FacebookTwitterEmail

kolumnit

08.06. 2017

Intia ei ole niin kaukana

Suomen kaltaisen ratkaisukeskeisen maan yritysten kannattaa nyt tosissaan katsoa Intiaan, kirjoittaa alivaltiosihteeri Markku Keinänen kolumnissaan.
Teksti: Markku Keinänen, alivaltiosihteeri, taloudelliset ulkosuhteet, 
ulkoministeriö

Helsingistä ajaa Pohjois-Savoon viidessä tunnissa. Helsingistä lentää Intiaan kuudessa tunnissa. Itä-Suomessa aikaeroa on ei-savolaisilla (sutkautukset ymmärretään viiveellä), mutta Delhissä ollaan ajassa 2,5 tuntia edellä.

Intian luvuissa etunoja on suurempi. Lähivuosien kasvun odotetaan pysyvän 7–8 prosentin tasolla. Kasvua tarvitaan, koska työmarkkinoille tulee miljoona uutta työikäistä joka kuukausi. Vuonna 2025 maailman väestöstä 60 prosenttia on Aasiassa – suurimmat luvut Kiinassa ja Intiassa.

Kun Intian kuhinaa ja vaurauden ja köyhyyden vastakohtia pysähtyy kadulla seuraamaan, ymmärtää, ettei ihan pieni talouskasvu riitä tilanteen parantamiseen. Tarvitaan toki muutakin, mutta eräs arvostettu intialaisekonomisti arvioi, että vasta 10 prosentin talouskasvu näkyisi kadulla.

Kiinaan verrattuna Intian kasvu on vielä suurelta osin riippuvainen maataloudesta.  Sähköisen maailmankaupan vapauttamista ja teollisuustuotteiden markkinoillepääsyä korostava EU-maan virkamies saakin Intian kauppaministeriössä ripityksen: jos maatalous on herkkä asia EU:ssa muutaman prosentin bkt-vaikutuksen ansiosta, Intiassa reilusti yli puolet väestöstä saa maataloudesta elantonsa.

Valmistavan teollisuuden osuus on Intiassa 20 prosenttia. Se on vähemmän kuin Kiinassa, mutta lukua kasvatetaan aktiivisesti. Kasvava väestö, kaupungistuminen ja teollisuuden kehittyminen edellyttävät toimivaa infrastruktuuria, energiaa ja digitaalisia palveluja. Tähän kaikkeen Suomella on ratkaisuja.

Intiassa vakuutetaan, että ympäristö- ja ilmastovelvoitteet otetaan maassa tosissaan.  Tarvittavien ratkaisujen volyymit ovat kuitenkin valtavia. Intialaiset ehdottavatkin tapaamisissa mielellään teknologian siirtoa ja valmistusta halvempien kustannusten Intiassa.

Köyhyys ei poistu ilman kauppaa ja globalisaatiota. Vuosina 2000–2015 miljardi ihmistä pääsi pois äärimmäisestä köyhyydestä. Globalisaation hyödyt eivät kuitenkaan jakaudu tasaisesti, ja tähän keskusteluun on nyt herätty kaikkialla. Kansainväliset rahoituslaitokset puhuvat tosissaan osallistavasta globalisaatiosta.

Olin äskettäin Euroopan jälleenrakennuspankin EBRD:n vuosikokouksessa. Keskusteluteemana oli osallistava talous. Pankin pääjohtaja totesi, että vielä muutama vuosi sitten talous ja sosiaaliset kysymykset olivat omissa koreissaan. Nyt ne ovat samassa. Komissio julkisti myös oman globalisaatiostrategiansa, jossa ajatuksena on reilumpi globalisaation hallinta.

Kyseessä on iso trendimuutos, joka tulee huomioida myös Suomen kauppapolitiikassa.

Mutta pääviestini on, että Suomen kaltaisen ratkaisukeskeisen maan yritysten kannattaa nyt tosissaan katsoa Intiaan. Maantieteellinen ja ajallinen etäisyys on lyhyempi kuin miltä ensituntumalta vaikuttaa.