FacebookTwitterEmail

kolumnit

25.11. 2014

Verkot vesille

Yritysten kansainväliset markkina­näkymät näyttävät kovin erilaisilta eri maissa. Yhtä menestymisen mallia ei ole. Naapurimaamme Ruotsin ykkösmarkkina on Norja. Portugalin tärkein vientimaa EU:n ulkopuolella on Angola. Samaan aikaan koko EU:n ylivoimaisesti tärkein viennin kohdemaa on Yhdysvallat.
Teksti: Matti Anttonen, alivaltiosihteeri, taloudelliset ulkosuhteet

Kyse ei ole aina maantieteellisestä läheisyydestä tai kumppanin talouden koosta. Vaikka Venäjä on taloutena 80 kertaa Viron suuruinen, on se Suomen vientimarkkinana vain kolmisen kertaa suurempi kuin Viro. Tämä kertoo siitä, miten tärkeitä tekijöitä Viron EU-jäsenyys ja EU:n yhteiset sisämarkkinat ovat kanssakäymisessämme.

Voimme vain kuvitella, minkälainen olisi idänkauppamme volyymi, jos se tapahtuisi yhtä sujuvasti kuin EU:n sisämarkkinoilla. Tämä on ollut tausta-ajatuksenamme, kun Suomi on viimeiset pari vuosikymmentä toiminut EU:n ja Venäjän lähentymisen puolesta.

Tämän politiikan taustalla on kokemuksemme kaupan vapauttamisen myönteisestä vaikutuksesta taloudellemme. Näissä asioissa Suomen linja on ollut selkeä: Efta-järjestely, EEC-vapaakauppasopimus, Kevosos-sopimukset, ETA-sopimus, EU-jäsenyys, tukemme EU:n laajenemiselle ja EU:n neuvottelemille vapaakauppasopimuksille. Suomalaisia investointeja turvaamme kuudellakymmenellä kuudella investointisuojasopimuksella.

Yhdysvaltojen kanssa neuvoteltava vapaakauppa­sopimus on monessakin mielessä tärkeä juuri nyt, kun EU:n kasvunäkymät näyttävät vaatimattomilta. Atlantin takana talouskasvu kiihtyy, energiantuotannon kasvu supistaa vaihtotaseen vajetta, budjettivaje jää 2,5 prosenttiin ja dollarin kurssi lisää suomalaisyritysten hintakilpailukykyä. Lisämahdollisuuksia syntyy myös NAFTA-kumppanien Kanadan ja Meksikon kasvun kautta.

Jos Pohjois-Amerikka on liian harvan suomalaisyrityksen kartalla, niin Afrikka on liki valkoinen läiskä. Itselleni silmiä avaava oli edellä mainittu tieto Angolan roolista Portugalin kauppakartalla. Samaa viestiä olen kuullut myöhemmin niin Marokossa kuin Turkissakin. Molemmat yrittävät hyötyä monien Afrikan maiden reippaasta talouskasvusta ja tehdä itsestään Afrikkaan suuntautuvan liiketoiminnan keskusta.

Turkki on viime vuosina avannut suurlähetystöt liki kaikkiin Afrikan maihin kaupallisia etujaan edistämään ja maan lentoyhtiö lentää ensi vuoden alusta yli 40 afrikkalaiseen kaupunkiin. Suomessa Afrikka hahmotetaan enimmäkseen ebolan, aidsin ja muun kurjuuden kautta. Tähän ajatteluun talouskasvu ja kuluttajien kasvava ostovoima ei kuulu. Suomelle onneksi Pisa-voittoja ei jaeta Afrikka-tietämyksen perusteella.

Varsin vähän yritykset hyödyntävät Suomen 12:n Afrikassa sijaitsevan suurlähetystön laajoja verkostoja ja tietämystä. Vähäiselle huomiolle on jäänyt esimerkiksi perinteisten kehitysyhteistyökumppaneidemme Tansanian, Mosambikin ja Kenian muuttuminen merkittäviksi kaasun- ja öljyn tuottajiksi ja viejiksi. Olisi mukava nähdä suomalaisyrityksiä tarjoamassa tuotteitaan ja palveluitaan maissa, joissa vuosikymmenten saatossa toteutetuilla kehityshankkeilla on luotu myönteistä kuvaa Suomesta ja suomalaisista luotettavina ja osaavina kumppaneina.

Valtaosa Suomen ulkomaankaupasta tullaan jatkossakin käymään naapurustomme maiden kanssa. Mutta mahdollisuuksia on muuallakin ja kaukaisimmilla markkinoilla voivat menestyä muutkin kuin suuryritykset. Tämä on tullut selväksi keskusteluissa kymmenien suomalaisten PK-yritysten edustajien kanssa niin Suomessa kuin Yhdysvalloissa, Turkissa, Marokossa tai Mongoliassa.

Kotiläksynsä nuo yritykset ovat tehneet, mutta ilman rohkeutta, määrätietoisuutta ja avarakatseisuutta nämäkin menestystarinat olisivat jääneet tekemättä.