FacebookTwitterEmail

markkinat

09.10. 2012

25 vuotta Venäjää

Matti Anttonen on tehnyt pitkän uran Venäjän parissa. Kuinka pian itänaapurimme sulautuu WTO-jäsenyyden myötä osaksi globaalia talousjärjestelmää?
Teksti: Salla Peltonen

Se oli hieno hetki! Ehdottomasti vuoden 2011 paras talousuutinen Suomelle, ulkoministeriön kauppapoliittisen osaston tuore päällikkö, ulkoasiainneuvos Matti Anttonen muistaa todenneensa viime joulukuussa, kun WTO hyväksyi Venäjän jäsenekseen.
Kesäkuussa Moskovan-suurlähettilään tehtävistä nykyiseen pestiinsä siirtynyt Anttonen on ollut lähes koko 25-vuotisen uransa ajan tavalla tai toisella tekemisissä Venäjän ja idänkaupan kanssa. WTO-neuvotteluihin hän pääsi mukaan jo alkumetreillä.

– WTO-jäsenyys on hieno juttu Venäjälle ja sen kauppakumppaneille. Sopimuksen myötä se sitoutuu vahvemmin globaaliin talousjärjestelmään, Anttonen kuvailee. Venäjä sitoutuu laskemaan tuonti- ja vientitullejaan nykyisestä keskimäärin kymmenestä prosentista noin 7,9 prosenttiin ja pitämään tullit sovituilla tasoilla.
Tullien prosenttiosuudet vaihtelevat jatkossakin sektoreittain ja tuotteittain, mutta Venäjän-kauppaa käyneille yrityksille aiemmin päänvaivaa aiheuttaneiden yllätyksellisten ja ailahtelevien tullauspäätösten pitäisi sopimuksen myötä jäädä historiaan.
– Muiden maiden kokemuksen perusteella WTO-jäsenyys on ollut voittoisa resepti ja piristysruiske taloudelle, Anttonen sanoo. Se lisää kilpailua, mutta Anttosen mukaan Venäjän talouden ongelmana on pikemminkin ollut kilpailun puute.
– On selvää, että kilpailussa toiset pärjäävät paremmin kuin toiset. Venäjän tapauksessa rajasuojan laskeminen on kuitenkin niin maltillista, etten usko kovinkaan monille yrityksille tulevan vaikeuksia, Anttonen sanoo.
– Joka tapauksessa tämä on ainoa tapa parantaa Venäjän taloutta, kokenut idäntuntija summaa.

Kilpailukyvyn vahvistuminen, markkinoiden läpinäkyvyyden ja ymmärrettävyyden lisääntyminen sekä palvelusektorin kehittyminen tekevät Venäjästä myös aiempaa houkuttelevamman investointikohteen ulkomaisille yrityksille.
Investoinnit edellyttävät kuitenkin myös tehokasta logistiikkaa. Anttonen uskoo, että Euroopan ja Aasian välissä sijaitsevalle Venäjälle juuri liikenteestä voi tulla jatkossa suuri kilpailuvaltti.
– Talouden piristyminen parantaa luonnollisesti myös venäläisten kuluttajien ostovoimaa, jolloin he esimerkiksi matkustavat enemmän. Se taas on erityisen positiivista meille suomalaisille, Anttonen muistuttaa.

Euroopan unioni on Venäjän suurin kauppakumppani. Sen osuus on noin puolet Venäjän kaupan kokonaisvaihdosta. Yksittäisistä maista suurin kauppakumppani on Kiina, joka ostaa Venäjältä öljyä ja raaka-aineita. Anttosen mukaan Venäjä ja Kaukoitä ovat integroitumassa yhä enemmän Tyynenmeren kauppa-alueeseen, jonka ympärillä sijaitsevat tällä hetkellä maailman dynaamisimmat markkinat.
Venäjän WTO-jäsenyyden vaikutukset ovat merkittäviä myös Suomelle, jonka tavaraviennistä Venäjän osuus on lähes kymmenen prosenttia ja palveluviennissä jopa 25 prosenttia kokonaisviennistä. Jäsenyyden myötä myös palvelukauppa, kuten liikenne-, pankki-, rahoitus-, vakuutus-, matkailu- ja suunnittelupalvelut vapautuvat. Anttonen uskoo, että suomalaisella osaamisella onkin kaikkein paras asema juuri asiantuntijuuteen perustuvalla palvelukaupan sektorilla.
Hänen mukaansa viime vuosikymmeninä Suomesta ei juuri ole viety Venäjälle suuria investointitavaroita. Maahan ei esimerkiksi ole rakennettu yhtään uutta paperitehdasta yli 30 vuoteen.
– Toivotaan, että WTO-jäsenyys loisi uusia mahdollisuuksia myös suomalaiselle metsä­teollisuudelle.

Venäjä on kertonut avoimesti suosivansa kotimaista tuotantoa kaikin keinoin WTO-jäsenyydestä huolimatta. Tämän voisi olettaa enteilevän kapuloita Maailman kauppajärjestön rattaisiin.
– On päivänselvää, ettei sitoutuminen uusiin tavarakauppaa, palveluja ja investointeja koskeviin säännöksiin Venäjän kokoisessa maassa ole ihan helppo tehtävä, Anttonen sanoo.
Myös venäläismediassa WTO-jäsenyys esitetään edelleen vahvasti kielteisenä. Anttonen arvelee sen perustuvan neuvostoaikaan, jolloin ulkomaankaupalla oli yhteiskunnassa täysin toissijainen rooli. Rajojen avautuminen ja ulkomaankauppa nähtiin pikemminkin uhkana kuin mahdollisuutena.
Anttonen muistuttaa, että Venäjä oli vuosikymmeniä erillään muusta maailmasta ja maassa vallitsi täysin erilainen tuotantofilosofia.
– Tärkeintä on, että Venäjä on nyt sitoutunut yhteisiin sääntöihin, vaikkei kaikki muutukaan auvoiseksi yhdessä yössä, Anttonen tarkentaa. Hän uskoo Venäjän silti pystyvän noudattamaan suurinta osaa sopimusvelvoitteista.
– Jossain kohdin kiistoja voi toki tulla. Liike­toimintaympäristöä on suhteellisen helppo parantaa noudattamalla sopimuksia, mutta kulttuuriin liittyvien syvärakenteiden muuttaminen ei tapahdu käden käänteessä, Anttonen huomauttaa.

Vaikka Venäjän kauppapoliittiset linjauk­set avautuvat merkittävästi WTO-jäsenyyden seurauksena, sen ihmisoikeus- ja sanan­vapaustilanne on viime aikoina kiristynyt.
– WTO-jäsenyys ei ole takuu siitä, että sen myötä kaikki asiat tapahtuisivat länsimaiden ihanteiden mukaisesti, Anttonen sanoo ja vertaa Venäjää Kiinaan, joka niin ikään on WTO:n jäsen, vaikka länsimailla on paljonkin sanottavaa maan ihmisoikeustilanteesta.
– On silti todella tärkeää, että joillakin alueilla pyritään oikeusvaltiota kohti. Se vie kehitysprosessia eteenpäin. WTO-jäsenyyden myötä Venäjä lähentyy muuta maailmaa, ja mielestäni se on sekä venäläisen yhteiskunnan että talouden etu, sanoo Anttonen.

Venäjällä asuessaan Matti Anttonen törmäsi moniin tilanteisiin, joiden muistelu jälkikäteen hymyilyttää. Venäläisen yhteiskunnan ja toimintakulttuurin tuntemus auttaa ymmärtämään, ettei muutos dynaamiseksi länsitaloudeksi tapahdu käden käänteessä.
– Puolisoni oli pysäköinyt autonsa yliopiston eteen. Kun hän palasi, auton katossa oli suuri kuoppa. Katolta oli pudotettu lunta auton päälle. Menin puolisoni avuksi selvittämään tilannetta, koska tarvitsimme tullia varten virallisen todistuksen siitä, ettemme olleet aiheuttaneet autollamme vahinkoa sivullisille. Yliopiston henkilökunnan mukaan autoa ei ollut pysäköity viralliselle parkkipaikalle, joten vastuu ei ollut heidän. Virallinen pysäköintialue sijaitsi rakennuksen toisella puolella, missä oli puoli metriä lunta.
– Kutsuimme paikalle poliisin, joka ei kuitenkaan suostunut auttamaan meitä, koska vain liikenneonnettomuudet eli liikkuvat autot kuuluivat hänen vastuulleen. Soitimme uudelleen poliisiasemalle, mutta pysäköityjä autoja hoitavilla poliiseilla ei itsellään ollut autoa, jolla he olisivat päässeet katsomaan meidän omaamme. No, haimme poliisit autollamme paikalle ja saimme kuin saimmekin tarvittavan paperin.
– Vuoden 1991 vallankaappausyritystä edeltäneenä viikkona tullasin autoa pois maasta ja jonotin miliisiasemalla viimeistä leimaa. Takanani jonossa seisoi tuskastunut mies, joka oli hakemassa lupaa auton tuontiin Bulgariasta Venäjälle. Luvan saadakseen hänen olisi pitänyt esittää auto viranomaisille kyseisen poliisiaseman edessä. Jäin miettimään, miten hän mahtoi ongelman ratkaista.

Matti Anttonen

Kauppapoliittisen osaston osastopäällikkö.
Aloitti ulkoministeriössä toukokuun alussa 1986, työskennellyt lähes koko työhistoriansa itäasioiden parissa.
Ensimmäinen työjakso Moskovassa loppui elokuun 1991 vallankaappausyrityksen aikaan, jolloin yksi aikakausi Venäjän historiassa kirjaimellisesti päättyi.
Venäjä-komennustensa väleissä Anttonen on työskennellyt muun muassa ulkoministeriön Venäjä-yksikön päällikkönä. Washingtonin-suurlähetystössä hän toimi vajaat viisi vuotta.
Asuu puolisonsa kanssa Helsingissä ja heillä on neljä lasta. Vapaa-aika kuluu metsänhoidon, sienten ja marjojen poimimisen ja ruuanlaiton parissa.
Entä tulevaisuudessa, aikooko Anttonen vielä palata Venäjälle? – Varmasti Venäjä pysyy aina jollain lailla mukana kuvioissa, mutta nyt olen oikein tyytyväinen täällä, Anttonen kertoo.