Muistitko aineettomat oikeudet?

Uraansa aloitteleva yrittäjä kohtaa pääomasijoittajan teknologia- ja kasvuyritystapahtuma Slushissa. Käyntikortit vaihtuvat, ja pian sijoittajalle lähteekin jo muhkea tietopaketti. Siinä selostetaan yksityiskohtaisesti jopa sellaisia asioita, jotka kuuluvat liikesalaisuuksien piiriin. Yritys ei kiireessä ole huolehtinut immateriaalioikeuksien suojaamisesta tai salassapitosopimuksen tekemisestä.

Esimerkki on todellinen ja ennen kaikkea varoittava.

– Tuollaisessa tilanteessa yrittäjä voi menettää käytännössä kaiken, kertoo Keskuskauppakamarin lakimies ja Suomen johtaviin immateriaalioikeuksien asiantuntijoihin kuuluva Minna Aalto-Setälä.

Mitä yrityksen sitten olisi pitänyt tehdä toisin? Lyhyesti: huolehtia IPR:stä.

Kolmikirjaiminen lyhenne tulee englannin kielen sanoista intellectual property rights, ja sillä tarkoitetaan esimerkiksi patentteja, tekijänoikeuksia, tavaramerkkejä, mallisuojaa ja liikesalaisuuksia – siis immateriaalioikeuksia. Juuri nämä kirjaimet toistuvat tällä hetkellä tiheään yritysten kysymyksissä, joihin myös Aalto-Setälä saa työkseen vastata.

IPR:stä huolehtimalla voidaan suojata yritykselle arvokasta tietoa ja niin tehdäänkin nykyään enenevissä määrin. Siksi aineettomista oikeuksista myös puhutaan enemmän. Yritykset ovat kuitenkin keskenään hyvin erilaisessa asemassa: yhdessä firmassa IPR-asiat ovat arkipäivää, toisessa jotain toistaiseksi vielä tuntematonta.

– Esimerkiksi isoille yrityksille voi olla ihan itsestäänselvyys, että kun lähdemme uusille markkinoille, suojaamme huolella tuotteet ja palvelut. Pienempien yritysten osalta tietoisuuden tasoa tulisi selvästi nostaa.

Samaa mieltä on Patentti- ja rekisterihallituksessa (PRH) asiakkuuspäällikkönä työskentelevä Jorma Lehtonen.

– Suomalainen elinkeinoelämä on hyvin moninainen. Meillä on esimerkiksi Nokia Technologies, joka tienaa satoja miljoonia euroja vuodessa pelkästään immateriaalioikeuksillaan. Heidän perusbisneksensä siis perustuu juuri IPR-oikeuksiin. Toisaalta meillä on paljon pieniä aloittelevia yrityksiä, jotka eivät ole juurikaan kuulleet asiasta. Sitten on kaikkea siltä väliltä.

Tuote on arvokas, kun joku yrittää sen kopioida

Millaisten yritysten tulisi olla kiinnostuneita IPR-asioista? Ennen kaikkea sellaisten, jotka pyrkivät kotimaan markkinoiden ulkopuolelle, sanoo PRH:n Lehtonen.

– Suomessa voi ehkä pärjätä ilman oikeuksiensa suojaamista, mutta maailmalle lähdettäessä pitää jo tietää, mihin ollaan hyppäämässä. Immateriaalioikeudet ovat merkittävä kilpailuvaltti maailmalla juuri nyt, joten näistä asioista kannattaa olla perillä.

Niin kutsuttu IPR-osaaminen voidaan Lehtosen mukaan jakaa kolmeen vaiheeseen.

– Ensin pitää pystyä seuraamaan, ettei oma tuote riko muiden aineettomia oikeuksia. Toiseksi pitää tunnistaa oman luovan työn hedelmät ja hankkia niille kunnolliset suojaukset.

Kolmas vaihe on puolustaminen. Hankittua suojaa on pystyttävä myös varjelemaan, jos joku sitä yrittää rikkoa. Mikäli omia oikeuksiaan ei pysty valvomaan tai puolustamaan, menettää yritys markkinoita kilpailijoille, jotka joko tahallisesti tai taitamattomuuttaan rikkovat niitä.

Omien oikeuksiensa puolustaminen ja valvominen voi olla yritykselle kuitenkin vaikeaa: pahimmillaan se voi viedä paljon aikaa ja rahaa. Tällöin mukaan kannattaa hakea ulkopuolinen kumppani.

– Patenttien vanha nyrkkisääntöhän on, että se on arvokas, jos joku sitä rikkoo. Esimerkiksi Yhdysvalloissa voi olla kallista puolustaa omaa patenttiaan, mutta yhteistyökumppaniksi saattaa löytyä yritys, joka korvausta vastaan tuo oman osaamisensa mukaan.

Keskuskauppakamarin Aalto-Setälän mukaan vientivetoisilla yrityksillä tulisi olla oma IPR-strategia, joka ohjaisi yrityksen työskentelyä oikeuksien viidakossa ja tekisi asiasta arkipäivää.

– Strategiassa määritellään sopivat suojaus­muodot sen mukaan, millaisia omat tuotteet tai palvelut ovat. Jos kyseessä on vaikkapa valaisinvalmistaja, strategia linjaa, että mallisuoja on keskeisin suojausmuoto. Sitten huolehditaan siitä, että tuotteet suojataan ennen markkinoille viemistä. Strategia tekee oikeuksien huomioimisesta helpompaa.

Lainsäädäntö on jatkuvassa muutoksessa

IPR-asioiden seuraamista saattaa suomalaisen yrityksen näkökulmasta vaikeuttaa myös se, että aineettomia oikeuksia koskeva lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset ovat käytännössä jatkuvassa muutoksessa. Valtiot ja niiden muodostamat yhteisöt pyrkivät kuromaan umpeen rakoa, joka on syntynyt, kun poliittiset prosessit ovat edenneet hitaammin kuin käytännön tekeminen.

Tällä hetkellä esimerkiksi EU:ssa on käsittelyssä sekä teollisoikeuteen että tekijänoikeuteen liittyviä laajoja uudistuksia. Lisäksi valmistelussa on yhtenäispatenttipaketti, jonka myötä yhdellä patenttihakemuksella olisi mahdollista saada suojaus kaikkiin mukaan liittyneisiin maihin, siis parhaimmillaan koko EU-alueelle. Samalla perustettaisiin yhteinen tuomioistuin, joka käsittelisi IPR-riitoja.

– Jo aiemmin on voinut hakea niin kutsuttua Eurooppa-patenttia, joka erikseen validoidaan jokaisessa jäsenmaassa yksi kerrallaan. Yhtenäispatenttipaketti yksinkertaistaisi asiaa. Brexit-päätös muutti tietysti tilannetta tämänkin osalta, mutta nyt voimme toivoa, että tämän vuoden joulukuussa ollaan vihdoin valmiita, PRH:n Lehtonen kertoo.

Samalla myös Suomessa on jo tehtynä kansallinen lainsäädäntötyö, joten yhtenäispatentti on heti suomalaisten toimijoiden käytettävissä.

IPR-ala on murroksessa myös Kiinassa, jonka markkinat ovat aiemmin tuottaneet paljon päänvaivaa esimerkiksi Euroopassa.

– Käytännössä jos Kiinassa ei rekisteröi oikeuksiaan, siellä ei myöskään ole niitä. Maa on ollut länttä jäljessä ehkä jopa sata vuotta immateriaalioikeuksien suhteen, mutta he pyrkivät kunnianhimoisesti ottamaan meitä kiinni. Siellä on tapahtunut suuri muutos, ja valtio kiristää koko ajan lainsäädäntöään ja suhtautumistaan kansalaisiin ja yrityksiin. Esimerkiksi viime joulukuussa Pekingissä immateriaalioikeustuomioistuin tuomitsi patentinhaltijalle vahingonkorvauksina yli 13 miljoonaa euroa.

Kiinan hallinto parantaa siis vauhtia, mutta muutokset tapahtuvat aina hitaasti.

– Jos meillä kestää saada pk-yritykset ajattelemaan, että hei, oikeudet on suojattava, niin myös siellä kestää saada yritykset ajattelemaan, että oikeuksia on kunnioitettava, Aalto-Setälä muistuttaa.

Jorma Lehtonen nostaa Euroopan ja Kiinan lisäksi esiin myös Yhdysvallat.

– Suomalaiset firmat jättävät enemmän patenttihakemuksia tällä hetkellä Yhdysvaltoihin kuin Suomeen. Siksi järjestämme koulutusta yrityksille Yhdysvaltojen käytännöistä.

Koulutukselle on selkeä tarve

Sekä Keskuskauppakamari että PRH tarjoavat yrityksille tukea ja koulutusta aineettomiin oikeuksiin liittyen. Koulutus on tarpeen, sillä yritykset kansainvälistyvät kovaa vauhtia.

– Ennen on voitu toimia paikallisemmin, mutta maailma on muuttunut pienemmäksi ja Suomessakin tehdään enemmän korkeaa tietotaitotasoa vaativia tuotteita, Minna Aalto-Setälä pohtii.

Hän itse on yksi viime keväänä ilmestyneistä IPR käytännönläheisesti -kirjan kirjoittajista. Keskuskauppakamari jakaa muun muassa lyhennelmää kirjasta asiakkaille, järjestää erilaisia kiertueita, tekee lehtijuttuja ja osallistuu erilaisten lausuntojen antamiseen viranomaisille.

PRH puolestaan järjestää aktiivisesti koulutusta nimenomaan kansainvälisestä toiminnasta. Suurin osa koulutuksista painottuu eurooppalaiseen näkökulmaan, sillä myös PRH on eurooppalainen toimija ja mukana lainsäädännön harmonisoimisessa. Koulutusta tarjotaan myös Kiinan ja Yhdysvaltojen IPR-tilanteesta.

– On selkeä tarve sille, että joku seuraa alaa ja kertoo muille, mitä tapahtuu, Lehtonen sanoo.

PRH:n täsmäkoulutukset ovat yrityksille maksullisia, mutta erilaiset tietoiskuhenkiset seminaarit ovat maksuttomia. Lehtosen mukaan PRH yrittää tukea myös yliopistoja, jotta niihin saataisiin enemmän ja laadukkaampaa IPR-opetusta.

– Lisäksi toki verkossa välitämme tietoa, mutta varsinkin kansainvälisestä näkökulmasta vähemmässä määrin. Se on usein sen verran pitkälle menevää ammattitietoutta, että siinä saattaa tulla väärinkäsityksiä pelkän verkkotiedon pohjalta. Siksi panostamme koulutuksiin.

Mobiilialalla patentit ovat kaikki kaikessa

›› Oululaisen Asmo Salorannan nimeä kantava yritys, Asmo Solutions, nousi viime syksynä talouslehtien otsikoihin. Firman osakeannista merkittiin tuolloin puolet vain parissa tunnissa.

Yrityksen päätuote on Asmo-laturi, jonka voi turvallisesti jättää seinään. Se ei kuluta valmiustilassa sähköä eikä siten ole myöskään paloturvallisuusriski.

– Yrityksemme ajatus on kehittää sellaisia innovatiivisia tuotteita, jotka helpottavat omaa elämää, Saloranta sanoo ja naurahtaa.

Kun mobiilialasta on puhe, on suuri merkitys myös patenteilla. Alalla on niin paljon kansainvälisiä tekijöitä ja jättimäisiä firmoja, että patentit ovat isossa roolissa.

– Ei vain siksi, että suojaisi oman teknologiansa. Samalla myös varmistuu siitä, ettei loukkaa muiden tekijöiden patentteja. Siitä tulisi aika nopeasti takkiin.

Patenttirumba vei toki tuoreelta yrittäjältä aluksi myös aikaa. Salorannan mukaan uutuustutkimus oli esimerkiksi helppo tehdä muita alan patentteja tutkimalla, mutta seuraavat askeleet olivatkin jo vaikeampia.

– Kun piti miettiä, mitä suojataan ja miten suojataan, niin hyvin nopeasti kaipasi apua. Onneksi sitä löytyi muun muassa Keksintösäätiöstä ja tutuilta yrittäjiltä. Itse ei kannatakaan tehdä, jos nämä asiat eivät ole ydinosaamista.