Kauppapolitiikassa katse kaikkiin suuntiin
Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi ja Ison-Britannian EU-ero ovat tuoneet synkkiä pilviä kauppapolitiikkaan. Yhdysvallat on ollut kaupan vapauttamisen veturi viime vuosikymmeninä, mutta tilanne on muuttunut. Trumpin retoriikkaan kuuluu menneiden aikojen nostalgia. Jyrkissä puheissa ovat kuuluneet protektionistiset suunnitelmat eli kovat tullit ja kotimaisen tuotannon suojeleminen. Protektionismin avulla yritetään suojata kotimaisia yrityksiä ja työpaikkoja ulkomaalaisilta kilpailijoilta.
Ison-Britannian EU-ero eli Brexit puolestaan kaventaa EU:n sisämarkkinoita, ja kaupanesteet kasvavat. Se aiheuttaa suurta päänvaivaa myös monille suomalaisille yrityksille. Kun britit ovat eronneet EU:sta, kauppasuhde täytyy neuvotella uusiksi.
Protektionismi on lisääntynyt myös muualla maailmassa. Esimerkiksi Venäjällä astui vuoden 2017 alussa voimaan tuonninkorvausohjelma. Se koskee julkisten ja valtion enemmistöomisteisten yritysten hankintoja ja antaa kotimaisille yrityksille 15 prosentin hintaedun ulkomaisiin kilpailijoihin verrattuna.
Kauppapolitiikasta on tullut politiikkaa, joka kiinnostaa tavallisia kansalaisia. Synkät uutisotsikot eivät ole kuitenkaan koko totuus. Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitoksen tutkimuspäällikkö Iikka Korhonen, ulkoministeriön apulaisosastopäällikkö Ilkka Saarinen ja Keskuskauppakamarin johtaja Timo Vuori kokoontuivat pohtimaan kaupanesteiden kasvamista ja uusia mahdollisuuksia.
Miksi protektionismi on vallannut alaa kauppapolitiikassa?
Korhonen: ”Protektionismia on ollut pitkään, mutta viime vuosina se on noussut keskusteluun yhä enemmän sellaisissa maissa, joissa on ihmisiä, jotka ovat kokeneet, että globalisaatio on kurjistanut heidän elämäänsä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa tuloerot ovat kasvaneet. Perinteinen teollisuus on ollut teknologian kehityksen ja Kiinan nousun vuoksi vaikeuksissa. Monet ihmiset kokevat, että viimeisen 25 vuoden aikana noudatettu politiikka ei ole tuonut heille samaa hyvää kuin muille, joten he haluavat, että asioiden täytyy muuttua. Silloin populismi ja protektionismi ovat houkuttelevia vaihtoehtoja.
Suomessa tilanne on paremmin hallinnassa, koska globalisaatiossa syntynyttä hyvää on verotettu pois voittajilta ja jaettu eri tavoin heille, jotka ovat markkinoiden näkökulmasta globalisaation häviäjiä.”
Saarinen: ”Suomessa vapaakauppasopimuksilla on suurempi kannatus kuin monessa muussa Euroopan maassa. Meillä yritykset, maanviljelijät ja ammattiyhdistysliike tukevat kaupanesteiden poistamista.
Yhdysvalloissa on sisäisiä ongelmia, joissa syntipukiksi on otettu vapaakauppa. Niissä ongelmissa on kyse pikemminkin tuotannon tehostamisesta kuin kaupan vapautumisesta.”
Vuori: ”Protektionismi on uhka, koska nyt on nähty, että sillä pystyy voittamaan vaaleja. Onneksi suomalaiset puolueet eivät ole ottaneet sitä vaaliaseeksi. Täällä on ymmärrys siitä, että meidän pieni avoin talous on riippuvainen viennistä.
Meilläkin poliittinen retoriikka voi muuttua. Taloudessa toimivien ihmisten pitää entistä paremmin pystyä perustelemaan, miten talous toimii ja miksi protektionismi ei palauta menetettyjä työpaikkoja.”
Miksi protektionismi on väärä lääke kotimaisten yritysten ja työpaikkojen suojeluun?
Vuori: ”Lisäarvoa tuotetaan parhaiten, kun saadaan käyttöön parhaat teknologiat ja osaaminen. Kyse on vapaasta vaihdannasta. Jos jokainen maa yrittäisi kehitellä asioita vain itse, ei saada parasta kapasiteettia yhteiskunnan hyödyksi.”
Saarinen: ”Yritysten kilpailukyvyn kannalta on tärkeää, että ne voivat hyödyntää globaaleja arvoketjuja, eli ne voivat tuottaa tuotantonsa osia siellä, missä se on kannattavaa.”
Korhonen: ”Trumpin retoriikassa puhutaan jonkinlaisesta 1950-luvun onnelasta. Silloin kaupunkia saattoi elättää yksi terästehdas. Tuotanto tehtiin siellä alusta loppuun, ja tuotteet myytiin muualle. Sellaista maailmaa ei enää tule.”
Saarinen: ”Pk-yritykset kärsivät eniten, jos kaupanesteet lisääntyvät. Isot firmat pystyvät mukauttamaan toimintaansa, mutta pk-yritykset eivät voi toimia niin.”
Leijuuko kauppapolitiikan yllä vain tummia pilviä?
Saarinen: ”Olen työskennellyt kauppapolitiikan parissa yli 20 vuotta, ja nyt eletään kaikkein mielenkiintoisinta aikaa. Uhkat ovat kenties suurempia kuin koskaan, mutta myös mahdollisuudet ovat suurempia kuin koskaan aiemmin. EU:lla on käynnissä parikymmentä vapaakauppaneuvottelua. ASEAN-maiden ja Japanin kanssa neuvotellaan, Kanadan kanssa CETA-sopimus on tulossa voimaan. Sopimuksia uudistetaan muun muassa Meksikon ja Chilen kanssa. Aina, kun sopimukset ovat astuneet voimaan EU:n vapaakauppakumppaneiden kanssa, vienti on lisääntynyt voimakkaasti.”
Vuori: ”On viisasta säilyttää rakentavat suhteet kaikkiin suuntiin. Suomessa on usein vain yksi totuus. Jokin aika sitten se oli Venäjän markkinat, sitten oli Amerikan valloitus ja nyt se on Kanada.”
Saarinen: ”Moniin eri suuntiin katsominen on tärkeää. Vaikka EU:n ulkopuolella käytävä kauppa on teoriassa pienempää kuin sisämarkkinakauppa, Etlan selvityksen mukaan viennistä tulee kasvua Suomen kansantalouteen eniten nimenomaan EU:n ulkopuolella käytävästä kaupasta.”
Vuori: ”Pk-yrityksille ei ole koskaan ollut näin hyvää mahdollisuutta tehdä kauppaa. Markkinat vetävät, ja kaupanesteet ovat matalat. Monet yritykset pelkäävät aivan turhaan riskejä ja jäävät sen vuoksi kotimaahan.”
Korhonen: ”Aivan totta. Tullit eivät ole olleet ensimmäisen maailmansodan jälkeen milloinkaan näin alhaiset. Lisäksi kuljetuskustannukset ovat nyt ennätyksellisen matalat.”
Mitä voidaan tehdä, jotta kauppapolitiikka olisi mahdollisimman suotuisaa talouden kehittymisen kannalta?
Korhonen: ”Uskon, että Trump ei loppujen lopuksi aiheuta isoa muutosta protektionismin suuntaan. Yhdysvaltojen elinkeinoelämä kyllä reagoisi voimakkaasti, jos niin tapahtuisi. Nyt siellä ovat olleet äänessä perinteisen teollisuuden edustajat, mutta taloudellinen aktiviteetti on siirtymässä muille aloille.”
Saarinen: ”EU:n täytyy olla nyt määrätietoinen ja tarttua käynnissä olevien kauppasopimusneuvottelujen mahdollisuuksiin. EU:n pitää olla pragmaattinen johtaja, ja se voi ottaa usean vuoden etumatkan Yhdysvaltoihin nähden. Esimerkiksi TPP:n kaaduttua Yhdysvallat menetti huikean mahdollisuuden maatalousviennille Japaniin. EU:lla ja Japanilla on mahdollisuus päästä sopimukseen tämän vuoden aikana. Sitä kautta saataisiin kilpailuetua, johon pitäisi tarttua.”
Vuori: ”Kauppapolitiikka on maratonia, ja tuloksien saaminen vie aikaa. Megatrendit – muun muassa kaupungistuminen, resurssitehokkuus, vahvistuva keskiluokka ja digitalisaatio – ovat kuitenkin suomalaisten puolella. Olemme kaikissa näissä hyviä. Suomalaiset osaavat vastata haasteisiin, jotka liittyvät esimerkiksi ikääntymiseen, matkailuun, energiatehokkuuteen ja kaupungistumiseen. Suomi on hyvä laboratorio monenlaiselle toiminnalle, jolle on kysyntää myös muualla.” ›‹
Kaksi kolmasosaa törmännyt kaupanesteisiin
Kolme neljäsosaa suomalaisyrityksistä uskoo kansainvälisen liiketoiminnan merkityksen kasvavan. Tämä selviää suomalaisyritysten kansainvälistymistä ja kaupanesteitä kartoittavasta Team Finland -selvityksestä, joka julkaistiin viime marraskuussa. Selvitys perustuu noin 600 yritystä kattavaan kyselyyn.
Yritykset näkevät eniten kasvumahdollisuuksia Ruotsissa, Venäjällä ja Saksassa.
Houkuttelevien kasvunäkymien lisäksi raportista selviää, että kaksi kolmasosaa vastaajista on kohdannut jonkinasteisia kaupanesteitä.
Yhteensä raportoitiin noin 900 kaupanestettä. Kaupanesteet ovat etenkin kasvuvaiheessa olevien ja suurten yrityksien riesana. Eniten esteitä oli kohdattu Venäjällä ja Kiinassa.
Raportin mukaan yleisimpiä kaupanesteitä ovat erilaiset tekniset esteet kuten standardeihin, testaukseen ja sertifiointiin liittyvät ongelmat sekä hankaluudet tullauksessa.