Suomi pyrkii YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi
Suomi haluaa olla mukana rakentamassa oikeudenmukaista rauhaa, tukea YK:n peruskirjaan pohjautuvaa monenkeskisyyttä ja vaikuttaa globaaliin päätöksentekoon, luettelee suurlähettiläs Satu Suikkari-Kleven syitä hakea turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi kaudelle 2029–2030.
Jäsenyys takaisi tiiviit yhteydet neuvoston pysyviin jäseniin – Yhdysvaltoihin, Kiinaan, Venäjään, Ranskaan ja Britanniaan.
Kampanjansa Suomi polkaisee toden teolla käyntiin kesällä 2026. Äänestys on vuonna 2028 ja valintaan tarvitaan kaksi kolmasosaa YK:n jäsenmaiden äänistä. Toistaiseksi kisaan on ilmoittautunut Suomen lisäksi Australia, joka kilpaili Suomen kanssa myös edelliskerralla vuonna 2012.
YK on syvimmässä kriisissä vuosikymmeniin. Turvallisuusneuvoston edustusta on arvosteltu puutteelliseksi ja YK-mandaatteja vajavaisiksi. Neuvostoa on tänäkin vuonna syytetty siitä, ettei se ole puuttunut sotiin Ukrainassa ja Gazassa. Miksi Suomi haluaa horjuvaan YK:n turvallisuusneuvostoon?
– Kun YK:n peruskirjaa loukataan ja sääntöpohjaista monenkeskistä järjestystä haastetaan, on entistä tärkeämpää mennä ytimeen puolustamaan sitä, Satu Suikkari-Kleven sanoo.
Keskusteleva foorumi tarvitaan
Turvallisuusneuvostokampanjan päällikkönä toimiva Suikkari-Kleven on tehnyt työuransa muun muassa erilaisissa YK-tehtävissä ja on vakuuttunut siitä, että YK:ta tarvitaan. Sen kenttätyö konfliktimaissa ja humanitaaristen järjestöjen työ ovat korvaamattoman arvokkaita samaan aikaan, kun geopolitiikka ja rajut säästöt repivät järjestöä.
– Syvenevien näkemyserojen vallitessakin YK tarjoaa foorumin, joka tuo kaikki paikalle ja pakottaa ihmiset keskustelemaan.
Suomi edistää ehdokkuuttaan kahdenvälisissä suhteissa ja hakee äänestyslupauksia. Suikkari-Klevenin mukaan Suomi haluaa olla aktiivinen toimija ja siltojenrakentaja. Hän ei paljasta tarkkoja teemoja, sillä niitä valmistellaan parhaillaan.
– Meidän YK-profiili on hyvä alkaen vahvasta rauhanturvaamis- ja rauhanvälitysosaamisesta kestävään kehitykseen ja aktiiviseen ihmisoikeuksien edistämiseen ja humanitaariseen toimintaan.
Rauhanturvaamista Suomi korosti viime kerrallakin 13 vuotta sitten, jolloin Luxemburg ja Australia valittiin neuvostoon. Silloin erään arvion mukaan Suomen tappion syyksi katsottiin liiallinen ihmisoikeuksien ja tasa-arvon korostaminen sekä ylimielinen asenne.
Kampanja osaksi ulkopolitiikkaa
Myöhemmin vuonna 2020 tutkijat Tarja Seppä ja Anni Tervo selvittivät, että myös Luxemburg painotti kampanjassaan ihmisoikeuksia, jopa enemmän kuin Suomi. Sen kampanjan takana olivat kuitenkin korkean tason poliitikot. Tutkijat katsovat, että Suomi toimi myöhässä, sillä oli epäselvät ja ristiriitaiset viestit ja kampanjaa ohjasi lähinnä virkakunta.
Suikkari-Kleven ei lähde arvioimaan syitä edellisvaalin tulokseen, vaan korostaa, että ketkä tahansa kolmesta ehdokkaasta olisi tuolloin voitu valita neuvostoon. Silloinkin tehtiin paljon hyvää, hän sanoo.
– Kampanja rakennetaan tiiviiksi osaksi ulkopolitiikkaa ja sillä on vahva tuki poliittisessa johdossa ja ulkoasiainhallinnossa. Kampanja on yhteinen ponnistus, jossa kaikkien panos on arvokas ja tarpeellinen.