lähivuosina ja vuosikymmeninä yhteiskuntia ja globaalia järjestelmää mullistavia vaikutuksia.
Maailman meno on tempoilevaa; illalla ei tiedä, mihin suunta on aamuun mennessä kääntynyt. Vaikka monessa asiassa ennustettavuus on arvailua, jotkut kehityskulut ovat tiedossa vuosikymmenten päähän. Yksi näistä on väestömuutokset.
– Väestömuutokset ovat helpoimpia asioita mitä voi ennustaa. Väestökehityksessä 50 vuotta on realistinen ennustehorisontti, sanoo kansainvälisesti tunnustettu väestötieteilijä, Helsingin yliopiston professori Mikko Myrskylä.
Luvassa on koko maailmaa mullistava muutos. Aiemmin suurena huolena on ollut globaali väestönkasvu, nyt kasvun taitekohta on näköpiirissä.
– Milloin se tulee tarkasti tapahtumaan, sitä on vaikea sanoa. Mutta se tapahtuu eri ennusteiden mukaan 2060-, 2070- tai 2080- luvulla, koska globaali syntyvyyden lasku on ollut niin rajua, Myrskylä sanoo. Hän kertoo muutosvauhdin yllättäneen hänet kuten lukuisat muutkin väestötieteilijät.
Maahanmuutolla ja maastamuutolla voi olla vaikutusta kehitykseen alueiden ja valtioiden osalta, mutta kokonaiskuvaa se ei muuta. Oleellista on myös väestörakenteessa tapahtuvat muutokset. Monissa maissa väestöpyramidi keikahtaa päälaelleen, kun lasten ja työikäisten osuus pienenee ja vanhuusväestön kasvaa.
Eurooppa vanhenee, Afrikka kasvaa
Joissain maissa väkiluvun supistuminen on jo käynnissä. Maailmanpankin perusskenaarion mukaan Kiinan väkiluku laskee nykyisestä 1,4 miljardista 25 vuodessa 160 miljoonalla. Eikä 25 vuotta ole pitkä aika, eihän vuosituhannen vaihteestakaan kovin kauaa ole.
YK:n neljännesvuosisadan päähän ulottuvassa ennusteessa EU:n väestön odotetaan laskevan nykyisestä noin 450 miljoonasta 400 miljoonaan. Etelä-Amerikassa syntyvyys on väestön uusiutumistason paikkeilla. Mutta koska väestö on nuorta, siksi kasvu jatkuu vielä jonkin aikaa, jonka jälkeen se kääntyy laskuun.
Toinen suunta on USA:lla. Sen väestön ennustetaan kasvavan maahanmuuton seurauksena nykyisestä noin 340 miljoonasta 400 miljoonaan.
Sen sijaan syntyvyyteen perustuvaa kasvua on Afrikassa ja Intiassa. Intia tuottaa lähivuosina maailman väestönkasvusta puolet, ja toinen puoli kertyy Afrikasta, erityisesti Nigeria, Etiopia ja Tansania kasvavat.
Muutos on huima. Myrskylän mukaan viidenkymmenen vuoden kuluttua väkirikkain maanosa on Afrikka. Tällä hetkellä afrikkalaisia on noin 1,4 miljardia, kun Aasiassa asuu noin 4,7 miljardia ihmistä.
Kehitys on vääjäämätöntä
Jotta väkiluku pysyisi samana, hedelmällisyysluvun pitäisi olla 2,1 eli tilastollisesti niin monta lasta pitäisi syntyä naista kohden. Monissa maissa lukema alittuu selvästi, ääripäätä edustaa Etelä-Korea, jossa syntyvyys on vain 0,7.
Kehitys on Myrskylän mukaan seurausta siitä, että naisten koulutustaso on noussut ja heillä on yhä laajemmin samanlaisia mahdollisuuksia kuin miehillä luoda uraa ja hankkia itselleen tyydytystä elämään muutoinkin kuin äitiyden kautta.
Kiinassa oli vuosina 1979–2015 voimassa yhden lapsen politiikka, jolla pyrittiin hillitsemään väestönkasvua. Tavoitteessa onnistuttiin, mutta toimet veivät kehityksen toiseen äärilaitaan. Kun väestö vanheni, tyttöjä syntyi paljon vähemmän kuin poikia ja väkiluvun käänne laskuun alkoi häämöttää, kurssia muutettiin.
Kiina siirtyi kahden lapsen politiikkaan vuonna 2015 ja 2021 kolme lasta sallivaan politiikkaan. Liian vähän, liian myöhään, voisi sanoa. Nyt Kiinan hedelmällisyysluku on 1,3.
Alenevaa kehityssuuntaa ei ole helppoa muuttaa. Ei kannustamalla synnytystalkoisiin, eikä muillakaan toimilla, vaikka lähes kaikissa Euroopan maissakin niitä pohditaan. Venäjällä annetaan kannusteita jopa teiniraskauksiin.
– Syntyvyyden nostaminen merkittävästi ei tunnu oikein onnistuvan keneltäkään. Uskon että matala syntyvyys on tullut jäädäkseen, Myrskylä sanoo.
Supistuva väestö, supistuva talous
Miten suuret väestömuutokset vaikuttavat talouteen? Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on käyttänyt termiä shrinkonomics liittyen demografisiin muutoksiin. Sen mukaan odotettavissa on väestöltään pienenevissä ja vanhenevissa maissa hitaamman kasvun aika.
Suomen Pankin vanhempi ekonomisti Sinikka Parviainen muistuttaa yksinkertaistetusta kaavasta, jonka mukaan pitkän aikavälin talouskasvu muodostuu työvoiman määrästä ja laadusta eli työvoiman tuottavuudesta sekä tuotantoteknologioista.
– Jos määrä vähenee, työvoiman tuottavuuden pitäisi kasvaa, jotta pystyttäisiin talouden kasvuluvuissa, Parviainen pelkistää.
Mikko Myrskylä on tutkimusryhmineen simuloinut Suomen tilannetta 50 vuoden päähän. Miten pärjätä, kun samana vuonna syntyneiden ikäluokka on enää 40 000 aiemman 60 000 sijaan?
– En ole huolissani siitä, että työikäisiä on jatkossa vähemmän. Olen huolissani siitä, jos työikäiset eivät ole osaavia. Jos aggressiivisesti investoitaisiin pienempien ikäluokkien koulutukseen, hyvin suuri osa pienenevän työntekijämäärän aiheuttamasta taloudellisesta toimeliaisuusvajeesta pystyttäisiin kompensoimaan kouluttautumalla pidemmälle. Suomi on kuitenkin jäänyt katastrofaalisesti jälkeen koulutustasossa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, Myrskylä painottaa.
Myös robotisaatiolla voidaan yrittää paikata työvoiman vähenemistä. Esimerkiksi Kiinassa väestökehityksestä huolimatta tuottavuuden kasvu on ollut nopeaa. Sekään ei ole ongelmatonta. Robotisaatio on vienyt pieneneviltä nuorilta ikäluokilta työmahdollisuuksia ja johtanut nuorisotyöttömyyteen.
Kun syntyvyys on alentunut ja samalla eliniät ovat pidentyneet merkittävästi, kansantalouksien huoltosuhteet ovat heikentyneet. Niin Suomessakin. Vuonna 2000 täällä oli 4 työikäistä yhtä eläkeläistä kohden. Tällä hetkellä työikäisiä on 2,5 yhtä eläkeikäistä kohden, ja 50 vuoden kuluttua työikäisiä on 1,5 suhteessa eläkeikäisiin. Monissa maissa seurataan samaa kehitystä hieman jälkijunassa.
Huoltosuhteen heikentymisestä huolimatta eläkeikiä on ollut vaikea nostaa tai sitä ei ole vielä katsottu tarpeelliseksi. Samalla, kuten Suomessa on jo tapahtunut, sote-menot vievät suuremman osan valtion menoista ja työvoimaa tarvitaan enemmän vanhenevan väestön hoitopalveluihin. Siellä työn tuottavuutta on vaikea nostaa.
– Kehittyneissä ja keskitulon maissa arvioidaan valtiontalouksien alijäämien kasvavan, Parviainen sanoo.
Vaikutuksia voi olla myös globaalille finanssijärjestelmälle. Sen käytössä oleva rahamäärä voi vähentyä, kun eläkeikää varten säästetyt rahat otetaan käyttöön.
Nouseeko Afrikka kukoistukseen?
Entä maat, joissa väestönkasvu jatkuu. Odottaako niitä talouden kukoistuskausi?
Väkirikkaimmaksi maaksi jo yltäneellä Intialla on vielä edessään satojen miljoonien väestönkasvu. Sinikka Parviainen puhuu Intiasta ikuisena potentiaalina. Hän ei ole vakuuttunut, että siellä väestönkasvu automaattisesti realisoituisi merkittäväksi talouskasvuksi. Osasyy on se, että maa on investointiympäristönä vaikea.
Afrikka on puolestaan hyötynyt niin sanotusta väestömuutoksen lisäosingosta. Siellä on paljon työikäisiä, mutta vanhojen ihmisten määrä ei ole vielä kasvanut. Edessä on iso talouskasvubuusti, kun nuorten suuret ikäluokat siirtyvät työelämään. Voisiko Afrikasta tulla ”maailman tehdas”?
– Tämä voi tapahtua, jos nuoret saadaan koulutettua ja heille voidaan tarjota järkeviä työpaikkoja, Parviainen sanoo, mutta jatkaa varoituksen sanoilla.
Pelkkä suotuisa väestörakenne ei talouskasvua takaa. Yleistäen heikkoutena on heikko koulutustaso, heikot instituutiot ja poliittinen epävakaus sekä investointien vähyys.
Vinoon mennessä kehitys voi johtaa maastamuuttoon ja tuoda epävakautta. Se nähtiin arabikevään levottomuuksissa, kun nuorten näköalattomuus aiheutti mellakointia. Oman varjonsa tulevaisuuteen tuo myös ilmastonmuutos.
Pitkällä aikavälillä maanosan potentiaali on kuitenkin valtava. Samalla neljä miljardia afrikkalaista olisi valtava kuluttajien joukko, joka voisi aikaansaada talouteen lisäkierroksia.
Pelko pois
Muutos helposti pelottaa, niin väestökehityksessäkin. Mikko Myrskylä katsoo tulevaan luottavaisena.
– Olen vahvasti optimisti. Teknologinen kehitys on mahdollistanut sen, että hyvinvointi on lisääntynyt kaikilla tasoilla väestönkasvusta huolimatta. Kehitys tulee muuttamaan sitä, miltä maailma globaalisti näyttää, mutta en ole taipuvainen uskomaan dystooppisiin tulevaisuusskenaarioihin. Se on hyvä asia, että väkimäärä lähtee laskuun.
Myös Sinikka Parviainen hälventää uhkakuvia.
– Japani on pisimmällä tällä tiellä, mitä me todennäköisesti tulemme Suomessa ja monessa muussa maassa seuraamaan. Mutta eihän Japanissakaan ole paha elää. Jatkossa ei ehkä tavoitella niinkään talouskasvun nopeutta, vaan talouden vakautta. Se ei välttämättä ole huono tulevaisuus mitä me näemme, Sinikka Parviainen sanoo.