FacebookTwitterEmail

markkinat

01.05. 2001

Kauppapolitiikka-lehdellä pitkät perinteet

Kauppapolitiikka lehden perinteet vievät vuosikymmenien taakse. Jo vuonna 1933 alkoi Ulkoministeriö julkaista pliisun näköistä lehdykäistä, ”Taloudellisia Tiedotuksia”, ja tästä lähtien on julkaisu toiminut kauppapoliittisen osaston ”äänenkannattajana”.
Teksti: Paula Parviainen

Vuonna 1957 nimi muutettiin ”kauppapoliittisiksi tiedotuksiksi” ja nykyisen nimensä lehti sai, kun Lasse Lehtinen toimi lehdistö- ja kulttuuriosastolla 1983-84. Lehden olemassaolon jatkuvuus yli vuosikymmenien on ollut näkyvä osoitus siitä, että ulkoministeriön kauppapoliittisella asiantuntemuksella on ollut keskeinen merkitys taloussuhteittemme hoidossa. Panostus lehteen jatkuu taas uusin innoin.

Keväisenä iltapäivänä kokoontuivat Kauppapolitiikka -lehden vanhat konkarit, lähetystöneuvos Jaakko Bergqvist, kirjailija-toimittaja Lasse Lehtinen (Kavaku 1974) sekä toimitusjohtaja Stig Granqvist pitkälle lounaalle muistelemaan lehdentekovuosiaan ja kertomaan näkemyksiään nykyisille lehdentekijöille päätoimittaja Jukka Pietikäiselle ja toimituspäällikkö Paula Parviaiselle. Yhdessä selailtiin vanhoja lehtiä vuosien varrelta. Moninaiset ovat olleet kauppapolitiikan vaiheet. Mainiota on huomata, kuinka paljon kestoaiheita kauppapolitiikasta kuitenkin löytyy.

Tavaranvaihtopöytäkirjoille palstatilaa 60-luvulla

Jaakko Bergqvist tuli Kauppalehdestä UM:n pressitoimistoon vuonna 1967 ja vastasi lehden sisällöstä reilun vuoden ajan. Lehti oli tuolloin hailakan vedenvihreä parikymmensivuinen julkaisu, joka ilmestyi kymmenenkin kertaa vuodessa. Aihepiiri käsitteli eri maiden kauppapolitiikkaan liittyviä näkymiä ja talouskatsauksia. Oman tilansa veivät vuosittaiset Neuvostoliiton sekä muiden sosialististen maiden ja Suomen väliset tavaranvaihtopöytäkirjat, jotka oli syytä julkaista nippelintarkkuudella. Olipa vienninedistämisellekin uhrattu teemanumeronsa, 9/68, ja tämä aihe on säännöllisin väliajoin toistunut, tuorein on tämä vuoden 2001 kakkosnumero. Bergqvist siirtyi tehtävästä Ahti Karjalaisen lehdistöavustajaksi tämän presidenttikampanjan alkuaikoina.

Kehitysmaakauppa 70-luvun muotiaiheita

Koko 1970-luvun lehden toimitus oli lehdistöneuvos Aune Peräinen. Kansilehden väri muuttui musta-oranssiksi, ja loppusivuille ilmestyivät englanninkieliset referaatit jutuista. Aihepiiri laajeni käsittelemään kehitysmaiden kanssa tehtävää yhteistyötä, joka sai paljon palstatilaa 70-luvun muotiaiheena. Aune Peräinen lähti 80-luvun alkupuolella työkomennukselle Hanoihin.

Lasse Lehtinen keksi Kauppapolitiikka -nimen

Lasse Lehtinen tuli UM:n leipiin vappuna 1983 pudottuaan eduskunnasta. Lehden kohtalo oli taas vaakalaudalla, mutta silloinen kauppapoliittisen osaston osastopäällikkö Pauli Opas teki Alec Aallon ja Jukka Leinon suosituksesta päätöksen, että lehteä oli jatkettava, ja siitä oli tehtävä aikakauslehti. Kehitysprojekti annettiin Lasse Lehtiselle, joka vaikutti lehden toimittajana yhdessä Anneli Halosen kanssa vapusta 1983 seuraavan vuoden loppuun.
– Keksin lehdelle nimen Kauppapolitiikka. Se on edelleenkin selkeä ja ytimekäs, kertoo mistä lehdessä on kyse. Parempaa on vaikea löytää, juttelee Lasse Lehtinen savolaisen vaatimattomaan tyyliinsä. Granqvistin mukaan nimen vaihtamista on mietitty aikoina, jolloin sana ”politiikka” ei kaikunut hyvältä, mutta eipä sitä oikein voi latinaksikaan muuttaa.

Lehtisen persoona näkyi myös siinä, että aihepiiriin tuli henkilöjuttuja, kauppapolitiikalle haluttiin antaa kasvot. Positiivista palautetta tuli juttusarjasta, jossa annettiin liikemiehille eväitä toimia vieraissa kulttuureissa. Tätä ei vielä 80-luvun alussa muualta saanut, materiaalitulva aiheesta on uudempaa ilmiötä. Lehdelle tuli ulkopuolinen painopaikka, sen väri muuttui tummansinivalkoiseksi ja kuvitus lisääntyi. Ensimmäinen Kauppapolitiikka -lehti julkaistiin alkuvuonna 1984.

Lehti kertoo Suomen kannoista makrotalouden kysymyksissä

Lehtisen jälkeen lehteä teki nykyään Pariisin suurlähetystössä toimiva lehdistöneuvos Juha Parikka kunnes Jaakko Bergqvist palasi Singaporen lehdistöneuvoksen paikalta takaisin lehden pariin vuonna 1989. Lehden kohtalo oli taas vaakalaudalla. Puhuttiin mahdollisuudesta fuusioida Kauppapolitiikka Ulkomaankauppaliiton lehteen tai Keskuskauppakamarin lehteen. Tämä keskustelu on Granqvistin mukaan jatkunut vielä 90-luvulla, mutta ero näiden laitosten ja UM:n hoitamissa ”tonteissa” on niin selkeä, että saavutettu kustannushyöty olisi ollut ainoa positiivinen asia.

Suhteet teollisuuteen avainasemassa

Yhteydet teollisuuteen ovat kautta aikojen olleet lehdelle tärkeitä. Sen taustalla on vaikuttanut toimitusneuvosto, jonka tehtävänä on koota intressitahot taustatueksi ja viestiä lukijoiden toiveita ja tarpeita lehden suhteen. Lukijakuntaahan ovat ulkomaankauppaa tekevien yritysten avainhenkilöt Suomessa ja ulkomailla. Nykyään toimitusneuvostossa istuvat Keskuskauppakamarin Sampsa Saralehto, Metso-yhtiöiden Jukka Seppälä sekä TT:n Erik Forsman ulkoministeriön Leif Fagernäsin ja Yrjö Länsipuron sekä Editan edustajan Ilkka Nousiaisen lisäksi. Puheenjohtajana toimii kauppapoliittinen osastopäällikkö Eikka Kosonen.

Granqvist muistaa myllykirjeen

Stig Granqvist tuli ulkoministeriöön vuonna 1992. Hänellä oli kokemusta Finnfactsista 70-luvun alusta. Granqvistin mukaan erona näiden laitosten välillä oli, että UM hoiti idänsuhteet ja Finnfacts länsisuhteet. Bergqvist huomautti tämän olleen hyvin karkea jako, mutta pääasia oli, että näissä piireissä ”networkit” toimivat, koska kaikki tunsivat toisensa, ja tarpeen tullen linja oli yhteinen.

Granqvist sai toimitettavakseen tuolloin jo neliväriseksi muuttuneen Kauppapolitiikka -aikakauslehden. Kansikuvat olivat henkilökuvia muutamista kauppapolitiikan tunnetuista kasvoista. Parikka ja Bergqvist olivat löytäneet ulkopuoliseksi toimittajaksi Kimmo Kallosen ja Novomedian ja yhteistyö näiden kanssa jatkui kunnes Novomedia myytiin Editalle, joka edelleen voitti tarjouskilpailun Kauppapolitiikka lehden teosta vuonna 2001. Editassa lehteä teki usean vuoden ajan Matti Laipio. Lehden aktiivisiin avustajiin on kuulunut myös Reino Gunn.

Granqvist vietti seitsemän vuotta lehdentekijänä hoitaen samalla muita pressivirkamiehen tehtäviä. Mieleenpainuvampana lehteen liittyvänä asiana hän muistelee lehden saamaa myllykirjettä presidentti Mauno Koivistolta. Kauppapolitiikka -lehti oli julkaissut Tankmar Hornin haastattelun, jossa tämä moitti Koivistoa epäonnisesti päättyneistä Nordek-neuvotteluista. Koivisto pahoitti tästä mielensä, ja lähetti Hornille kirjeen tätä puolestaan haukkuen.
– Kyseessä oli valitettavasti suora kirjeenvaihto herrojen välillä, joka tuli minulle tiedoksi, pahoittelee Granqvist, jonka mielestä olisi ollut hienoa, jos keskustelu olisi käyty nimenomaan lehden palstoilla.

Granqvist palasi teollisuuden pariin Teknokemian yhdistyksen toimitusjohtajaksi vuonna 1998. Silloin Kauppapolitiikka -lehden päätoimittajaksi tuli Rene Söderman, joka siirtyessään Osloon lehdistöneuvokseksi jätti tehtävät väliaikaisesti lehdistö- ja kulttuuriosaston päällikölle Yrjö Länsipurolle.

Huippuhetkiä ja henkilöitä

Mielenkiintoista on kuulla vanhojen konkareiden käsityksiä kauppapolitiikan henkilögalleriasta vuosien varrelta. Lehtinen muistelee huippuhetkinään suomalais-neuvostoliittolaisen talouskomission kokouksia, joita käytiin 1983 ja 1984 Jermu Laineen, Kalevi Sorsan ja Nikolai Patolitshevin vetäminä. Tämä oli perinteisen neuvostokaupan viimeisiä aikoja ja inspiroi myöhemmin Lehtisen kirjoittamaan romaanin ”Punainen vuorineuvos”.

Voimakkaimpina persoonina Granqvist taas mainitsee ETA/EU-neuvottelijamme Veli Sundbäckin, Antti Satulin ja Eikka Kososen. Näiden ammattimaisuus tuli selkeästi esiin myös tiedottamisessa, jonka merkitys tiiviinä neuvottelujaksoina oli valtaisa. Kuka tahansa heistä pystyi koska tahansa vetämään tiedotustilaisuuden ja pitämään toimittajat ajan tasalla siitä, kuinka Suomi eteni neuvotteluissaan kohti ETA/EU-jäsenyyttä. Suuresti ihailtu Paavo Kaarlehto oli tämän trion oppi-isiä.

Bergqvist muistelee 60-luvun vaikuttajia Paavo Kaarlehtoa ja Pentti Uusivirtaa, joka säilytti tiiviin otteensa ulkoministeriöön vielä siirryttyään Suomen pankkiin. Teollisuuden tärkeät nimet olivat myös keskeisessä asemassa, Uolevi Raade ja tusinan verran muita. 60-luvulla olivat keskustelut johdon kesken leppoisia, herjaa heitettiin tärkeistäkin asioista puhuttaessa.

Lehden tehtävät tänään

Niin kauan kuin lukijat kokevat saavansa lehden kautta kauppapolitiikkaan ja kaupallis-taloudellisten suhteidemme hoitoon liittyvää tietoa, joka muutoin joukkoviestimissä jää vähemmälle huomiolle, mutta on merkittävää tuhansille lukijoille, niin kauan lehdellä on oikeutuksensa elää… Alivaltiosihteeri Pertti Torstilan teesejä lehti toteuttaa toimimalla ikkunana ulkoministeriöstä ja kertomalla yleisöllemme siitä, mitä talossamme tällä sektorilla tapahtuu.

Entiset lehdentekijät Bergqvist, Lehtinen ja Granqvist ovat värikästä ja ammattitaitoista joukkoa, joka on laittanut itsensä likoon myös Kauppapolitiikka -lehdessä.
– Olemme hoitaneet asiaa asian takia, emme ole olleet nyyhkyjä virkamiehiä, kertoo lehdistöneuvoksen paikalta viisi vuotta sitten eläköitynyt Bergqvist.

Me nykyiset lehdentekijät, karriääridiplomaatteja kumpainenkin, saimme hyviä neuvoja lehden ulkoasun parantamiseksi ja muutamia varteenotettavia juttuvinkkejä, joista kuulette perästä päin.

Paula Parviainen,
Kauppapolitiikkalehden toimituspäällikkö
P.S. Kauppapolitiikka lehdestä ei tietojemme mukaan ole kirjoitettu virallista historiikkia. Tätä juttua varten on haastateltu vain muutamia lehden eri vaiheissa mukana olleita. Ilomielin otan vastaan täydentävät tietonne ja kokemuksenne lehden tiimoilta. Kun Kauppapolitiikka-lehti on nyt siirtynyt myös verkkoon, voi tämä historiikki täydentää itseään sähköisillä sivuillamme osoitteessa sivustohallinta.ulkoministerio.fi/kauppapolitiikka. Palautettanne arvostetaan.